Sähkömoottori on jo ajatuksen tasolla kuvottava. Tylsä laatikko, joka pyörittää lähes äänettömästi takapyörää.
Mikä jottei, jos on harrastaja ja ainoastaan radan kierto ja kierrosajat merkkaavat jotain. Sillon pyörä on työväline, jota käytetään vain työkaluna, vailla sen suurempaa merkitystä.
Itse taas voisin sanoa, että olen moottoripyörien harrastaja. Pyörien (moottoreiden) erilaisuus kiehtoo. On yksipyttystä paukutinta, V2 tutisijaa, käheää kolmisylinteristä, rääkyvää rivinelosta ym. täysin erityyppistä vehjettä.
Sähkömoottorit on kaikki samanlaisia lineaarisen tasaisia.
Toki voi olla nappi, josta säädetään pyörän tehoalue halutuksi. En mä kyllä sellaisesta saa mitään viboja, kun se pyörä ei ole sellainen perusluonteeltaan.
Sit tää äänimaailma. Jestas. Siinä on toinen syy, miksi tämmöset ei houkuta yhtään. Ääni vaan kuuluu moottoripyörään ja tuo fiilistä.
Myös moottorin huolto ja rassaus kiinnostaa. Kaikki mekaaniset jutut. Toki henkilökohtaisesti oon siinä uudempien pyörien suhteen jäljessä. B-kingiäkin tulee käytettyä liikkeessä, jos jotain hiukan vaativampaa pitää koneelle tehdä.
Sähköauton tai - skootterin voisin ostaa.
Ei tolla luonteikkuudella ole väliä, jos ajetaan vaan paikasta A paikkaan B. Mutta harrastusta ajatellen noista sähköpyöristä puuttuu jotain ja paljon.
Siinä vaiheessa, jos bensaa ei enää saisi tai valikoima olisi pelkkiä sähköhärveleitä, niin olisi meikäläisen aika sanoa kiitos ja kuitti tämän harrastuksen osalta.