Tänään nuo lähti minultakin. Muorin kanssa tuttavien mökille ja takaisin viimeisteli päätöksen. Ei jotenkin vaan totu noihin. Liian usein karahtaa tappi maahan. Vielä enemmän sitä itse miettii ja kuluttaa aivoenergiaa mutkissa odottamalla rahinaa. Eli irrotin nuo ja vertailen nyt ajokokemusta. En vielä myyntiin noita pane, mutta huilatkoot toistaiseksi tallin hyllyllä.
Nytpäs tämä sitten lipsahtaakin tuonne iskariosastolle tämä jutustelu...
Enpä muuten tietäisi, mutta justiinsa on takana kolmisen tonnia saksalaisia mutkateitä ja liikenneympyröitä niin Baijerissa kun Harz-vuorillakin ja taatusti maksimikuormalla (ajovarusteissa kuski 90 kg, repsikka 53 kg, takalaukku 11 kg, sivulaukut 15 kg, takatarakka + laukku 25 kg).
Öhlinsin esisäätö oli vedetty tiukimmalle ja niinpä en onnistunut kertaakaan rapsauttamaan pudotettuja jalkatappeja maahan. (Olit vissiin omasi muistanut tiukata..?)
Eli kallishan tuo Öhlinsiin vaihto sinällään on, mutta osoittaa vaan sen, että iskareissa on eroja. Suuremman maavaran huomaa jo heti paikallaan seistessä, kun täydellä kuormallakin jalat ylettyvät maahan yhtä hyvin/huonosti kuin soolona ajaessa. Samoin pitkissä kaarteissa "lelluminen" väheni selkeästi.
Pitäisi varmaan kehittää jokin maavaran mittaluku, josta voisi päätellä iskareidensa tilan / oman dieettitarpeensa...
t. pozo