Päivitelläänpäs vähän Dunlop-noviisin ensi kokemuksia.
Pyöränä K7 tonninen, Öhlins TTX ja mäntäsarja vakiokeulassa eli aika perussetti kaluston puolesta, näitä taitaa olla Suomessa pilvin pimein.
Ratana Alastaro ja keli kesäinen, lähes +20 ja pilvetöntä, rata kädellä kokeillen hyvinkin lämmin.
Renkaina 6704 ja 7704, molemmat käytettyjä, ajetut kierrokset ei tiedossa mutta kulutusmerkkiä hyvin jäljellä ja pinta siisti.
IRC-Evo lämppäreillä termari 95:een ja reilu tunnin lämmitys, kunnes vannekin lämmin, paineita edessä tällöin 2,35 ja takana 1,35 Bilteman mittarilla.
Pyörä oli vaihtunut täysin vakioalustaisesta kusiaisesta alustapimpattuun kireällä pikakaasulla varustettuun tonniseen, joten muuttujia oli riittävästi. Välitykset oli liian pitkät mutta siedettävät, ketjut niin lyhyet että tankki oli palmasin avauksissa leuassa aivan väkisin, Dominon hätäinen pikakaasu ensikertalaiselle pelottava kokemus ja jarrumerkit luonnollisesti täysin kateissa talven jälkeen. Pystyssä onneksi pysyttiin yhdestä highsiden alusta huolimatta...
Jos rehellisiä ollaan, ekan setin jälkeen olin valmis pakkaamaan kamat ja laittamaan ne myyntiin, mutta toisena päivänä homma alkoi toimia - käsittämätöntä, että esim. täysin kateissa ollut kaasukontrolli jotenkin vain löytyi tokan päivän ensimmäisestä setistä lähtien. Sleep over it voi olla toimiva juttu monessa suhteessa...
Jos yritän miettiä mitä jäi renkaista käteen, on kaikki kyllä positiivista. Olihan ne Pirellien jälkeen veemäiset vääntää vanteelle, mutta kun tajusin lotrata riittävästi rasvan kanssa, alkoi homma toimia. Pirellit ei paljoa rasvaa ole vaatineet, siksi tuli kitsasteltua alussa.
Ajossa etupäässä tuntui olevan käsittämätön pito (tai ehkä se näin keväällä vain tuntui siltä, mutta kyllä muutaman kerran keulaa rasitettiin ihan kunnolla), parissa setissä paineetkin oli hieman vuotavan venttiilin vuoksi pudonneet 2,15 tienoille ja pitoa vain riitti. Mutkaan pystyi jarruttamaan sisään aivan huoleti ilman mitään tilanteita. Ainakin Pirellin veroiset tässä mielessä, uskallan sanoa vaikka eri pyörällä ajettukin.
Yllätyin tonnisen kääntyvyydestä, en käytännössä huomannut mitään eroa kusiaiseen, joka siis Suzukin saman vuosikerran laitos. Voisiko johtua Dunloppien paremmasta kääntyvyydestä...?
Vakaudesta vaikea sanoa mitään, kyllähän pyörä varsinkin nopean oikean ja vasurin avauksissa vatkasi ja heilui, mutta kun on tottunut vakioalustaiseen käytökseen tuntui tonninen aluksi kivireeltä ja vauhdin kasvaessa täysin luotettavalta heilumisesta huolimatta. Sanoisin, että täysin ajettavat renkaat vakauden puolesta.
Avauspitoa en uskaltanut lähellekään ulosmitata, pari päivää piti pelonsekaisen kunnioituksen vielä voimassa tonniseen, mutta pienintäkään lipsumista ei ollut havaittavissa edes siinä vaiheessa, kun renkailla takana todennäköisesti lähes sata kierrosta. Vaikka toinen kylkyi repeili aika pahasti.
Repeilyn syy jäi askarruttamaan: paineet oli heti ajosta mitattuna 1,4 - 1,45 välillä eli pitäisi olla kohdillaan, myöskään renkaat eivät päässeet jäähtymään joten vauhtia siinä mielessä riittävästi. Karkea kevätasfaltti ehkä, mutten usko. Väärä seos Alastarolle, tuskin. Liian repivät avaukset huonon ajotekniikan vuoksi, mahdollista - toisaalta samoilla vauhdeilla vakioalustaisen kusiaisen Pirellit pysyivät erittäin siisteinä. Alustan toimivuus, vaikea sanoa vielä mutta jos ongelma jatkuu ja ajotekniikka saa parannettua otettava huomioon. Muita ehdotuksia?
Joka tapauksessa summattuna täytyy sanoa, että todella positiivinen kokemus näistä kumeista, jos vaan ei kaadu saatavuuteen näillä mennään tämä kausi - en usko että Pirelli tarjoaa mitään lisää, vaikka tuskin toisaalta ovat huonommatkaan, tottumiskysymys.
Aikaisemmat kokemukset siis pääasiassa Pirellin Superbike Slickseistä.
