Parille jo kuittasinkin kun osuivat "hermoon". Tässä omat havaintoni.
Katkaisinhärdelli: En tottunut vuodessa. Vilkut on jo käsitelty. Tööttinappula on täsmällinen mutta niin jäykkä, että muun liikenteen varoittaminen on vaikeaa koska pikku älähdykseksi tarkoitetusta tulee helposti iso MÖLÄHDYS (hyvät torvet sinänsä!) joka säikäyttää ja herättää pahennusta. Pieni "liipaisu" on vaikea. Tappokytkin on hätätilanteessa otteen vaihtamisen takana.
Tämä katkaisinosio saa minut vakavasti epäilemään että ergonomian edelläkävijän auto-BMW:n ja mopo-BMW:n suunnittelijoilla ei ole paljon yhteistä?
Boxerin pytyt: Ohhoh, jopas splittaatte tarkasti ellei kannet mahdu mukaan
Ennen se peileihin tarttuu ja näkemisen vuoksi niiden on pakko olla leveällä. RT mahtuu siihen koloon mihin Pannarikin VIELÄ leveämpien peiliensä kanssa. Boxerin pytyt eivät edes paista kuljettajan kinttuja kuumalla kelillä, toisin kuin Panin ja FJR:n jäähdyttimen ilmavirta. Ei tässä ollut minulla mitään ongelmaa.
Huolto: Nojaa, kannet esillä, mutta twin sparkille ei mahdu tekemään silti mitään. Se todellinen juttu onkin siinä, että ne valtavan isot katteet purkaa yhdellä 3 mm kuuskoloavaimella (oho, peilin alla oleva kiinnike meinasi unohtua) ajassa viisi sormea ja vilaus. Ei paljon viitsi värkätä ahtaasti. Akku tankin alla ei ole paras mahdollinen idea, paitsi painonjakaumalle. Mutta saahan tuohon kerran akun esiin kaivettuaan C-Tekin kaapelit pysyvästi kiinni, ettei tarvi toiste avata. 10.000 huoltoväli on paljon ajavalle kiva.
Öljynkulutus: jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Seurata pitää, mutta lisäyksillä ei rahallista merkitystä. En minä tämän vuoksi vaihtanut.
Tärinä: Rauhallinen puksutus ei minua rasita kuten nelikon hermostunut värinä pahimmillaan (öljyjäähy-Suiza). Muskelipyörän koneeseen jo ennen Pannaria ihastuneena tärinän ainoa huono puoli on että se kertoo ison twinin vieroksuvan hitaita käyntinopeuksia. Jatkuvaa laatikon raplaamista kapean tehoalueen vuoksi.
ABS jarrut: moni haukkuu, minä tykkään. Todella tehokkaat ja oikein hyvin toimiva ABS, joka kuljettajan möhlittyä kahvan liian kireälle pudottaa jarrupainetta vähemmän kuin Pannarin vastaava. Ainoa miinus paikallaan käsiteltäessä kun jarruja ei tunnu olevan lainkaan ellei kone käy.
Vaihteisto: Kolahtelee ja on vähän raskassoutuinen, mutta ei harrasta välivapaita ja pitää rattaat ja öljyt sisällään pitkään. Ei mitään sellaista mistä viitsisi edes raportoida.
Moottorin kulmikkuus ja käsiteltävyys: Nyt aletaan olla minun ongelmani lähteillä. RT ON mukava ajaa maantiellä ja se kääntyy ketterämmin kuin Pan. Siitä huolimatta ajamisen fiilis ei minulla oikein säilynyt, koska isojen matkajaavojen joukossa Pan on yksi helpoimpia käsiteltäviä ja RT taas vaatii suitsiinsa aikamiehen eikä meikäläistä ajovarusteissaan 70 kg painavaa kukkakeppiä. Yläpainoinen rakenne, korkea satulakorkeus, kuiva kytkin ja hengetön alavääntö tekivät RT:stä moottoripyörien Volvo 240:n, joka kääntyy ketterästi ja on mukava matkalla, mutta aika traktorimainen käsitellä. Punaisiin valoihin tullessa kikkailun hidasajossa jalat tapeilla ja tyhjäkäynnillä cruisailun voi unohtaa.