Aikanaan aloitin harrastuksen vuosituhannen vaihteen jälkeen 20-vuotiaana kriteereillä "mihin lompakko riittää, se ostetaan" ja custom-mallinen piti olla. No, siihen aikaan pari tonnia riitti 70-luvun tekniikalla olleeseen 80-luvun pyörään jota oltiin vähän telottu kuljetuksessa, ja verojakin piti vielä maksaa Saksan tuonnista päälle. Ainoat kriteerit olivat, että raha riittää, yli 400 kuutiota, vähintään 2 sylinteriä ja toimii. No, 50 tuhatta tuolla Kawalla sitten itse pudottelin erilaisia tekniikkamurheita ajoittain kärsien, mutta hyvin se valinta osui.
Ensimmäisen pyörän jälkeen seuraavan katselua ohjasi vahva ennakolta tapahtuva mielipiteen muodostus ilman ajokokemusta. Toki kävin erilaisia vekottimia koeajamassa myös, mutta ne eivät varsinaisesti vaikuttaneet valintaan. Mielipide oli liikaa kiveen hakattu jo etukäteen, tai kuten itse ajattelin, kyllähän tämä on paras minkä olin etukäteen päättänytkin.
Kolmannen prätkän saneli taas budjetti yhdistettynä "tuollaisen olen aina halunnutkin"-lähtökohtaan, mutta maltoin mielestäni arvioida, kannattaako hankinta vaiko eikö (jälkikäteen, rahaa paloi pyörän muutoksiin enemmän kuin pyörään, mutta se onkin yhä rakas harrastelun kohde (vai harras rakastelun kohde?)).
Nyttemin, objektiivisesti yrittäen asiaa tarkastella, luulen yhä tietäväni mitä haluan etukäteen mutta osaan mielestäni jo todeta koeajon jälkeen, että tämä ei väräyttänyt viisaria tai että kyseisessä yksilössä on jotakin, joka ei nappaa, ja kävellä pois. Ennen nimeä paperissa ei ole pakko ostaa (tosin jos alkaa tinkimään, niin pitää muistaa että tinkiminen ilman ostoaikeita on todella mautonta toimintaa).
Tästä tarinasta yritän ammentaa evääksi sen, että jos olet jo etukäteen päättänyt haluavasi eniten jonkin tietyn pyörän, niin se on nyt jo yli puoliksi hankittu. Silti koeajo kannattaa siinä mielessä, että ko. pyörällä ajaminen tuntuu hyvältä, kuten se mitä todennäköisimmin tuntuukin koska olet niin päättänyt etukäteen. Arvioi yksilö kriittisesti jos käytettyä ostat, huollot, varusteet, yleiskunto, ja muista että et ole katsomassa maailman ainoaa tuota mallia. Muiden prätkien koeajaminen ainakin näennäisesti antaa lisävarmuutta siihen, että valinta on menossa oikein. Kuten joku kirjoitti yllä, ei nykyisin enää huonoja pyöriä valmisteta, joten tee ihan rauhassa oma valintasi sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Pitkällä tähtäimellä prätkiin ei pitäisi rakastua vaan pitäisi kyetä kokeilemaan erilaisia, elämä on lyhyt ja motskareita on maailmassa monta (tämä on helppo sanoa kun on iso autotalli johon mahtuu monta pyörää eikä yhdestäkään haluaisi luopua).
Tietenkin ihmisetkin ovat yksilöitä etkä ehkä toimi samalla tavalla, mutta omalla kohdallani toimintamallin tunnistaminen on auttanut päästämään irti huonommista ja ottamaan kiinni paremmista vaihtoehdoista.
Ensimmäisen pyörän jälkeen seuraavan katselua ohjasi vahva ennakolta tapahtuva mielipiteen muodostus ilman ajokokemusta. Toki kävin erilaisia vekottimia koeajamassa myös, mutta ne eivät varsinaisesti vaikuttaneet valintaan. Mielipide oli liikaa kiveen hakattu jo etukäteen, tai kuten itse ajattelin, kyllähän tämä on paras minkä olin etukäteen päättänytkin.
Kolmannen prätkän saneli taas budjetti yhdistettynä "tuollaisen olen aina halunnutkin"-lähtökohtaan, mutta maltoin mielestäni arvioida, kannattaako hankinta vaiko eikö (jälkikäteen, rahaa paloi pyörän muutoksiin enemmän kuin pyörään, mutta se onkin yhä rakas harrastelun kohde (vai harras rakastelun kohde?)).
Nyttemin, objektiivisesti yrittäen asiaa tarkastella, luulen yhä tietäväni mitä haluan etukäteen mutta osaan mielestäni jo todeta koeajon jälkeen, että tämä ei väräyttänyt viisaria tai että kyseisessä yksilössä on jotakin, joka ei nappaa, ja kävellä pois. Ennen nimeä paperissa ei ole pakko ostaa (tosin jos alkaa tinkimään, niin pitää muistaa että tinkiminen ilman ostoaikeita on todella mautonta toimintaa).
Tästä tarinasta yritän ammentaa evääksi sen, että jos olet jo etukäteen päättänyt haluavasi eniten jonkin tietyn pyörän, niin se on nyt jo yli puoliksi hankittu. Silti koeajo kannattaa siinä mielessä, että ko. pyörällä ajaminen tuntuu hyvältä, kuten se mitä todennäköisimmin tuntuukin koska olet niin päättänyt etukäteen. Arvioi yksilö kriittisesti jos käytettyä ostat, huollot, varusteet, yleiskunto, ja muista että et ole katsomassa maailman ainoaa tuota mallia. Muiden prätkien koeajaminen ainakin näennäisesti antaa lisävarmuutta siihen, että valinta on menossa oikein. Kuten joku kirjoitti yllä, ei nykyisin enää huonoja pyöriä valmisteta, joten tee ihan rauhassa oma valintasi sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Pitkällä tähtäimellä prätkiin ei pitäisi rakastua vaan pitäisi kyetä kokeilemaan erilaisia, elämä on lyhyt ja motskareita on maailmassa monta (tämä on helppo sanoa kun on iso autotalli johon mahtuu monta pyörää eikä yhdestäkään haluaisi luopua).
Tietenkin ihmisetkin ovat yksilöitä etkä ehkä toimi samalla tavalla, mutta omalla kohdallani toimintamallin tunnistaminen on auttanut päästämään irti huonommista ja ottamaan kiinni paremmista vaihtoehdoista.