-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Joulutarina: Vakio Yamaha R6R
- Keskustelun aloittaja Tumppi
- Aloituspäivä
JMH sanoi:
Joo, kanavat meinasin pörräillä samalla tavalla kun tuohon edelliseen. Kätevämpää tehdä noi palotilat ensin, niin ei tarvi moneen kertaan noita venttiileitä jumpata edes takaisin. Tämä kansi tulee, vähän paksumpana yksilönä, todennäköisesti päätymään jossain vaiheessa tuohon pyörässä kiinni olevaan moottoriin. Sit sais pykälää matalamman kansipahvin sujautettua sinne
Tumppi sanoi:Kannen ja nokkien suhteen homma on vähän vielä auki. Yhdet pidemmällä aukioloajalla olevat nokat olis hyllyssä, mutta ne taitaa tarvita jäykemmät venttiilinjouset. Katotaan mihin tämä kone päätyy ja koska, mutta kai se pitäisi kuitenkin talven aikana rakennella ainakin alakerran osalta valmiiksi
Lapasestahan tämäkin homma lähti, tää loppusyksy on mun rakentelumotivaation kannalta vaarallista aikaa
Pistin sitten tilaukseen venttiilijousisarjan, eli lähdettiin nokkien kanssa touhuamaan jotain uutta ja ihmeellistä, saa nähdä mitä sattuu ja tapahtuu. Kai sitä täytyy virallinen tehotavoite painaa julkiseksi: 125 heppaa takaselta on tavoitteena.
Vaihdelaatikko tuli tehtyä uusiksi ja kansi on työn alla. Männät pääsi jo sylintereihin, nyt vaan odotellaan akselia tasapainotuksesta.
Tarkoitus on siis rakentaa kone valmiiksi ja penkittää se tässä talven aikana.
Ensimmäiset kokeilut viime talvena kannen kanavien siistimisestä osoittautuivat toimiviksi, joten kolmoskoneeseen lähdin touhuamaan samaa ja vielä vähän paremmin.
Uutena juttuna on mukana tuo edellä mainittu palotilojen tilavuuden optimointi. Samoin olen taas yrittänyt kehitellä uusia hiontamenetelmiä ja löytää parempiä teriä hommaan. Vielä olis hakusessa semmoinen hiontavärkki, millä saisi hiottua kohtisuoraa pintaa, mikä olisi kohtuullisen pieni halkaisijaltaan, mielellään suoraan dremeliin sopiva ja pitkän varren päässä. Sillä pääsisi hiomaan noita syvällä kanavissa olevia mutkan pohjia paremmin kuin pienellä virsikirjalla.
Nyt olisi kansi valmis koneistamolle tasopinnan paksuuden, suoruuden ja venttiilien tiiveyden mittaukseen.
Palotilat ja kanavat siistittynä ja optimoituna. Suurin ongelma tässä kannessa oli ykköspalotilan huomattavasti muita pienempi tilavuus ja seetien kohdistus kanaviin. Palotilaan tulee vielä viimeinen kiilloitus koneistamolla käynnin jälkeen.
Pakokanavissa kelpaa pierun pyöriä kohti ulkomaailmaa
Imupuolelle pientä siistimistä ja kanavien oikaisua.
Josko sitä joulun pyhinä pääsisi konetta niputtamaan!
Uutena juttuna on mukana tuo edellä mainittu palotilojen tilavuuden optimointi. Samoin olen taas yrittänyt kehitellä uusia hiontamenetelmiä ja löytää parempiä teriä hommaan. Vielä olis hakusessa semmoinen hiontavärkki, millä saisi hiottua kohtisuoraa pintaa, mikä olisi kohtuullisen pieni halkaisijaltaan, mielellään suoraan dremeliin sopiva ja pitkän varren päässä. Sillä pääsisi hiomaan noita syvällä kanavissa olevia mutkan pohjia paremmin kuin pienellä virsikirjalla.
Nyt olisi kansi valmis koneistamolle tasopinnan paksuuden, suoruuden ja venttiilien tiiveyden mittaukseen.
Palotilat ja kanavat siistittynä ja optimoituna. Suurin ongelma tässä kannessa oli ykköspalotilan huomattavasti muita pienempi tilavuus ja seetien kohdistus kanaviin. Palotilaan tulee vielä viimeinen kiilloitus koneistamolla käynnin jälkeen.
Pakokanavissa kelpaa pierun pyöriä kohti ulkomaailmaa
Imupuolelle pientä siistimistä ja kanavien oikaisua.
Josko sitä joulun pyhinä pääsisi konetta niputtamaan!
Kokemusta on asiasta vähänlaisesti, mutta semmosen 3-5hp tolla tulee kusiaiseen lisää. Riippuu muista virityksistä miten hyvin toi kansi vastaa, mutta karkeasti vois sanoa, että 2-4% takapyörälle tulee lisää.
Viimeksi tuli kahteen pyörään kansityö tunnettuun pakettiin, nyt näkee miten nokat vaikuttaa yhdessä ton kannen kanssa.
Viimeksi tuli kahteen pyörään kansityö tunnettuun pakettiin, nyt näkee miten nokat vaikuttaa yhdessä ton kannen kanssa.
Jaahas, siitä olisi tämän jutun aloittamisesta vuosi aikaa ja vielä tarinaa riittää. Kiitos niille jotka jaksaa tätä seurata ja lukea 
Kampiakselin ja vauhtipyörän sain tasapainotuksesta sekä kannen koneistamolta ennen joulua.
Eipä tuo kittiakseli ja poraamaton vauhtipyörä (hyväksytty tehtaalla ilman tasapainotustarvetta) kuitenkaan ihan täydellisiä olleet. DIN standardin mukaan kumpikaan noista ei mahtunut toleranssiin, toki parhaat yksilöt nuo olivat tehtaan jäljiltä mitä minä olen nähnyt.
Eipä siinä auttanut tasapainottajalla muu kun kaivaa työstövehkeet esiin ja alkaa hieroa. Painottaja on sen verran tarkka kaveri, että hieroi akselin noin puoleen maksimivirheestä ja kokonaisvirheen (osat yhdistettynä) samaan arvoon. Eli vauhtipyörä on staattisesti tasapainotettu ja pyöritetty sitten kiinnitettynä akseliin dynaamisesti, jolloin saadaan osien yhteinen virhe. Vauhtipyörässä ei ole kartiolla kiilaa, niin vauhtipyörää pystyy kääntämään suhteessa akseliin parhaan yhteistuloksen saavuttamiseksi.
Pari pientä porausta piti vauhtipyörään tehdä
Akselia piti hioa vastapainon takaa, poraamalla tuosta ei uskalla materiaalia poistaa
Alakerran tempaisin moottorista jo kasaan. Harmittavasti venttiilinjouset jäivät joulupostin jalkoihin ja tulevat vasta vuoden vaihteen jälkeen. Eli tammikuulle pitää odotella, että saa koneen nippuun.
Kampiakselin ja vauhtipyörän sain tasapainotuksesta sekä kannen koneistamolta ennen joulua.
Eipä tuo kittiakseli ja poraamaton vauhtipyörä (hyväksytty tehtaalla ilman tasapainotustarvetta) kuitenkaan ihan täydellisiä olleet. DIN standardin mukaan kumpikaan noista ei mahtunut toleranssiin, toki parhaat yksilöt nuo olivat tehtaan jäljiltä mitä minä olen nähnyt.
Eipä siinä auttanut tasapainottajalla muu kun kaivaa työstövehkeet esiin ja alkaa hieroa. Painottaja on sen verran tarkka kaveri, että hieroi akselin noin puoleen maksimivirheestä ja kokonaisvirheen (osat yhdistettynä) samaan arvoon. Eli vauhtipyörä on staattisesti tasapainotettu ja pyöritetty sitten kiinnitettynä akseliin dynaamisesti, jolloin saadaan osien yhteinen virhe. Vauhtipyörässä ei ole kartiolla kiilaa, niin vauhtipyörää pystyy kääntämään suhteessa akseliin parhaan yhteistuloksen saavuttamiseksi.
Pari pientä porausta piti vauhtipyörään tehdä
Akselia piti hioa vastapainon takaa, poraamalla tuosta ei uskalla materiaalia poistaa
Alakerran tempaisin moottorista jo kasaan. Harmittavasti venttiilinjouset jäivät joulupostin jalkoihin ja tulevat vasta vuoden vaihteen jälkeen. Eli tammikuulle pitää odotella, että saa koneen nippuun.
Eipä ole osat vieläkään saapuneet, joten on ollut aikaa keskittyä niihin juttuihin jotka ovat olleet korvan takana odottamassa inspiraatiota ja toteutusta.
R6:ssa ei ole kunnon suojaa moottorinlohkossa jos sattuu ketju katkeamaan. Eturattaan päällä oleva muovikoppa tulee vaihdekaaviota käännettäessä tielle ja omasta pyörästä edellinen omistaja on kopan jo heittänyt menemään. Eikä tuo muovinen koppa välttämättä lohkoa suojele jos vahinko käy. Vuosia on ollut mielessä tehdä siihen joku suojus, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi. Joskus tästä tehtiin Tuukan kanssa alustavaa suunnitelmaa, mutta hommaa ei saatu koskaan vietyä maaliin.
Nyt sain idean muokata lohkon, eli eturattaan suojuksen, ylintä kiinnityspistettä jolloin kappaleesta saa huomattavasti yksinkertaisemman. Kiinnityspistettä kun lyhentää 15mm, niin suojuksen saa tehtyä suorasta levystä. Samalla suojus asettuu koko matkalta ketjun keskilinjalle.
Nää metallikässät ei nyt varsinaisesti ole sitä ominta alaa, mutta päätin kuitenkin yrittää Pahvimallista on hyvä lähteä liikkeelle.
Seuraavaksi piirroitusta ja mitoitusta teräslevylle
Sitten piti leikellä polvien välissä prototyyppi ja sovittaa sitä paikoilleen. Jätin proton mitat joka paikasta pari milliä yli, jotta valmis kappale mahtuisi varmasti paikoilleen.
Proton toimivaksi toteamisen jälkeen tehtiin Tuukan kanssa kappaleesta mitoitus ja 3D-mallinnus. Sen jälkeen pistin tiedostot sähköpostilla Tampereen Vesileikkaukseen ja leikkurista löytyi tämmöinen
Materiaalina on 3mm RST-levy, joten ihan helposti ei ketju tuosta pääse lohkoa rikkomaan.
R6:ssa ei ole kunnon suojaa moottorinlohkossa jos sattuu ketju katkeamaan. Eturattaan päällä oleva muovikoppa tulee vaihdekaaviota käännettäessä tielle ja omasta pyörästä edellinen omistaja on kopan jo heittänyt menemään. Eikä tuo muovinen koppa välttämättä lohkoa suojele jos vahinko käy. Vuosia on ollut mielessä tehdä siihen joku suojus, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi. Joskus tästä tehtiin Tuukan kanssa alustavaa suunnitelmaa, mutta hommaa ei saatu koskaan vietyä maaliin.
Nyt sain idean muokata lohkon, eli eturattaan suojuksen, ylintä kiinnityspistettä jolloin kappaleesta saa huomattavasti yksinkertaisemman. Kiinnityspistettä kun lyhentää 15mm, niin suojuksen saa tehtyä suorasta levystä. Samalla suojus asettuu koko matkalta ketjun keskilinjalle.
Nää metallikässät ei nyt varsinaisesti ole sitä ominta alaa, mutta päätin kuitenkin yrittää
Pahvimallista on hyvä lähteä liikkeelle.Seuraavaksi piirroitusta ja mitoitusta teräslevylle
Sitten piti leikellä polvien välissä prototyyppi ja sovittaa sitä paikoilleen. Jätin proton mitat joka paikasta pari milliä yli, jotta valmis kappale mahtuisi varmasti paikoilleen.
Proton toimivaksi toteamisen jälkeen tehtiin Tuukan kanssa kappaleesta mitoitus ja 3D-mallinnus. Sen jälkeen pistin tiedostot sähköpostilla Tampereen Vesileikkaukseen ja leikkurista löytyi tämmöinen
Materiaalina on 3mm RST-levy, joten ihan helposti ei ketju tuosta pääse lohkoa rikkomaan.
Öljynpaineenmittausjuttua on käsitelty omassa ketjussaan:
http://www.moottoripyora.org/keskustelu/showthread.php/302518-%C3%96ljynpaineanturi-ja-mittari-Yamahaan
Tuommoinen tosiaan tuli rakenneltua ja asennettua. Lähtö on kampiakselin öljylinjasta. Sopivasti se mahtuu tuonne kopan alle siten, ettei osu maahan kaadossa. Letkulle tarvii rakentaa kiinnike ketjunkatkeamissuojaan, ettei se tuossa ihan vapaana lerpata.
Pieni mittari mahtuu juuri ja juuri katteen taakse näkyvälle paikalle siten, ettei kytkinkahva osu siihen kun ohjaus on stopparissa.
Nyt on osiakin saapunut maailmalta, joten voi unohtaa nämä turhuudet ja keskittyä voimamoottorin rakentamiseen
http://www.moottoripyora.org/keskustelu/showthread.php/302518-%C3%96ljynpaineanturi-ja-mittari-Yamahaan
Tuommoinen tosiaan tuli rakenneltua ja asennettua. Lähtö on kampiakselin öljylinjasta. Sopivasti se mahtuu tuonne kopan alle siten, ettei osu maahan kaadossa. Letkulle tarvii rakentaa kiinnike ketjunkatkeamissuojaan, ettei se tuossa ihan vapaana lerpata.
Pieni mittari mahtuu juuri ja juuri katteen taakse näkyvälle paikalle siten, ettei kytkinkahva osu siihen kun ohjaus on stopparissa.
Nyt on osiakin saapunut maailmalta, joten voi unohtaa nämä turhuudet ja keskittyä voimamoottorin rakentamiseen
Ihan hyvä kehitysehdotus olis racechronoon että jos joku limitti ylittyy, kännyn näyttö alkaisi välkkymään sun muuta...Tumppi sanoi:Juu, mutta reaaliaikainen seuranta olisi hankalaa. Olisin laittanut anturin jos olisi saanut racedacista suoraan outputin ohjelmoitua esim. varoitusvalolle.
Hinta ja helppous vei tässä kohtaa voiton
Näitä on odotettu hiki otsalla, marraskuussa tilasin ja heti viime viikolla tulivat.
Tietysti heti ilmeni ongelmia: nokkapyörien pulttien hahlot ovat hiukan liian pienet, eli nokkapyörät eivät pääse kääntymään säätöhahloissaan vapaasti. Eipä ole tämmöistä tullut koskaan vastaan, mutta hetken pähkäiltyäni totesin, että helpointa lienee hioa kiinnityspulttien kauluksesta tarvittava määrä materiaalia pois.
Sen jälkeen pääsin viimeinkin virittämään mittavehkeet paikoilleen ja tutkimaan miten suunnitelmat ja käytäntö kohtaa.
Tällä hetkellä vaikuttaisi vahvasti siltä, että halutut nokka-akselien ajoitukset toimivat, eli männän ja venttiilin välys pysyy riittävänä näillä nokka-akseleilla ja kannen tiivisteellä.
Vielä pitäisi odotella pari venttiilin säätöpalaa saapuvaksi, tehdä viimeiset mittaukset ja loppukasaus. Josko sitä tämänkin härvelin saisi rullille vielä tänä keväänä
Tietysti heti ilmeni ongelmia: nokkapyörien pulttien hahlot ovat hiukan liian pienet, eli nokkapyörät eivät pääse kääntymään säätöhahloissaan vapaasti. Eipä ole tämmöistä tullut koskaan vastaan, mutta hetken pähkäiltyäni totesin, että helpointa lienee hioa kiinnityspulttien kauluksesta tarvittava määrä materiaalia pois.
Sen jälkeen pääsin viimeinkin virittämään mittavehkeet paikoilleen ja tutkimaan miten suunnitelmat ja käytäntö kohtaa.
Tällä hetkellä vaikuttaisi vahvasti siltä, että halutut nokka-akselien ajoitukset toimivat, eli männän ja venttiilin välys pysyy riittävänä näillä nokka-akseleilla ja kannen tiivisteellä.
Vielä pitäisi odotella pari venttiilin säätöpalaa saapuvaksi, tehdä viimeiset mittaukset ja loppukasaus. Josko sitä tämänkin härvelin saisi rullille vielä tänä keväänä
ArttuH sanoi:Mitä? Amerikkalaisessa viriosassa tarvetta viilailulle, että sopii paikalleen?? Eipä tosiaan ole koskaan tullut moista vastaan eikä mistään muualtakaan kuulunut...
Noita APE:n mallikohtaisia nokkapyöriä on tullut käytettyä ainakin viisi paria, eikä ole koskaan ollut niiden kanssa mitään ongelmia.
Oon kans kuullut samaa noista jenkkiosista, mutta itselle on osunut tätä ennen vain sopivia kohdalle.
Tänään oli kauan odotettu penkkipäivä moottorille nro 3.
Positiiviset uutiset ensin: mikään ei hajonnut. Mahdollisuutena oli myös neljällä tuhannella eurolla saatu ämpärillinen alumiiniöljysilppua. Öljynpainemittari toimii ja on luettavissa, eikä ketju ei osu uuteen katkeamissuojaansa.
Negatiivista: lapsenomainen usko omiin moottorinvirityskykyihin sai napakan iskun haaroväliin. Moottori toimii, mutta käppyrät ovat kamalan näköiset. Säätämällä noita olisi saanut paremmaksi ja ehkä pari heppaa enemmän tehoa kuin edellisessä versiossa, mutta moottori olisi säädettynäkin huonompi ajaa. Päätettiin keskeyttää sessiot sisäänajon ja parin täyskaasuvedon jälkeen.
Käppyrät osoittaa, että mekaanisessa setupissa on jotain pielessä. Todennäköisin syy on nokkien ajoitukset, jotka kieltämättä oli vedetty enemmän tai vähemmän stetsonista.
Osatoimitusten hitauden ja kaiken muun säädön vuoksi penkkiaika venyi näin pitkälle kevääseen, tavoite oli tammi-helmikuussa. Nyt kauden lähestyessä aikaikkuna muutoksille ja uusille sessioille alkaa mennä umpeen. Eli ei auta muu kuin laittaa leuka rintaan ja katsella ensi syksynä hommaa uusin ideoin.
Seuraavaksi laitetaan moottori nro 1 takaisin paikalleen ja päristellään menemään sillä tuleva kesä.
Positiiviset uutiset ensin: mikään ei hajonnut. Mahdollisuutena oli myös neljällä tuhannella eurolla saatu ämpärillinen alumiiniöljysilppua. Öljynpainemittari toimii ja on luettavissa, eikä ketju ei osu uuteen katkeamissuojaansa.
Negatiivista: lapsenomainen usko omiin moottorinvirityskykyihin sai napakan iskun haaroväliin. Moottori toimii, mutta käppyrät ovat kamalan näköiset. Säätämällä noita olisi saanut paremmaksi ja ehkä pari heppaa enemmän tehoa kuin edellisessä versiossa, mutta moottori olisi säädettynäkin huonompi ajaa. Päätettiin keskeyttää sessiot sisäänajon ja parin täyskaasuvedon jälkeen.
Käppyrät osoittaa, että mekaanisessa setupissa on jotain pielessä. Todennäköisin syy on nokkien ajoitukset, jotka kieltämättä oli vedetty enemmän tai vähemmän stetsonista.
Osatoimitusten hitauden ja kaiken muun säädön vuoksi penkkiaika venyi näin pitkälle kevääseen, tavoite oli tammi-helmikuussa. Nyt kauden lähestyessä aikaikkuna muutoksille ja uusille sessioille alkaa mennä umpeen. Eli ei auta muu kuin laittaa leuka rintaan ja katsella ensi syksynä hommaa uusin ideoin.
Seuraavaksi laitetaan moottori nro 1 takaisin paikalleen ja päristellään menemään sillä tuleva kesä.