Ilmeisesti kyseinen hepun näin kuutisen tuntia aiemmin Vaajakoskella. Vaikka oli liikennevaloissa odottamassa niiden vaihtumista, niin ei sitä paljon havaintoa valoitta voinut tehdä, kuin äänen perusteella. Siinä keskustellessa harmittelin, että ei se valoton varmaankaan mitenkään voi ymmärtää, että häntä ei ole helppo nähdä vaikka hän näkee muita hyvin. Koska muilla on valot.
Myöhemmin yöllä Vaajakoskella kyseinen motukka ajeli risteyksestä punaisia päin ns roka auki. No, muistaakseni ne valot yöllä näyttää punaista joka suuntaan, kunnes tunnistaa jostain suunnasta tulevan ajoneuvon ja vaihtaa sille vihreää jos mahdollista. Se, että tunnistaako ne tunnistimet valottomia tai yleensä motukoita pimeällä, niin en ole koittanut.
Samalainen motukka on kesän ja syksyn viihtynyt yöaikaan koluamassa paikallisia pikkuteitä. Kuukausi sitten pihasta tielle lähtiessä alamäkeen tuli (äänen perusteella, tapahtuma oli todella pikainen) samanlainen motukka ja perässä poliisin kotari pillit päällä. Menivät siinä kolmenkympin alueella ehkä noin kaksi-kolme kertaista nopeutta. Jos olisi peruuttamalla tielle tullut, niin kuskin puolelta olisi sisään tultu.
Poliisi ei halua provosoida kissa-hiiri leikkiä. Ja vaikeaahan se on, kun kossit tuntevat paikalliset polut hyvin, joita pitkin pääsee karkuun. Jokin keino olisi hyvä, että semmoinen riskikäyttäytyminen ei olisi niin coolia. Jokin keino, jolla nuorien energia ohjautuisi rakentavammin.
Keli tuolloin oli kuiva, oli todella harmaan hämärää, katuvalot, mäen nyppylä, neljän tien risteys, suojatien koroke ja loiva mutka. Kääntyvän auton kuskille tapahtuma on tullut varmaankin täytenä yllätyksenä. Törmäys oli raju, tutun mukaan autosta (3 sarjan vanha farkku) irtosi oikealta puolelta ovi. Motukka meni kahteen osaan. Ilmeisesti henki lähti kummaltakin välittömästi.
Se on raakaa peliä, kun joskus se riskin ottaminen sitten johtaa peruuttamattomaan lopputulokseen. Vältettävissä oleva kuolema oli tämäkin kummallekin. Omaisille ja kavereille voimia, ja opiksi jos mahdollista.
Myöhemmin yöllä Vaajakoskella kyseinen motukka ajeli risteyksestä punaisia päin ns roka auki. No, muistaakseni ne valot yöllä näyttää punaista joka suuntaan, kunnes tunnistaa jostain suunnasta tulevan ajoneuvon ja vaihtaa sille vihreää jos mahdollista. Se, että tunnistaako ne tunnistimet valottomia tai yleensä motukoita pimeällä, niin en ole koittanut.
Samalainen motukka on kesän ja syksyn viihtynyt yöaikaan koluamassa paikallisia pikkuteitä. Kuukausi sitten pihasta tielle lähtiessä alamäkeen tuli (äänen perusteella, tapahtuma oli todella pikainen) samanlainen motukka ja perässä poliisin kotari pillit päällä. Menivät siinä kolmenkympin alueella ehkä noin kaksi-kolme kertaista nopeutta. Jos olisi peruuttamalla tielle tullut, niin kuskin puolelta olisi sisään tultu.
Poliisi ei halua provosoida kissa-hiiri leikkiä. Ja vaikeaahan se on, kun kossit tuntevat paikalliset polut hyvin, joita pitkin pääsee karkuun. Jokin keino olisi hyvä, että semmoinen riskikäyttäytyminen ei olisi niin coolia. Jokin keino, jolla nuorien energia ohjautuisi rakentavammin.
Keli tuolloin oli kuiva, oli todella harmaan hämärää, katuvalot, mäen nyppylä, neljän tien risteys, suojatien koroke ja loiva mutka. Kääntyvän auton kuskille tapahtuma on tullut varmaankin täytenä yllätyksenä. Törmäys oli raju, tutun mukaan autosta (3 sarjan vanha farkku) irtosi oikealta puolelta ovi. Motukka meni kahteen osaan. Ilmeisesti henki lähti kummaltakin välittömästi.
Se on raakaa peliä, kun joskus se riskin ottaminen sitten johtaa peruuttamattomaan lopputulokseen. Vältettävissä oleva kuolema oli tämäkin kummallekin. Omaisille ja kavereille voimia, ja opiksi jos mahdollista.
