Tällänen on joskus mietityttäny. Yleensähän media uutisoi kuolemista, mutta mihin jääkään ne vakavasti vammautuneet motoristit? Heistä ei paljon puhuta, kuitenkin vuodessa loukkaantuneiden määrä on suuri. Jotku loukkaantuu pahemmin, toiset lievemmin. En ainakaan itse haluisi jäädä makaamaan ja tuijottelemaan kattoa monekis (kymmeneiksi) vuodeksi. Mites muut?
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Kumpi sinua pelottaa enemmän; kuolema vai halvaan
- Keskustelun aloittaja T-Doggy
- Aloituspäivä
kyllä mielummin kuolisin kuin halvaantuisin, neliraajahalvaus vois tappaa ihmisen henkisesti ja hitaasti..
Kotona istuminen ehkäsee kumpaakin mutta ei oikein sekään kiinnostas. Elämä menee niinkun on mennäkseen, kuolema on ainoa varma asia, sitä on turha murehtia. Halvaantuminen ei kamalasti houkuta mutta mietin sitä sitten jos tulee ajankohtaiseksi, noista kahdesta vaihtoehdosta se on vaihtoehto johon vähäisessä määrin voi vaikuttaa. Toistaiseksi, pitää yrittää uskaltaa elää eli:
Vastasin halvaantuminen.
Itsekkäästi ajatellen, omassa elämäntilanteessani kaikki muuttuisi niin paljon, että ilman vakavaa ja syvää masennusta olisi lähes mahdoton selvitä. Tuntuisi, että pitäisi luopua kaikista haaveista ja unelmista, jotka tällä hetkellä tätä kulkua vie eteenpäin. Varmaan sitten läheisille, se kuolema olisi se huonompi vaihtoehto -- vai olisikos?
Itsekkäästi ajatellen, omassa elämäntilanteessani kaikki muuttuisi niin paljon, että ilman vakavaa ja syvää masennusta olisi lähes mahdoton selvitä. Tuntuisi, että pitäisi luopua kaikista haaveista ja unelmista, jotka tällä hetkellä tätä kulkua vie eteenpäin. Varmaan sitten läheisille, se kuolema olisi se huonompi vaihtoehto -- vai olisikos?
Kuoleminen ei pelota. Se tulee ja vie mukanaan. Mutta neliraajahalvaantuminen on about pahinta minkä voisi itselleen kuvitella. Ja tuosta syystä johtuen on joka kerta ajaessa semmoinen suoja-armada, että jos käy huonosti, tietää, että on ainakin tehnyt kaikkensa vammoja ehkäistäkseen.
Sekä kuolema että halvaantuminen on läheisille kova paikka. Mutta neliraajahalvaantuneena jää kokonaan muiden avun varaan. Ja sitä en soisi kenellekään.
Sekä kuolema että halvaantuminen on läheisille kova paikka. Mutta neliraajahalvaantuneena jää kokonaan muiden avun varaan. Ja sitä en soisi kenellekään.
Hmm.... Kuolemassa pelottaa se tyhjyys vai mikä se nyt on
. Se kumminkin et ei ole enää mitään. Halvaantumisessa taas se luultavasti tuntuis pahimmalta,
että ei pysty liikkumaan silleen kuin ennen. Mutta jos valita pitää niin kai sitä haalvaantuis mielummin kuin kuolis. On tää maailma kumminki omasta mielestä niin hieno paikka elellä.
Menipähän herkäks, mutta menkööt
että ei pysty liikkumaan silleen kuin ennen. Mutta jos valita pitää niin kai sitä haalvaantuis mielummin kuin kuolis. On tää maailma kumminki omasta mielestä niin hieno paikka elellä.
Menipähän herkäks, mutta menkööt
Vaikkaanpa että onnellisuus ja hymyisä suu on hyvin kaukana ihmetellessä hyvin nopeasti lähestyvää rekan keulaa tai valopylvästä. Näin esimerkkeinä.Jos pyörän selässä kuolen niin kuolempahan ainakin onnellisena. Turvallisia kilometrejä vaan kaikille
Tänään bongasin LiveLeak:sta tallenteen jossa on ilmeisen selvää ettei bussin renkaan kanssa matsia ottanut motoristi maailman onnellisimmassa kunnossa ollut. Sitä en tänne viitsi linkata kuitenkaan.
Kysymykseen vastaus taipuu täälläkin sixty/fifty -vaihtoehtoon. Ainakin halvaantuneena olisi sopivasti aikaa pelata Traviania.
Kuolemaa en pelkää, sehän pelastus jonka avulla jaksaa. (joskus tää onneksi loppuu).Entäs jos sulle ilmoitettain, joudut elämään seuraavat viisisataa vuotta. Luuletko, että jaksaisit pysyä järjissäs. Kyl mulle tää normaalin pituinen elämä riittää ihan hyvin. (Yritys päästä suomalaisen miehen keskikuolleisuus ikään on tietenkin kova)
Halvaus on kinkkinen juttu, mutta jos edes pää ja sormet pelais, niin pystyis jo aika paljon seuraamaan tieteen ja ihmiskunnan saavutuksia.
Halvaus on kinkkinen juttu, mutta jos edes pää ja sormet pelais, niin pystyis jo aika paljon seuraamaan tieteen ja ihmiskunnan saavutuksia.
Jaa, eipä ole asiaa tullut juuri mietittyä... Mutta jos loppu on äkkiloppu niin kai se sitten on vaihtoehdoista parempi kuin olla lopun ikää kaulasta alaspäin veltto.
+1Toisaalta halvaantuminen. Mutta toisaalta kuolema koska kuolleena ei enää näe rakkaita ihmisiä tai mitään muutakaan. Joten hiukan fifty-fifty
Kyllä se halvaantumen kuulostaa pelottavalta, mutta myös kuolemakin pelottaa. Kaipa se halvaantuminen on minun valinta, meinaa voi olla aika shokki kun tajuaa että on aikalailla avuton ja ei pysty itsestään huolta pitämään.
Mutta kun minä pyörän selkään hyppään niin en tällaisia asioita ajattele. Aikamoinen stressi olis ajaessa jos tämmösiä ajattelisi!
Mutta kun minä pyörän selkään hyppään niin en tällaisia asioita ajattele. Aikamoinen stressi olis ajaessa jos tämmösiä ajattelisi!