sanoi:
"Vai niin .. maalla ollaan viisaita, kun merellä on hätä .. vai miten se nyt menikään .."
mää ajan tosta joka päivä.
Lasketko, että se on etu vai haitta? ..
Miten mukavaa olisikin, jos kaikki olisivat niin hiton viisaita ja hyviä ... mutku sitten näitä meikäläisiä ja virheitä sattuu ..
Kun etusormella osoittaa jotakuta, niin kolme muuta sormea osoittaa tavallisesti itseen päin .. paha juttu ..
Jos en muuta, niin sen olen oppinut, että miksi joku (siis itsekin) tekee välillä niin kovin käsittämättömiä mokia, että niissä olosuhteissa ja tilanteeseen johtaneiden yksityiskohtien säestyksellä monenlaisia asioita voi tapahtua - eikä kaikki ole ihan kivoja välttämättä. Toivottavasti virheistä oppii - tai että oppisi jotain jo ennen virheitä, mutku se ei oo niin helppoo ..
Takas omaan "Maalla ollaan viisaita jne .." -kommenttiin, joka lähinnä kritisoi sitä pikkutarkkaa tietämystä onnettomuiden syistä. Miten kukaan ulkopuolinen voi ihan aikuisen todella tietää mitä kaikkea pieniä yksityiskohtia siihen liittyykään. Spekulaatioilla on kyllä jonkinlainen merkitys esim. sellainen, että tulee pohdiskeltua omaa ajotapaa ja suhtautumista ennakointiin.
Bodomin murhajuttu on oiva esimerkki spekulaatioista. Syyttäjä on keksinyt, että Nils ei saanut naidakseen ja sai raivarin. Voi veljet sentään.. noinhan voi väittää kenestä tahansa. Joskus on vaikea uskoa, että aikuiset ihmiset keksivät tuommoista roskaa ja pitävät itse keksimiään juttuja tosina. Gustafson saa tuomion, jos tuomarit uskovat satuihin - en epäile. Samaan aikaan on tänäisessä Hesarissa 1994 Turussa olleesta pankiryöstöstä. Joku virolainen jäbä on tunnustanut, kun syyttömät 2 äijää ovat istuneet ilman valitusoikeutta (sekin vielä) vuosikausia ja toinen vanki ehti jo kuollakkin. Jos jostain halutaan tehdä syyllinen, niin tehdäänhän siitä ja oikeuskin on vielä täysin sokea ja kuuro ja uskoo Punahilkkoihin ja menninkäisiin. Samalla tavalla näissä kolareissa ja spekulaatioissa siitä mitä ihan oikesti loppujen lopuksi tapahtui ja mitenkä kovaa kukakin ajoi tai oli ajamatta ja ottiko riskin vai ei ja paljonko oli tietoista ja yllätystä tai varmanpäälle laskemista tai totta ja valehtelua tai liioittelua.
Tää on kuin yhdenlainen peli - mitä pitää sanoa ja mitä kannattaa sanoa, mitä ei missään nimessä kannata sanoa - ja kaikki ihan vakuutusten ja korvausten saanninkin takia. Kaikissa sodissa ensimmäinen uhri on totuus - se kuolee ihan ekana. Vakuutushakemus on kuin Pohjois-Korealaista historiankirjoitusta.
Mutta ei spekulaatiot kiellettyjä ole - ei toki - mutta aika villeiksi ne välillä menevät. Iltapäivälehdistön ja miksei myöskin muukin lehdistö - on sitten ihan omaa luokkaansa - kaik on totta mitä lehtiin on präntätty.
