Lieköhän tästä on tulossa tapa?
Juu. Muka lopetin mopohommat silkkaa vanhuuttani. Hyvin onnistui.
...jos sellaisen pikkujutun ei anna häiritä, että muutama tunti sitten ajelin pihalle punaisen, vuoden 1998 K1200RS:n. Suomipyörä (eli alusta saakka vältelty kalliita huoltoja

), mittarissa kohta 80tkm ja siistinpuoleinenkin. Vaan onhan tuossa vähän rassattavaakin. Vesisateen lisäksi kylmää rinkiä lykkäsi puohon epäilys, että härvelissä saattaa olla 25-vuotiaat jarruletkut. Muutenkin levyissä pintaruostetta, jonka takia (?) vähän tärinää etusissa. Takanen sen sijaan polkimesta lötkönpuoleinen. Saapa nähdä, josko se vaihdattaa levyt heti kättelyssä. Letkuja täytynee alkaa etsiskelemään ainakin.
Eikähän tuo ensin meinannut edes haluta lähteä mukaan. On melkeinpä seissyt ainakin pari viimeistä vuotta. Ensimmäisellä koelenkillä alkoi vain kaasua tarjotessa sakkaamaan. Pelkällä paikallaan kaasuttelullahan tuo lopulta tokeni, mutta lisärinki (kylmä tottakai) vissiin paikkaan siitäkin. Saapa nähdä, josko ex omistajan ystävällinen viime hetken pesu ennen kaupantekoa roiskautti vettä väärään paikkaan, vai onko jotakin vähemmän hauskaa luvassa seuraavalla startilla.
Tapaako noissa jumia ryyppy? Veikkaan, että siellä olisi kylmäkäynnistykselle oma suutin. Riittäisikö tuo temppuillessaan sammuttamaan koko pelin, jos ei herkeä ryypyttämästä lämmetessä?
Joka tapauksessa puhalsin sitten (kyllä. Se rinkihän se taas. Kylmäkin) n 160km kotiin ja härveli tuntui heräilevän henkiin matkan varrella.
Bensan varoitusvalo on jotenkin sekaisin. Selittelee minulle jo puolessa tankissa, että nysse on loppu. Pitänee yrittää loihtia siihenkin jotakin holttia.
Ai että millainen se on?
Ihastuin jo nettimotossa ja aloin rakastumaan n 30km jälkeen. Kotona olin jo sitä mieltä, että nyt ei hetkeen taida tulla hinkua vaihtaa. Hyvä ajettava ja vaikka enempi kyykky, en uusioneitseellisellä pyrstölläni kärsinyt tuon kotimatkan aikana liiaksi. Laukkujakin on jopa pajan omalla logolla. Tosin perälaukku on joku viritys, ja rumasti on runneltu sitä pientä tavaratelinettä sen takia.
Kyllähän se mutkatiellä pisti tekemään yhden käden punnerruksia ja paikallaanhan sitä ei suurella innolla liikuttele. Mutta kyllähän se telelever-keula nyt vaan on minun juttuni. Jos tiellä on minulle asiaa, soittakoon. Ei tarvitse joka koloa erikseen käsille tulla esittelemään.
Saatoin vahingossa myös ylittää moottoritienopeuden hetkellisesti. Vetoan ruosteeseen kuljettajan taidoissa.
Nyt riittää juoruaminen. Kessulle ja ällistelemään laitosta vielä yhden kerran tälle illalle.
Ennustan, että kohta se laittaa tuonne tekniikkapuolelle kyselylankoja tekemään. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa.