• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Erilainen matkakertomus: Highsider Norjassa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja noz
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
suizaki sanoi:
Romutukseen? Eikö toi nyt ois tullu vaikka kuormalavalla Suomeen? Monesti pyörä näyttää kaadon jäljiltä pahemmalta kuin se oikeasti on. Kun pesee hiekat pois ja ottaa rikkinäiset osat irti, niin siellä on yleensä vielä suurin osa ehjää jäljellä.

Oli toi aika finaalissa.. runkopalkkiin tullut läpireikä, alakerrassa halkeamia siellä täällä (öljyt tuli sinne tielle).. sitä yks mopomekaanikko katto siellä nopeesti ja sanoi vähän surkea ilme päällä että hän ei voi tuosta maksaa euroakaan.. tossa oli jo 118t kilometriäkin, eli aika lailla jo maailmaa nähnyt mun kanssa reissuilla.. ja yks ratakaato tältä keväältä alla.. eli sen arvo nyt ei isosti 2 tonnia enempi olis voinu olla, joten jäi nyt sit sinne.. :bye:
 
Jos ketjun aloittajalla on matkavakuutus, niin sieltä tod.näk saa korvauksen ajokamppeista.

Itse kokeilin pientä mahaliukua Grand Canarialla jokunen vuosi sitten vuokrapyörällä ja matkavakuutus korvasi ajokamppeet, sekä mukana olleen repun.
 
Tomi72 sanoi:
Jos ketjun aloittajalla on matkavakuutus, niin sieltä tod.näk saa korvauksen ajokamppeista.


Matkavakuutus ei korvaa mitään tavaraa/esineitä, ainoastaan sairaskulut!
Kun on kyse liikenneonnettomuudessa, niin liikennevakutus on aina ensisijainen korvaaja, tälläseen keissiin on ihan turha ja hyödytöntä sotkea matkavakutusta!
Matkatavara- tai kotivakuutus taas saattaa korvata ajokamppeet, tämä taas riippuu ihan v-yhtiöist ja vakutusehdoist.
 
Pikainen päivitys, koska hotellista ei löytynyt puhelimeen laturia:

Vakuutusyhtiö ja SOS International hoitavat kuskin huomenna lentokoneella Oslosta Helsinkiin ja siitä junalla kotiin. Pyörä tulee rahtina perässä Helsinkiin. Ajokamat korvattaneen matkavakuutuksesta, joka kuuluu liiton etuihin. Kuljetuksen kotiin saakka joutuu kustantamaan itse. Oma vointi on tällä hetkellä hyvä, vaikka vasen käsi on pois pelistä ja käveleminen on ontuvaa.

Löysinpä vielä uutisenkin: http://touch.varden.no/nyheter/moto...e6ead5a0ee6ea48a4e4207a3421342884001e457225a6

Jatkuu...
 
pupu sanoi:
Matkavakuutus ei korvaa mitään tavaraa/esineitä, ainoastaan sairaskulut!
Kun on kyse liikenneonnettomuudessa, niin liikennevakutus on aina ensisijainen korvaaja, tälläseen keissiin on ihan turha ja hyödytöntä sotkea matkavakutusta!
Matkatavara- tai kotivakuutus taas saattaa korvata ajokamppeet, tämä taas riippuu ihan v-yhtiöist ja vakutusehdoist.

Useimmissa yhtiöissä matkavakuutukseen kuuluu automaattisesti myös matkatavaroita xxx eurolla, ja sitä voi halutessaan korottaa maksamalla lisää.

Liikennevakuutuksessa on tässä kyseisessä tapauksessa se ongelma, että todennäköisesti syyllinen osapuoli pakeni paikalta, jolloin kulujen maksaja on kiistanalainen. Toisen osapuolen puuttuessahan oma liikennevakuutushan ei kuitenkaan korvaa kuin henkilövahingot, eli kaikki muu pitää saada jostain muualta.
 
Ei ole kiinnostanut. Poliisistakaan ei ole kuulunut mitään, joten sitten kun olen kotiutunut, täytyy soitella siihen suuntaan.
 
Näin muutaman vuoden jälkeen jälleen aloitelleena kuskina miettii jatkuvasti, että mitä jos kuitenkin käy hassusti. Näitähän voi tulla eteen ja kiitos kun kirjoittelit. Lohdullisia tekstejä nämä missä kuitenkin matka "jatkuu".

Olisko tämän voinut välttää, jos vauhtia olisi ollut hieman vähemmän? Oliko mutkapätkän innoittamaa menoa ennen vahinkoa? - kysyn koska yritän uskotella itselleni, että laji on turvallinen jos hieman malttaa.

Niin eihän sitä aina kyllä malta, kun tuo kaasukahva on niin pirskatin herkkä ja sen kääntämisestä tulee kiva fiilis.

Tsemppiä ja paranemisia.
 
Celleri sanoi:
Näin muutaman vuoden jälkeen jälleen aloitelleena kuskina miettii jatkuvasti, että mitä jos kuitenkin käy hassusti. Näitähän voi tulla eteen ja kiitos kun kirjoittelit. Lohdullisia tekstejä nämä missä kuitenkin matka "jatkuu".

Olisko tämän voinut välttää, jos vauhtia olisi ollut hieman vähemmän? Oliko mutkapätkän innoittamaa menoa ennen vahinkoa? - kysyn koska yritän uskotella itselleni, että laji on turvallinen jos hieman malttaa.

Niin eihän sitä aina kyllä malta, kun tuo kaasukahva on niin pirskatin herkkä ja sen kääntämisestä tulee kiva fiilis.

Tsemppiä ja paranemisia.

Tätä samaa pohdintaa käy varmaan moni muukin. Moottoripyöräilyyn liittyy turvallisuusriskejä, joita ei voi kokonaan poistaa ja tekijöitä, joita ei voida kontrolloida.

Tässä tilanteessa kannattaa siis keskittyä niihin asioihin joihin voi vaikuttaa: oma ajotaito ja - tapa, kalusto ja sen kunto jne. Sitten se osa, jota ei voi täysin hallita, täytyy hyväksyä mikäli aikoo harrastusta jatkaa, eli ympäristö, olosuhteet ja muut tien käyttäjät.

Nyt ei pidä tietenkään ymmärtää niin etteikö näihin "hallitsemattomiin tekijöihin" voisi varautua, mutta niitä emme voi täysin hallita. Eli ennakointi on tässä kohtaa on oikea vastatoimi. En myöskään pidä mentaliteetista, jonka mukaan "kaikki kaatuu joskus". Ei sen tarvitse olla näin. En usko, että matkustajakoneen piloteillekaa opetetaan "on olemassa lentäjiä jotka ovat koneen tiputtaneet ja niitä jotka eivät vielä ole". Ehkei paras vertaus, mutta ei tässä pidä uhriutua ja kuvitella, että motoristijumalat näistä asioista päättää - kyllä se on pitkälti omista valinnoista kiinni. Amen.
 
Millä pyörällä ajelit? Mietin että oliko kyseessä pitempikeulainen mopo jos takajarrulla olit tottunut jarruttelemaan. Kyykkykuskilla jos ensimmäisenä tulee hätätilanteessa takajarru mieleen niin en povaa kovin pitkää elinikää.. :)

Mitenkäs muuten vuoristoteillä menee väistämissäännöt, muistelisin että ylhäältä tuleva odottelee että alhaalta tuleva pääsee mutkan ylös. Eihän isompi auto mahdu jyrkistä mutkista mitenkään ajamalla ilman että koukkaa hieman vastaantulevien kaistalta.
Itsekin huomasin fiksummaksi katsoa ettei vastaan tule ketään ja sitten vasta ajaa mutkaan, saa ajaa hieman loivemmin kun voi hyödyntää koko tien lev..kapeuden.

Mutta hyvä että selvisit ilman isompia vammoja. Monilla vuoristoteillä hirvittää kun ei ole korkeampia kaiteita tai sitten on pelkkiä tolppia mitkä ei juuri prätkää kuskeineen jarruttele jos ajaa ulos..
 
Päivitänpä tähän samaan ketjuun oman tilanteen, niin voi vertailla ja ehkä saada vinkkejä puolin ja toisin. Itse pääsin Norjan puolelle ehkä vain 30 km, ennen kuin rysähti Kautokeinossa. Norskipappa ajeli kolmion takaa eteen. 30.6. Siitä matka jatkui terveyskeskukseen ja helikopterilla Hammerfestiin. Sieltä sairaalasta otin yhteyttä vakuutusyhtiöön Pohjolaan. Minulla siis täyskasko. Pohjola teki nopeasti korvauspäätöksen. Minä itse varailin ja maksoin liput kotiin. Paluulennot tromssan oslon ja tukholman kautta Helsinkiin. Siellä pohjolan Omasairaalaan missä todettiin polven nivelsidevamma. Polvi leikattiin viime maanantaina ja nyt sitten kepeillä kuusi viikkoa. Hoidot, matkat, pyörä ja kypärä olisi menossa Pohjolalta, joka sitten karhuaa kulut myöhemmin norskin vakuutusyhtiöltä. Muut ajovarusteet pitäisi pohjolan mukaan karhuta matkavakuutuksesta if:iltä. Saas näkyä.
 
JukkaE60 sanoi:
Kiinnostaako tuo kuormuri ketään Politia tms.?


Aika harvassa vuoristomaassa raskas liikenne pääsee etenemään niin että käyttää vain omaa kaistaa.

Tietysti vuoristossa on voimassa myös liikennesäännöt, mutta sen lisäksi kannattaa tutustua myös paikalliseen etikettiin jonka mukaan ammattiliikenteellä saattaa olla moraalinen etuajooikeus (raskaan ajoneuvon täydessä lastissa voi olla helvetin vaikea päästä jatkamaan matkaa jos joutuu kaikkia skootterityttöjä väistelemään). Siksi yleensä se antaa tilaa joka siihen helpommin pystyy.

Myös merellä puolen kilometrin tankkerin pitäisi väistää viiden metrin purjevenettä, mutta harvalla huviveneen kipparilla on niin pajon kusta kajuutassa, että panee ammattiliikenteen vaihtamaan kurssia vain siksi että itsellä on siihen merilain suoma oikeus.

Tämä ei ollut piikki ketjun aloittajalle, vaan ohje niille jotka lähtevät tuonne kauas pois ensimmäistä kertaa.

Lomalla ei saa olla liian kiire.
 
wanico sanoi:
Aika harvassa vuoristomaassa raskas liikenne pääsee etenemään niin että käyttää vain omaa kaistaa.

Tietysti vuoristossa on voimassa myös liikennesäännöt, mutta sen lisäksi kannattaa tutustua myös paikalliseen etikettiin jonka mukaan ammattiliikenteellä saattaa olla moraalinen etuajooikeus (raskaan ajoneuvon täydessä lastissa voi olla helvetin vaikea päästä jatkamaan matkaa jos joutuu kaikkia skootterityttöjä väistelemään). Siksi yleensä se antaa tilaa joka siihen helpommin pystyy.

Myös merellä puolen kilometrin tankkerin pitäisi väistää viiden metrin purjevenettä, mutta harvalla huviveneen kipparilla on niin pajon kusta kajuutassa, että panee ammattiliikenteen vaihtamaan kurssia vain siksi että itsellä on siihen merilain suoma oikeus.

Tämä ei ollut piikki ketjun aloittajalle, vaan ohje niille jotka lähtevät tuonne kauas pois ensimmäistä kertaa.

Lomalla ei saa olla liian kiire.

Toki tämä on tiedossa ja koettu. Tuli vaan mieleen että onko tilanne tullut jotenkin yllärinä...
 
No nyt ollaan taas kotona :jippikaijee:

Koska kyseessä on matkakertomus, kerronpa mitä parin viimepäivän aikana on tapahtunut mahdollisimman seikkaperäisesti, mutta lyhyesti, siltä varalta, että jollekin lukijalle tiedosta saattaa olla vielä hyötyä. Torstai-aamuna heräsin Morgedal Hotellista, ja koko aamupäivä meni lähinnä SOS Internationalin kanssa jutustellessa. Aamupäivän kestäneiden pähkäilyjen jälkeen päästiin siihen lopputulokseen, että SOS International järjestää mopolle ja kuskille kuljetuksen Suomeen, ja ajovarusteet korvattaneen liiton kortilla olevalla IFin matkavakuutuksella. SOS varasi Oslon lentokentän läheltä hotellin ja lennon Helsinkiin. Omalle vastuulle jäi saada järjestettyä kuljetus Osloon mahdollisimman kustannustehokkaasti. Näistä matkoista saanen sitten korvauksen kuittien perusteella.

Kysäisin hotellin vastaanotosta, mikä olisi järkevin tapa päästä pääkaupunkiin. Vastaus ei yllättänyt: "bussilla". Kaikeksi onneksi hotelli sijaitsi ison tien varrella ja jopa bussipysäkki oli parin sadan metrin päässä. Päivällä menisi suora yhteys (Nor-Way) hotellin edestä Oslon linja-autoasemalle. Lähdön lähestyessä hyvästelin hotellin, hain lähikaupasta matkaevästä ja lähdin matkaan. (Tähän väliin pienenä lisähuomautuksena voisin sanoa, että credit/debit-kortilla pärjää pitkälle; tarvitsin käteistä ainoastaan kerran, koska kortinluku ei syystä tai toisesta onnistunut). Muutaman tunnin päästä saavuin perille Osloon.

Seuraava haaste oli löytää lentokentän lähellä olevalle hotellille. Oslon bussiterminaalissa ei voi erehtyä linjasta, joka vie lentokentälle. Ostin lipun valmiiksi laiturin viereisestä automaatista, hyppäsin bussiin ja nokka kohti lentokenttää. Lentokentälle saavuttuani täytyi vielä löytää hotelli. Google mapsista katsottuna välimatkaa oli pari kilometriä, joten käveleminen ei tullut kysymykseen. Infoa lähialueen kuljetuksista en pienellä tutkimisella löytänyt, eikä taksejakaan näkynyt missään. Kenties ne olivat (yllätys?) saapuvan liikenteen ovilla, mutta lentokenttä oli sen verran vieras, niin en tiennyt sen ajojärjestelyistä. Hetken lentoaseman ulkopuolella seisoskeltuani ovien eteen kaarsi asiakkaita täynnä oleva taksi. Taksi vapautui, ja ei muuta kuin kohti hotellia.

Perjantaina ei mitään erikoista tapahtunut. Hotellilta "Airport Shuttlella" lentoasemalle, check-in aukesi kahta tuntia aikaisemmin ja ruutuja seuraten kohti lähtöporttia. Koneella Helsinkiin ja junalla lopuksi kotiin.

On kieltämättä ollut mielenkiintoista seurata triidin tulleita kannustavia ja rakentavia kommentteja, ja tulen ottamaan niistä opikseni. Jatkossa täytyy ajella entistäkin ennakoivammin, tosin raja täytyy siinäkin johonkin vetää ja pohtia tarkemmin tuota takajarrun käyttöä. Paniikkitilanteessa jarrupolkimen painaminen tulee refleksinä ja tunnottomuuden takia jarru menee helposti lukkoon. Pitäisi vain keksiä tapa, jolla saa iskostettua mieleen ettei tuollaisessa tilanteessa takajarruun tule koskea. Joku kyseli pyörästäkin, niin se on 600 Bandit. Seuraavassa mopossa tulee olemaan ABSit lisäämässä turvallisuutta (ja se ABS-triidin lukeminen on vielä työn alla). Jatkuu...
 
Hienoa kuulla että olet jo kotimaassa!

Omiin kokemuksiin viitaten toivotan voimia vakuutusyhtiöiden kanssa vääntämiseen. Muista reippaasti vaatia ja tentata toimintaa, jos tuntuu että mitään ei tapahdu. Olisin itse voinut varmaankin hoputtaa enemmän, sillä olen hoitanut raportointini vakuutusyhtiöille pikimmiten, mutta vielä kuukauden jälkeenkään en ole saanut penniäkään. Tämä siis syyttömänä osapuolena ulkomailla tapahtuneesta vahingosta. Hiljalleen alkaa rahat loppua ja molemmat paperien päällä istuvat ovat juuri jääneet lomille mutta sijaiset kuulemma hoitavat. Saas nähdä.

Amatöörinä en noihin takajarruvinkkeihin puutu, mutta joissakin äkkitilanteissa olleena voin sen verran lohduttaa, ettei paniikkitilanteessa toimi juuri koskaan sataprosenttisen täydellisesti. Aina voisi jotain tehdä paremmin, jotain minkä ajan kanssa ja jälkiviisaana tietää olevan oikein. Jännästi ne asiat ei vain välttämättä siinä mikrosekunnissa tule sieltä selkärangasta, elleivät nämä ole vuosittaisten EAK-sessioiden ja niitä seuraavien omaehtoisten treenienmyötä selkärankaan iskostuneet. Pitää kyllä varata kurssi itsellekin, vaikka toistaiseksi olen pyöräni saanut pysähtymään.

Pieni vinkki liikennepelkoisille: aina ei tarvitse omaa mokaa että kaataa pyörän, sillä varsinkin isompaa kulkuneuvoa vastaan toisen pienikin virhe riittää helposti. Mitä paremmin tämän riskin sisäistää, sitä turvallisemmin pystyy varmasti etenemään. Ei se pelko, vaan se terve kunnioitus.
 
noz sanoi:
No nyt ollaan taas kotona :jippikaijee:

On kieltämättä ollut mielenkiintoista seurata triidin tulleita kannustavia ja rakentavia kommentteja, ja tulen ottamaan niistä opikseni. Jatkossa täytyy ajella entistäkin ennakoivammin, tosin raja täytyy siinäkin johonkin vetää ja pohtia tarkemmin tuota takajarrun käyttöä. Paniikkitilanteessa jarrupolkimen painaminen tulee refleksinä ja tunnottomuuden takia jarru menee helposti lukkoon. Pitäisi vain keksiä tapa, jolla saa iskostettua mieleen ettei tuollaisessa tilanteessa takajarruun tule koskea. Joku kyseli pyörästäkin, niin se on 600 Bandit. Seuraavassa mopossa tulee olemaan ABSit lisäämässä turvallisuutta (ja se ABS-triidin lukeminen on vielä työn alla). Jatkuu...

Todella ikävää että matkasi sai aivan toisenlaisen lopun kuin olit suunnitellut mutta tärkeintä oli että itse selvisit aika pienin vammoin (näin oletin kun olet pystynyt matkustamaan takaisin kotiin omin voimin). Vaikka olen täysnoviisi vielä, niin abseja voin ehdottomasti suositella. Eilen ajotunneilla opettaja "pakotti" harjoittelemaan molempien jarrujen käyttöä samanaikaisesti (nopeus n. 40-50km/h) ja välillä kävi niin että takajarrun abs aktivoitui ja ilman absia takapyörä olis ollut lukossa. Mopona kawasakin kusiainen. No, mulla pyörä oli tietenkin ilman matkatavaroita, joten en pysty kommentoimaan miten nuo absit toimii kun pyörä lastattu täyteen. Ei niistä ainakaan haittaa voi olla. Ei muuta kuin paranemisia ja uutta absillista pyörää etsimään.
 
noz sanoi:
.... Näistä matkoista saanen sitten korvauksen kuittien perusteella...

.... Muutaman tunnin päästä saavuin perille Osloon. ...

Ettei tule ylläriä, kai kyselit, että mihin summaan asti ?

Ja sitten tuo Oslo. Kuis sää sinne menit jos kone lähtee Gardemoenista ?

Hyvä kun selvisit kotio !:thumbup:
 
JukkaE60 sanoi:
Toki tämä on tiedossa ja koettu. Tuli vaan mieleen että onko tilanne tullut jotenkin yllärinä...

Eikös nuo kaatumiset ja loukkaantumiset pääsääntöisesti tule jonkinasteisena yllätyksenä?
Harvoin kai sitä kukaan kaatuu jos on ennakoinut oikein tulevan tilanteen.

Tässä pieni viiden kohdan muistilista seuraavalle ensikertaa vuoristoon lähtevälle.

1 oikea nopeus
Siellä mutkan takana voi aina odottaa halkoja tai härkiä
2 kurvissa suistuminen on yleisin onnettomuus
Harjoittele takajarrun käyttöä ylä- ja alamäessä
Ei se takajarrun lukkiintuminen ole mikään mörkö joka automaattisesti kaataa pyörän, vaan takajarru on oikein käytettynä peräsin jolla eteneminen ja tasapaino helpottuu.
3 riittävän lyhyet päivätaipaleet
Vuoristoajo on kokemattomalle raskasta, kun pitää keskittyä 110%
4 pysähdy juomaan riittävän usein
Samalla myös keskittyminen saa lepoa. Mieluiten kerran tunnissa, niin että pystyy myös kusemaan.
Jos kaikki neste menee hikoiluun, niin on juonut absoluuttisesti liian vähän. Kusen pitäisi pysyä kirkkaana.
5 oikeat rengaspaineet
Tällä saavutat jopa 50% lisää kitkapintaa ja rengas saavuttaa tauon jälkeen taas todella paljon nopeammin toimintalämpönsä ja pitokykynsä. Mutkapätkät ei ole se paikka jonne mennään saavuttamaan renkaalle muutama tuhat lisäkilometriä liian kovilla ilmanpaineilla. Sitä voi sitten harrastaa kotona Pohjanmaalla.

Hyvää ja turvallista matkaa!
 
wanico sanoi:
Eikös nuo kaatumiset ja loukkaantumiset pääsääntöisesti tule jonkinasteisena yllätyksenä?
Harvoin kai sitä kukaan kaatuu jos on ennakoinut oikein tulevan tilanteen.

Tässä pieni viiden kohdan muistilista seuraavalle ensikertaa vuoristoon lähtevälle.

1 oikea nopeus
Siellä mutkan takana voi aina odottaa halkoja tai härkiä
2 kurvissa suistuminen on yleisin onnettomuus
Harjoittele takajarrun käyttöä ylä- ja alamäessä
Ei se takajarrun lukkiintuminen ole mikään mörkö joka automaattisesti kaataa pyörän, vaan takajarru on oikein käytettynä peräsin jolla eteneminen ja tasapaino helpottuu.
3 riittävän lyhyet päivätaipaleet
Vuoristoajo on kokemattomalle raskasta, kun pitää keskittyä 110%
4 pysähdy juomaan riittävän usein
Samalla myös keskittyminen saa lepoa. Mieluiten kerran tunnissa, niin että pystyy myös kusemaan.
Jos kaikki neste menee hikoiluun, niin on juonut absoluuttisesti liian vähän. Kusen pitäisi pysyä kirkkaana.
5 oikeat rengaspaineet
Tällä saavutat jopa 50% lisää kitkapintaa ja rengas saavuttaa tauon jälkeen taas todella paljon nopeammin toimintalämpönsä ja pitokykynsä. Mutkapätkät ei ole se paikka jonne mennään saavuttamaan renkaalle muutama tuhat lisäkilometriä liian kovilla ilmanpaineilla. Sitä voi sitten harrastaa kotona Pohjanmaalla.

Hyvää ja turvallista matkaa!


Morjettees!

Kukas sinä olet? Minä olen Pandude, Sika varmari pohojanmaalta. Reserviupseeri kurssin numero 125 suorittanut, menestynyt myöskin painissa. SM tasolla kirkkaimmat mitalit kyllä jäi saamatta. RUK sanottiin jotta ei tänne ole tultu ystäviä hakemaan, sillä periaatteella mennään.

Milläs saavutuksilla annat ohjeita vuoristoajoon? Voidaan myös mennä koettamaan Alaastarolle jos pidät itseäsi kovana luuna tai molskille jos uskot olevasi siinä hyvä. Tai tulla minulle sikopaimeneksi jos et omaa kovin pahoja länkisääriä, siat näet juoksevat jalkojen välistä eikä urasi olisi kovin pitkä.

Vaikka olenkin ajanut tuhansia vuoristoteillä en katso omaavani riittävää asiantuntemusta kuin naurettavien aloittelija virheiden havannoimiseen.
Sen sijaan voisin pitää hyvinkin pitkän esitelmän sikojen saparo ohjauksen periaatteesta, en ole vielä kertaakaan törmännyt kaiteisiin ja sikoja olen ajanut tuhansia. Sinä ilmeisesti olet pätevä vuoristoajo expertti, haluaisinkin kuulla tarkemmin saavutuksistasi.
 
PanDude sanoi:
Minä olen Pandude

Panodödö? Sitä se varmari varmaan tarvii,revittyine korvineen. Aika poikkeuksellinen muuutenkin, jos kerkiää Eurooppaa kiertämään, yleensähän tukiaiset ei edes riitä vapaa-aikaan?
 
Back
Ylös