Yleisellä tasolla toteaisin, että jos vauhtitaso on n. 30 sekuntia rataennätyksestä niin silloin ei ehkä kannata niin kovin reutoa suorilla vaan ajaa maltillisesti suorat ja keskittyy mutka-ajon harjoitteluun. Etenkin tehokkailla (lue yli 150 hv) pyörillä ajavat kuskit tekevät paljon sitä, että suoralla vedetään niin maan perkeleesti, sitten kammo jarru ennen mutkaa ja ajolinjat menevät miten sattuu. Tällaisista kuskeista on ainakin minun todella turvaton mennä ohi, en tiedä miten sitten vähän vähemmän radalla ajaneet sen kokevat. Jarruissa ei uskalla mennä kun ei tiedä meneekö edellä ajava eteenpäin vai jommalle kummalle sivulle vai kenties nousee ilmaan kuten eräs järvenpääläinen ruohonleikkurimyyjä.
Esimerkkinä vaikka itseni. Alastarolla ajoin 20 hv tehottomammalla pyörällä (täysin sama, vain moottori vaihdettu) 1:24.0 omaksi ennätyksekseni ja alkukesästä YCC:n kisassa matalan 1:25:n. Moottorin vaihtamisen jälkeen pyörässä oli selvästi enemmän laulua ja se sekoitti jarrupaikat ym. ja kierroajat huononivat alkuun 3-4 sekuntia. Mutkista kyllä lähdettiin selvästi rajummin kuin aikaisemmin, mutta mutkiin mentiin miten sattuu kun vauhtia oli vaan liikaa (huippuja suorilla 10-15 km/h enemmän).
Suosittelen menemään vaikkapa Kari Vehniäisen kurssille jossa ajetaan niillä 15 heppaisilla kikottimilla. Niillä oppii ajamaan mutkat, suoralla ei varmasti keuli laite syliin. Jos syntyisin uudestaan, tulisin ensimmäiselle ratapäivälle jollain kuristetulla piikillä tai katumopolla. Siitä sitten asteittain eteenpäin kun oppia tulee. Salitreeniäkään ei kannata ihan joka jampan aloittaa laittamalla 200 kg penkkiin, vaikka isot pojat sellaisillakin painoilla treenaavat.
Jukka
ja on muutenkin hyvää materiaalia 
