Niin se kesä oli ja meni. Positiivisina puolina voisi todeta, että pysyin taas yhden kesän pystyssä eikä mitään suurempaa hajonnut.
Alkukesän ajot meni pieleen koronan ja kelien takia ja loppukesästä oli niin paljon muita hommia, ettei energiaa riittänyt juurikaan ratailuun. Loppukesän jäätävä arm pump, eli käsien puutuminen, rajoitti myös ajamista. Sen siitä saa kun ruuvaa töissä, kotona ja radalla.
Ajettua tuli neljänä päivänä Alastarolla, kolmena Kemoralla ja yksi päivä Kymillä. Lisäksi ajelua kolme koulutuspäivää, kaikki kilometrit ovat kotiinpäin, mutta eipä niistä hirveästi hyötyä omaan ajoon ole. Radalla siis vain 11 päivää kesän aikana, noloa
Kierroksia ja kilometrejä tuli niin vähän, ja pyörä toimi täydellisesti, niin mitään syytä isompiin huoltotoimiin ei oikein ole. Käytin pyörän viime perjantaina vielä penkissä, kaikki näytti terveeltä, joten öljynvaihdon jälkeen saattelin sen talviunille.
Luulisi, että noilla ajamisilla ei ennätyksiä kolkutella, mutta Alastarolla se 22:n jahtaaminen jäi 11 sadasosan päähän. Ensi kesänä sitten. Kemoralla parani aika viime vuodesta täyden sekunnin! Isoimman osan annan siitä kyllä blipperille, ei ole aiemmin tarvinnut porukkaa ohitella kahvilan jarrussa. Dataa katsellessa kahvilasta ei tule hyvää kuin 0,3 sekuntia, mutta pyörän tuntuma on siinä ja paluusuoran jarrussa mielettömästi parempi. Ens kesänä mennään siellä kyl vanhan R1:llä ajetun ennätyksen 1:13,8:n alle
Edit: datasta näkyy, että katsomosuoralta kolmoseen tulee joku 0,2s takkiin. Siitä eteenpäin yli sekunnin parempi kierros. Tietoisesti panostin tuona päivänä paluusuoran avaukseen ja shikaanin läpiajoon. Ylämäkioikeaan ei näköjään ollut luotto kunnossa, harmittavasti muuta datan keräystä ei kesänä -19 vielä ollut, joten tarkempaa analyysiä ei oikein saa. Sen sain datasta irti, että katsomosuoran tuuliolosuhteet oli verrokkikierrosta huonommat. Loppusuorasta nopeuskäyrä jää edellisen alapuolelle, vaikka kaasu on täysin auki
