• Alkukesän ratapäivät tulevat myyntiin 1.4. klo 18 jäsenille!

Läheltä piti ! ( Ennalta arvaamattomia tapahtumia tienpäältä, opiksi, ja tiedoksi )

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja mchuurre
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Edellisen kanssa samaa asiaa

A Hyvä näkyvyys, elokuinen alkuilta tavallisella mutkaisella valtatiellä Itä-Suomessa. Liikenne vähäistä. Eteen tulee henkilöauto peräkärryn kanssa. Kuorma peitetty, mutta hetken kuluttua huomaan että jokin hulmuaa lavalla. Suosiolla jättäydyn vielä normaalia kauemmas. Jonkin ajan kuluttua peitto lentää pois, ollen ilmassa ehkä sekunnin, tippuen pyörien tielle sillen kohtaa missä olisi itse normalisti ollut. Väistäminen ei ollut ongelma nyt pidemmällä välillä ja onneksi oltiin suoralla, jolloin tapauksen myös näki. Välkyttelin valoja, mutta ei autoilija mitään huomannut, toki oli valoisaa. Pysäytin pientareelle ja hölkkäsin hakemaan pois peiton, joka selvisi 3x1,5m räsymatoksi. Yksi auto väisti mattoa kun varoitin siitä, toinen ajoi suoraan yli, jolloin matto otti taas ilmaa alleen. Hain maton pois ja vein lähimpää roskiin.

Matto oli sen verran iso ja painava että olisi voinut kaataa motoristin, tai olisi voinut lentää syliin, tai auton tuulilasille. Muistakaa pitää turvaväli ja pitäkää silmällä muiden ajoneuvojen mahdollisia irtoavia esineitä.
 
A: Kehä 2 etelään kun tie jakaantuu kahteen suuntaan Länsiväylälle Helsinki Hanko. Ajoin oikeaa kaistaa Hangon suuntaan ja juuri ennenkuin tiet erkanivat, joku tajus että perkele siitähän mahtuu ja mulla on pirun kiire. Auto sujahti 30cm etäisyydeltä vasemmalta ohi myös Hangon suuntaan. Oma syy varmaan kun ajoin liikaa oikealla enkä keskellä kaistaa ja aiheutin tämmösen houkutuksen. Näitähän riittää.
 
A: Edessä auto joka aikoo kääntyä sivutielle vasemmalle. Autossa vilkku ajoissa vasemmalle, hiljentää nopeutta reilusti, ryhmittyy keskiviivan viereen.
Minä takana miettien että tuosta auton ja pientareen välistä mahtuisi hienosti menemään eikä tarvitsisi niin paljoa hiljentää.
Mutta, tuo "pikkufiiatti" on kuskin mielestä niin iso auto että vasempaan kääntyminen onnistuu ainoastaan reilulla koukkauksella oikean kautta. :blink:

Onneksi jokin varoituskello soi päässä enkä ajanut sulkeutuvaan väliin.
 
Mutta, tuo "pikkufiiatti" on kuskin mielestä niin iso auto että vasempaan kääntyminen onnistuu ainoastaan reilulla koukkauksella oikean kautta.

Tuo muuten hirveän yleistä nykyisin. Aniharva osaa enää ryhmittyä/ajaa oikein risteysalueella.
 
itl sanoi:
Tuo muuten hirveän yleistä nykyisin. Aniharva osaa enää ryhmittyä/ajaa oikein risteysalueella.

Olen joskus ajanut autolla semmoisen auton oikealle puolelle risteyksessä joka on ryhmittäytynyt vasempaan reunaan kääntyäkseen oikealle.
Yleensä siellä on ymmärretty täysin väärin minun teko ja jotain sormimerkkejä näytetty äänimerkkitehosteella.

Mutta kumpi on vahvempi signaali aikomuksista risteyksessä.
Vilkku vai sijoittautuminen?

Rätkällä tämmöisessä tilanteessa otetaan reilusti etäisyyttä, koska jos risteyksessä ei ryhmittäytyminen onnistu, niin voi olla muutakin vatkausta tiedossa.
 
Mutta kumpi on vahvempi signaali aikomuksista risteyksessä.
Vilkku vai sijoittautuminen?

Itse pidän vilkkua niin vahvana signaalina kääntymisaikomuksesta, että uskon siihen ensisijaisesti. Erityisesti nykyisin, kun näitä väärin ryhmittyneitä näkee joka päivä liikenteessä useita. Kaikkein pahimpia ovat ne jotka ovat ryhmittyneet väärälle puolelle tietä ja eivät käytä vilkkua omaa ajovuoroa odotellessa :rant:

Minulle opetettiin aikoinaan autokoulussa, että risteysalueella pitää ryhmittyä sille puolen tietä, jonne on kääntymässä, siis yksikaistaisella tiellä. Jos ajoneuvon koon takia kääntyminen ei onnistu niin sitten voidaan rikkoa risteysajon sääntöjä mutta ei ryhmittymistä. Oikea ryhmittyminen käännyttäessä lisää liikenteen sujuvuutta ihan huomattavan paljon.
 
Vaihtoehto C, eli ihan itse sössin.

Pyörä keskijalalla ja sivujalka alhaalla. Kahvoista kiinni ja tönäiset pyörän alas keskijalalta.

Sivujalka tömähtää suoraan vasemman jalan päälle päkiän kohdalle => helvetinmoinen kipu, ja pyörä ottaa kimmokkeen alkaen kaatua oikealle sivulle.

Samalla oikea käsi irtoaa kahvasta ja yrität kivusta irvistäen ottaa sillä vielä kiinni pelkääjän takalenkistä kiinni.

Käsi hamuaa tyhjää ja seuraat katseella kuinka pyörä hieman vasurilla hidastaen kaatuu kyljelleen.

Tämän jälkeen en ole enää ikinä jättänyt sivujalkaa alas, jos pyörä on keskijalalla.
 
C : Olin pysähtymässä parkkeeratakseni. Vauhti jo lähes nollassa ja tarkoitus tehdä "sujuva" pysäytys-/parkkeerausyhdistelmä.

Eli vauhdissa vaihde vapaalle ja kun pyörä pysähtyi, niin samalla sivujalka alas ja kevyt nojaus vasemmalle, samalla päästäen irti kahvoista.

Alla epätasainen asfaltti ja juuri siinä sivujalan alla olikin korkeampi kohta.

Tälläkin kertaa pyörä otti kimmokkeen oikealle ja pystyin vain epäuskoisena katsomaan, kun pyörä kaatui oikealle kyljelleen jalkojen välissä.

Eikä siinä vielä kaikki...

Eli nopea vilkaisu ympärille näkikö kukaan (näinhän kuuluu tehdä kun sössii) ja askel pyörän oikealle puolelle, tiukka ote ja yhdellä tempaisulla adrenaliinin voimalla pyörä pystyyn.

En tietenkään hämmennykseltäni tarkastanut, oliko sivujalka edelleen alhaalla, kun tempauksen aloitin...

No, onneksi oli, joten vasen kylki säästyi tällä kertaa...
 
Kovin oli lähellä muutama vuosi sitten harrikkakuskin teilata. Kaponen pikitie ja 100kmh rajoitus. Edessä kolme harrikkaa letkassa ajelivat 60kmh. Kyttäilin autolla takana sopivaa suoran pätkää ohitukselle. Aivan varoituksetta letkan viimeinen niittasi jarrut pohjaan ja renkaat vinkuen sai viime hetkellä käännyttyä oikealle jollekin peltotielle. Tilannetta lisäsi kannaltani vielä se että samalla hetkellä alkoi ohitukseen sopiva suora, jolloin oikea jalkani piti kaasua lähes pohjassa ko. hetkellä.
 
Heffu sanoi:
A: Hyvin perinteinen tapaus, ehkä jopa autokoulun oppikirjoista.

Kaksinumeroinen kantatie, nopeusrajoitus 80km/h, kelinä aurinkoinen lämmin kesäpäivä.
Ajat auton perässä ja auto vilkuttaa kääntyäkseen seuraavasta isommasta risteyksestä oikealle. Ryhmityt pyörällä kääntyvään autoon nähden takavasemmalle. Samassa risteyksessä, johon edellä ajamasi auto on kääntymässä, on auto kääntymässä vasemmalle ja lähteekin ajamaan.

Tässä tapauksessa onneksi riitti vain ennakointi ja sopiva väli edellä ajaneeseen.
Väliä tähän vasemmalle kääntyvään jäi silti ehkä vain reilu 10 metriä.

Vaara: Ajaa vasemmalle kääntyvän auton kylkeen.

Syy: Risteyksessä olleen ajoneuvon kuljettava ei ollut huomannut kääntyvän auton takana tullutta moottoripyörää tai arvioi nopeuden väärin.

Todellinen syy: moottoripyöräilijän riitämätön väli edellä ajavaan.
 
terkale sanoi:
Todellinen syy: moottoripyöräilijän riitämätön väli edellä ajavaan.

Niinpä. 80-90-luvun turvavälikampanjoiden kulta-aikana nuoruutensa eläneenä ja ajokortin ajaneena tämä nykymeno ihmetyttää. Ymmärrän sen, että pahimpaan ruuhka-aikaan täyteen ammutulla kehätiellä ei joka tilanteessa voi pitää sitä 2sek / 40-50m väliä edellämenijään, mutta sitä en ymmärrä, miksi tyhjällä maantielläkin pitää roikkua siinä 15m päässä niin että jarruvalo vilkkuu monta kertaa kilometrillä aina kun oma kulkine rullaa pikkuisen paremmin tai edellämenijän kaasujalka vähän harhailee. Luulisi ihmisen itsekin ymmärtävän, kuinka kuluttavaa ja stressaavaa on ajaa etäisyydellä, jolla koko ajan pitää olla valmis reagoimaan silmänräpäyksessä, kun taas pikkuisen väliä jättämällä voi kaikessa rauhassa höllätä vaan vähän kaadua ja katsoa johtaako tilanne muihin toimenpiteisiin.
 
A: Ymmärrettävämpi on tilanne jossa ajetaan tuntematonta mutkatietä reilumpaa vauhtia kuitenkin rajoitusten mukaan mutta tilannenopeus edellyttää hitaampaa koska ei tunne tietä. Mäen ja mutkan takaa ilmestyykin auto joka on kääntymässä vasemmalle ja ehtii juuri kääntyä ennen kohtaamista. Tälläinen on käynyt itselleni. Välitöntä vaaraa ei ollut, mutta tunnistin silti vaaratilanteen. Muuta liikennettä ei ollut, huonoa tuuria vaan.

Isoilla väylillä autolla on valintakysymys ajaako toisen puskurissa kiinni. Moottoripyörällä rajoitusten mukaan ajaessa samalla kun auto hiillostaa takana on sietämätöntä. Pitäisi silti säilyttää maltti. Itse valitsen mieluummin pidemmän ja hauskemman reitin. PrätkäLetka tuo tiettyä turvallisuudentunnetta.

Olen monta kertaa nähnyt kun jotkut ei vaan tajua että prätkää ei voi lähestyä takaa samalla tavalla kuin autoa. Itse annan jotain merkkiä taaksepäin ja jos ei auta otan itse etäisyyttä. Kerran Espoossa ajoin jonossa. Takana pakukuski ajo lähellä, katoin taaksepäin. Pakun keula tuli vierelle ja silloin ajattelin että mitä vittua...sitten se hävisi jonnekki. Oli taas kiire viemään pakettia.
 
lario sanoi:
Olen joskus ajanut autolla semmoisen auton oikealle puolelle risteyksessä joka on ryhmittäytynyt vasempaan reunaan kääntyäkseen oikealle.
Yleensä siellä on ymmärretty täysin väärin minun teko ja jotain sormimerkkejä näytetty äänimerkkitehosteella.

Mutta kumpi on vahvempi signaali aikomuksista risteyksessä.
Vilkku vai sijoittautuminen?

Rätkällä tämmöisessä tilanteessa otetaan reilusti etäisyyttä, koska jos risteyksessä ei ryhmittäytyminen onnistu, niin voi olla muutakin vatkausta tiedossa.

Pääkaupunkiseudulla ainakin puolet kotilokuskeista kiepauttaa juuri ennen kääntymistään "koukun
väärän puolen kautta", tai ryhmittyy eri reunaan kuin mihin on kääntymässä.
Kuka vilkulla, kuka ilman :D. Busines as usual.

Alkaa olla jo kotilollakin liikkuessa aika hazardia luottaa vilkun näyttämiseen... tai näyttämättä jättämiseen,
mopolla liikkumisesta puhumattakaan.

Sellaista saatanan lottoa, ettei edes kotilolla viitti tunkea millekään puolelle väliin.
Tuloo vaan turhaa riesaa.... ellei ihan rumihia.

Erilaisissa kiertoliittymissä on vaan parasta lähteä siitä, että muiden liikkujien tarkoituksena
on kilkata mopoilija kumoon kummalta puolelta tahansa. Niistä pitää vaan jotenkin koittaa
"pujahtaa" ehjänä läpi ja jatkaa kohti uusia seikkailuja.

Masentavaa ja raskasta ?

Asennoitumiskysymys.

Jos tuolla mopoillessa ei pysty kylmän rennosti menemään perusajatuksella, että lähes jokainen lähistöllä
jollain tapaa liikkuva on enemmän tai vähemmän potentiaalinen riskitekijä, saattaa ajelu
käydä henkisesti turhan rasittavaksi.

Toisaalta riskipotentiaalin täydellinen ignooraaminen käy helposti terveyden, ellei hengenkin päälle.

Ei edes itse Hannu Hanhella hyvä tuuri kestä loputtomiin.

Tuskin on turhempaa (tyhmempää) kuin takertua siihen, keillä tuolla liikkujilla on missäkin tilanteessa oikeuksia,
keillä velvollisuuksia.

Akraa soittava artisti maksaa aina kun sattuu ja tapahtuu.

Sääntöjen mukaan "oikeassa oleva" on jälkipeleissä toki oikeutettu taloudellisiin korvauksiin,
mutta mutta......

Niin mukavaa kuin oikeassa oleminen ja ravintoketjun yläpäässä paistattelu onkin, ehkä mopoilijan elämä on kuitenkin pitempi ja laadukkaampi jos tuolla liikenteessä ei koita niin kovin olla joka tilanteessa oikeassa ja
pitää kynsin hampain kiinni oikeuksistaan.
 
Oon huomannu myös tuon koukkaamisen kääntyessä. En tiiä mitä etua sillä haetaan...miks ei vaan vois ryhmittäytyä ja ohjata tarkasti sinne minne on menossa.
Muutaman kerran tullu eteen myös että oikealle vilkuttava on keskellä. Menin vaan ite oikeasta laidasta ensin ja tämä väärin ryhmittäytyny ei ehtiny edes huomata.

Vaikka epäkohtia riittää niin silti yrittää olla kohtelias liikenteessä jalankulkijoille ja muille tienkäyttäjille. Siitä jää hyvä mieli. Kun pyörän käynnistää niin aika pysähtyy ja sen voi näyttää myös kanssakulkijoille. On aikaa pysähtyä odottamaan ja antaa tietä. Moottoripyörä on elämäntapa.
 
IsoTwin sanoi:
Oon huomannu myös tuon koukkaamisen kääntyessä. En tiiä mitä etua sillä haetaan...miks ei vaan vois ryhmittäytyä ja ohjata tarkasti sinne minne on menossa.
Muutaman kerran tullu eteen myös että oikealle vilkuttava on keskellä. Menin vaan ite oikeasta laidasta ensin ja tämä väärin ryhmittäytyny ei ehtiny edes huomata.

Vaikka epäkohtia riittää niin silti yrittää olla kohtelias liikenteessä jalankulkijoille ja muille tienkäyttäjille. Siitä jää hyvä mieli. Kun pyörän käynnistää niin aika pysähtyy ja sen voi näyttää myös kanssakulkijoille. On aikaa pysähtyä odottamaan ja antaa tietä. Moottoripyörä on elämäntapa.

Se koukkaaminen on tärkeä juttu kun esimerkiksi kuorma-autolla tai rekalla käännytään ahtaaseen liittymään.
Toki se ei tarkoita, että jollain henkilöautolla tarvitsisi koukata :grin:
 
Oon huomannu myös tuon koukkaamisen kääntyessä. En tiiä mitä etua sillä haetaan...miks ei vaan vois ryhmittäytyä ja ohjata tarkasti sinne minne on menossa.

Kyse varmaankin siitä, ettei autoilija hahmota autonsa kokoa ja pelätään, että oikein ryhmittyessä rengas osuu kanttariin tai pelti rytisee sitä liikennemerkkiä vasten, joka on siinä risteyksessä. Siksi ryhmitytään väärälle puolelle ja sitten vielä koukataan. Tai sitten se peruskeissi, ettei vaan ymmärretä liikennesääntöjä ja sitä miksi ne on olemassa:rant:
 
itl sanoi:
Kyse varmaankin siitä, ettei autoilija hahmota autonsa kokoa ja pelätään, että oikein ryhmittyessä rengas osuu kanttariin tai pelti rytisee sitä liikennemerkkiä vasten, joka on siinä risteyksessä. Siksi ryhmitytään väärälle puolelle ja sitten vielä koukataan. Tai sitten se peruskeissi, ettei vaan ymmärretä liikennesääntöjä ja sitä miksi ne on olemassa:rant:

Ei jakseta veivata sitä rattia tarvittavia kierroksia tarpeeksi nopeasti ajovauhtiin nähden. Se on vaan helpompaa kääntää ensin toiseen suuntaan. Yhdistettynä vielä siihen että risteyksissä ei "käännytä" vaan ajetaan niin loivasti kuin mahdollista, risteyksessä odottavan etukulmaa hipoen. Perhanan laiskurit.
 
Ihmeen vähän on mitään läheltäpitiä sattunut vuosikymmenien aikana, ei oo oikein tarinaksi asti mitään. Jotain pientä toki aina joskus mutta ei mitään dramaattista. Kehäkolmosella kun ajat vasenta kaistaa joutuisasti, niin aina on Audi takana parin metrin päässä rekisterikilvestä, se on vakio. Viime kesänä Fiskarsista länteen oli vähän huvittava tapaus. Ajelin tyhjää mutkatietä silleen jouhean sporttisesti puristamatta mailaa, niin yhtäkkiä aivan kuin tyhjästä ohi painoi sellainen 80-luvun karvanoppatojota renkaat ulvoen. Veti aivan niillä rajoilla että pysyi tiellä, joku perämetän rallitähti. Olisin pysynyt perässä aika kevyestikin, mutta annoin mennä.
 
Back
Ylös