Lapsuudessa tunsin erään erittäin lihavan pojan. Häntä kutsuttiin Läskiksi. Raakaa, mutta ei tarpeeksi, sillä tyhmä Läski olisi ollut totuudenmukaisempi.Missä ja koska väitin peseväni sut pyörällä, tai haluavani edes kisata sun kanssa radalla? Sanoin vain, että tie 1835 on ajettu alle neljän minuutin ja sen eteen saat mennä pirun kovaa. Voit halutessasi kokeilla miten paljon nopeammin olet rannassa, mutta veikkaampa, että sitä ennen alkaa selitys juuri siitä aiheesta, jonka takia sanoin sen olevan kova aika.Vahva, mutun ja empirian sekoituksesta kumpuava ennusteeni on, ettei Legend saavu radalle näyttämään osaamistaan sen enempää autolla kuin pyörälläkään vaikka vastapelurina olisi näinkin pehmoisia aikoja ajeleva kuski.
Läskillä oli tapana kuvitella erilaisia asioita. Muun muassa, että omasi lemmikin, joka tilanteesta riippuen vaihteli ollen mitä tahansa koiperhosen ja koiran väliltä. Siellä se sitten käveli ympäri kotiaan kuvitteellista lemmikkiään huhuillen. Vanhempansa pyörittelivät päitään ja silmiään toivoen jälkiehkäisyä tehtäväksi. Koulussakin oli omat haasteensa, kun Läskin kertoman mukaan oli jotain vertiolaskuja. Kirjailijana Läski ei itseään tulisi elättämään, se oli varsin selvää jo aikaa sitten, kun kynät oli yleensä väärin päin kädessä ja toinen pää sieraimessa ruoppaamassa. Matemaatikon urankin voisi unohtaa, eikä kielitoimistostakaan ehkä työpaikkaa irtoaisi.
Miten tämä nyt sitten liittyy legendaariseen tie 1835:een, Ringiin tai Bermudan kolmioon? Ei mitenkään paitsi, että Legendin on aika tehdä läksyt, siivota huoneensa, pestä leegonsa ja mennä nukkumaan. Se on koulupäivä huomenna.