Kumpi sinua pelottaa enemmän; kuolema vai halvaan

[-Timi-]

Tähän asiaan vaikuttaa monikin asia.... Eipä ole aikaisemmin tullut asiaa kauhiasti mietittyä, mutta nyt kun tarkemmin ajattelee niin:
Halvaantuminen pelottaa, joo.. Mutta onko kyseessä alaraajahalvaus vai neliraajahalvaus... Noissakin on eri vaihtoehtoja... Kyllä mä uskoisin että mieluummin loppuelämäni kulkisin pyörätuolilla kun jättäisin tän leikin sikseen... Pyörätuolista kuitenkin näkisi kun kaksi tytärtä kasvaa, ja sais huitoa poikaystäväkokeilaita kepin kanssa pois....
Mutta sitten taas joku niinkin paha halvaantuminen kuin että joutuisi loppuikänsä makaamaan sängyssä muiden hoivattavana, siinä tilanteessa ehkä mieluummin valitsisi sen kuoleman...

Mutta toivotaan että kaikki säilyy kokonaisena ja täysin toimintakykyisenä, niin tämän kuin tulevatkin ajokaudet!!!

 

[shortie]

Halvaantuminen pelottaa totisesti enemmän. On paljon parempi lähteä saappaat jalassa kuin jäädä toisten armoille koko loppuelämäksi. Tässä asiassa Suomen valtion tulisi mielestäni siirtyä eutanasiaa käyttämään. Jos neliraajahalvautunut haluaisi kuolla niin miksi sitä ei hälle suotaisi, jos se kerta on hänen oma tahtonsa. Sama homma jonkun alzheimerin kanssa se on yksi sairaus mitä en itselle toivo ja jos se tulee niin toivon kyllä, että lähden saappaat jalassa ennenkuin on siinä vaiheessa ettei kykene itse tekemään mitään. Tai joku pahalaatuinen kasvain, josta ei kykene parantumaan. Kivuliaat säde ja solunsalpaajahoidot sekä kovat syöpäkivut, ei ole elämää semmoinen.

En usko, että olisi läheisillekään kovin helppoa katsella neliraajahalvaantunutta monta vuotta.

+ 1

 

[Alta_laidan]

Kyllä se tuo halvaantuminen on; ei oo minusta tänne vaivaksi jäämään jos noin käy, letkut poikki ja jatketaan matkaa

 

[wunderunde]

Voisihan sitä letkuissa herätessään ekaksi miettiä että hyvä tuuri kun henki säilyi...mutta toisaalta saattaisi tuntea itsensä enemmänkin taakaksi kuin perheen äijäksi--> oma kanta on "saappaat jalassa" ,  kypsäksi asti. Ainakin nyt on vaikea keksiä motivaatiota elää vuosikaupalla toisten vaivoina (kun kuoltava on kuitenkin)

 

[amaunu]

Ehkä kuolema, kaikki mukava ja mielekiintoinen loppus kesken.

Halvaantuneena ehkä oppis arvostamaan elämän ohutta lankaa pikkaisen syvällisemmin. Ja silti olis elossa. Mene ja tiedä, me terveet ei oikein olla experttejä tässäsuhteessa.

Loppupeleissä voihan sitä pyytää vahingossa sopivan määrän oikeita lääkkeitä jos rupeaa kyllästyttämään.

 

[NOx]

Halvaantuminen pelottaa totisesti enemmän. On paljon parempi lähteä saappaat jalassa kuin jäädä toisten armoille koko loppuelämäksi. Tässä asiassa Suomen valtion tulisi mielestäni siirtyä eutanasiaa käyttämään. Jos neliraajahalvautunut haluaisi kuolla niin miksi sitä ei hälle suotaisi, jos se kerta on hänen oma tahtonsa.

Tuttu kertoi nähneensä tällaisen tapauksen laivalla, joku nuoripari. Tyttö täysin liikuntakyvyttömänä rullatuolissa. Olivat baarissa. Poika piteli röökiä ja juotti olutta, syötti murkinaa, pyyhki kuolat ja työnteli pitkin laivaa. Sitä kun tekee vaikka seuraavat 40 vuotta...pitää tosissaan siitä toisesta välittää, että jaksaa. Ja silti...

Oikeastaan ei pelota kuolema eikä neliraajahalvaantuminen. Ei tulisi ajamisesta mitään. Mutta jos valita pitää, niin mieluummin kuolen. En kerrassaan halua, että vaimo ja lapset saavat minusta kymmeniksi vuosiksi riippakiven. Surkoot kuolemaa aikansa, mutta oman elämän hekin ansaitsevat. Kannatan myös eutanasiaa.

 

[veikke]

ennemmin pilvilinnoihin kuin täällä vihanneksena muitten armoilla...

 

[J.C.A.]

Ehdottomasti kuolema, kunhan ei jää riskiä halvaantua.
Rankaltahan se ehkä kuulostaa, mutta jos halvaantuisin niin kyllä mä haluisin että joku vetäisi hengityskoneen piuhat irti tms. Ei vaan pystyis siihen..

Eli jos tiellä joskus sattuu jotain, minkä tajuaa vähintäänkin vievän jonkun raajan mennessään, niin kahva nurin ja niin lujaa tolppaan kuin pääsee. So not, kuhan ei jäädä kitumaan.

 

[Vince TB]

Entäs jos ei pelota kumpikaa? Vittu sairaat ihmiset (=custom-kuskit) ees miettii tällaasii.

Ja vakuutusmaksut nousee ku mopo kaatuu pihalla...

 

[HeavenSB]

Entäs jos ei pelota kumpikaa? Vittu sairaat ihmiset (=custom-kuskit) ees miettii tällaasii.

Ja vakuutusmaksut nousee ku mopo kaatuu pihalla...

Ei sen välttämättä tarvitse pelottaa, mutta minusta olisi ainakin vittumaista saada neliraajahalvaus ja sen myötä en voisi päättää omaa elämääni silloin kun haluaisin. Suomen lakikaan ei tätä suosi, joten henkilö joka minut voisi päästää tuskistani kiinni jäädessään pilaisi koko elämänsä kun tulisi linnaa.

 

[pepper]

Kait se moniraaja halvaus "pelottaa" eniten, oikea sana pelolle olisi epämiellyttävämpi... Kuolemaa en osaa enää edes pelätä jos koskaan sitä niin sanotusti pelännyt olekkaan, sitähän vaan lakataan olemasta

Muutaman kerran lähtö on oikeasti ollut tosi lähellä ja viime kerralla epätietoisena lanssia ootellessa kerkesin miettiin paljon kuolemaa ja suurin huoli mul oli kyl vaimostani ja lapsista kuinka ne pärjää jos tää loppuu tähän, eihän siinä ite ns jää kärsimään...