Kun mulle nyt on käynny.... niinkun mulle on käynny...
,
niin saattaapa tulla musta SMT köllöttelemään ton
mammasuikan viereen
.
Monenmoisen epätoivoisen koeajon jälkeen ja erilaisten
pleksiviritysten pökerryttämänä, omat kokemukset aiheesta
"pleksi" on seuraava:
Säältä saa suojaa kotona. Erilaiset pleksit toimivat.... tai eivät
toimi niin monen tekijän summana... ja silti... toimiessaankin
suhteellisen kapealla nopeusalueella.
Alkaa pahasti kallistumaan siihen suuntaan, että toimivin ja
monipuolisin pleksi on kuitenkin sellainen, joka jättää
kypärän "puhtaaseen ilmaan" nopeudella kun nopeudella.
Kypärän malli taas vaikuttaa valtavasti siihen, pysyykö pää
kovemmassa kyydissä harteilla vai ei. Samoin se, osuuko
pleksin virtaus ns. kypärän alle.
Koko paketti on siis ajoasennon ja henkilökohtaisten mittojen
+ pleksin "ainutkertainen" yhdistelmä. Muuten ei pelitä.
"Kunnolla suojaavan" pleksin pahin ongelma on se, että
noinkin suorituskykyisessä pelissä löytyy aina joku
nopeusalue, jolla pöhinä ja resonanssit vie järjen viimeisetki rippeet.
Elikkäpä... sorvaamaan sellaista lastua nokalle, joka vie
vain pahimman tuulenpaineen 100 --> nopeuksilla
pois rinnasta.
PS. SuperDukessa on perusasento perkeleellisen kohdallaan.
Saman kun saisi taiottua SMT:hen, ei kummostakaan
lämpärettä keulalle tarvitsisi.
Saattaisi olla vaivan arvoista kokeilla tappien siirtämistä
taaksepäin ja stongaa eteenpäin..... omien mittasuhteiden
pohjalta tietenkin.