Nitrous sanoi:
Sulla on edelleen vaikeuksia erottaa mitkä asiat todellisessa elämässä ratkaistaan tunteilla ja mitkä faktoilla. Jos kaupallisia, teknisiä, taikkapa lainsäädännöllisiä päätöksiä lähdetään tekemään samoilla kriteereillä kuin toosan vonkausta baarissa, voipi loppua duunit aika nopeasti itse kultakin. Itse opin jo suhteellisen nuorella iällä sen, että "isojen poikien" toosansaantitarinoissa oli mukana myös kaikki kavereiden valehtelemat jutut. Samasta syystä myös "karut kertomat" saavat melko kriittisen tarkastelun.
Mahtaako muistin syövereistä löytyä, että oliko tuotanto tehokkaampaa 80-luvulla vai nykypäivänä? Veikkaan jälkimmäistä jos alana on joku muu kuin rakennusteollisuus. Toki käytön ja kunnossapidon luonne on muuttunut tuona aikana jonkin verran ja nykyään ennakoiva kunnossapito mitatun datan pohjalta on melkoisesti helpompaa kuin kolme vuosikymmentä sitten.
Saattaa se paskoa niityllekin ja talvella on melkoisen tovin kokonaan paskomatta. Harvasta karhusta tosin löytyy minkäänlaista teknologiaa, jos ei nyt ole seurantapannalla varustettu.
Jos ne euron nippelit aiheuttaisivat enemmän työtä, menetettyä aikaa ja rahaa kuin ne tuottavat, ei niitä kannattaisi valmistaa. 100% vikaantumatonta järjestelmää ei todennäköisesti pystytä koskaan kehittämään, saati valmistamaan, ja siksipä määritelläänkin riittävä taso, jolla tuote pysyy suunnitellun käyttöikänsä ehjänä. 95-99,9% on aika normaali haarukka, jota pidetään hyväksyttävänä luotettavuutena sarjatuotetulle laitteelle, hieman sovelluksesta riippuen. Eli jos tuo määrä kaikista valmistetuista laitteista kestää suunnitellun käyttöiän, on valmistaja tyytyväinen. Ne rikkoutuneet valmistaja on jo suunnitteluvaiheessa laskenut joutuvansa korvaamaan omasta pussistaan. Toki valmistajan ja loppukäyttäjän välillä voi joissain tapauksissa olla hieman erimielisyyttä siitä, että mikä on sopiva käyttöikä.
Sitten kun tuotantomäärät nousevat vaikkapa miljooniin kappaleisiin niin kyllähän se yksittäisellä pajalla, joka korjaa vuodessa saman vian vaikkapa 50 kertaa, voi näyttää siltä, että nää "euron kikkareet" on ihan paskoja. Siinä vain unohtuu sellainen pikku juttu, että miljoonasta valmistetusta 990 000 toimii, kuten pitääkin.
Tähän samaan asiaan viittasin jo topicin alkupuolella. Onko riittävä luotettavuus automaattiajoneuvolle 99,99%, 99,9999% vai jotain muuta ennen kuin ne lainsäädännön puitteissa voidaan hyväksyä liikenteeseen.
Tämä nyt menee aiheesta yhtä kauas kuin tuo edellä mainittu karhu, mutta jostain syystä väkivalta ei yhtään sytytä meikäläistä. Siispä kiitos kutsusta, mutta en halua tulla edes katsomaan saatko etuilemalla tappelun aikaiseksi saati sitä vaikuttaako hatun muoto lopputulokseen. Jos lentopallomailojen heiluttelu kiinnostaa, suosittelen taksijonon tai nakkikioskin sijasta suunnistamaan johonkin kerhoon tai urheiluseuraan, jossa harrastetaan kamppailulajeja.
Aika huonosti on muuten monissa hommissa, ihan nyt aikuisten oikeesti, "otettu ulos" ihan saatavillakin olevaa
dataa ja kaivettu sieltä tosissaan ulos "mikä pykii " siellä ja miten.... juurikin esim tilinpidollisten
erien sisällä ja erityisesti takana. Ongelmaksi muodostuu myös käytännössä se, että kunnollista
vertailu/arvottamiskohtaa on vain liian yleisellä tasolla. Arvotetaan siis "paskan" kutistumista/turpoamista.
Vertailuna käytetään liian usein "persiillään olevia pajatsonosien lukuja".
Esim. tuo kiinteistöpuoli kokonaisuudessaan ei ole meidänkään maassamme mitenkään "pikkujuttu".
Yllättävän pieni ja sekalainen on myös se joukko alan porukkaa, jolla on koko touhussa jonkin peruskoulutuksen
lisäksi laajaa kokemusta kokonaisuuden eri osioista ja tätä kautta ylipäänsä eväitä hahmottaa koko pakettia.
Erityisesti arvottaa osien sisältöä.
Tämä ei ole epäluottamusta eikä dissausta kokonaisuudessa toimivia, sen paremmin "inssi, kauppis, kuin
hallinnollistakaan osaamista kohtaan.
"Kasan päälimmäiseksi" tahtoo jalostua porukkaa, joilla hommaa viedään "oman siivun" osaaminen
edellä ja loppu tavara arvotetaan niistä tulevilla tunnusluvuilla...... jotka ei todellakaan aina kerro
kaikkea tarpeellista siitä mikä on oikeasti kohdillaan.... mikä sinne päin ja mikä oikeastaan
ihan päin helvettiä.
On ihan yleinen ja yleisesti havaittu ongelma nykyajassa, että "päätökset" tehdään käsille saatettuihin
numeroihin pohjaten.... ilman että niistä aukeasi päätöksenteon pohjan kannalta merkittäviäkin asioita.
Siellä missä päätetään, tehdään käytännössä liian paljon ja liian usein päätöksiä "diletanttina".
Tämähän ei tosiaan ole välttämättä aina tai ollenkaan päättäjän vika.
Hankaluudeksi muodostuu helposti "kapea erikoistuminen" ja se, että kasan päällä joudutaan
sitten väistämättä menemään ns. heikoin eväin.
Unelma siitä, että "prosessi" tuottaisi tilanteen, jossa päättäjällä ei olisi tarvetta kyseenalaistaa "dataa",
on unelma.... vaikka näin paljon mennäänkin. (huomaa ne apuvälineiden autonomiset ratkaisut)
.
Prosessissa kun "heikoimmalla lenkillä" tahtoo jostain syystä olla tapa kumuloitua
.
Ei tarvitse olla kummoinen paketti, niin unohtuu "moniammatillinen/tasoinen yhteistyö"......
kun meillä on prosessit ja järjestelmät
.
Erityisen mielenkiintoista on ollut seurata operatiivisen johtamisen alasajoa eri tasoilla ja tämän
korvaamista järjestelmillä ja prosesseilla. En sano, että se on lähtökohtaisesti tyhmää tai huono asia,
mutta turhan usein on nähty käyvän tässä leikissä samoin kuin ulkoistamiskiimassakin
.
Tuli päivä kun huomattiin, että tulipa sitten ulkoistettua turhan paljon "avainasioita, tehtäviä ja tekijöitä"
Sanotaanko näin..... Ongelma juontaa juurensa "anturoinnin pettämisestä" ja ecun ratkaisujen
kombinaatiosta. Ihan samalla tappavalla logiikalla kun huippuinsinööritaidon tuottama premiumluokan
vittuileva kotilokin.
Kaikki tavarat ja asiathan tässä maailmassa menevät välillä enemmän tai vähemmän rikki.
Jos ei kykene edes tavoittamaan ajatusta siitä, että on huono korjata mitään ellei ole hajuakaan
mikä oikeasti on rikki.... vaan vaihdetaan randomisti osia..... kun ei ole välineitä muutoin
asiaa selvitellä.... tai välineillä ei saada tarvittavaa tietoa..... hommat on sitä mitä ne
nykyisin liian paljon tuppaa olemaan.
Tuotannon tehokkuus on toki tärkeä asia, mutta luulisi aikuisen ihmisen oppineen huomaamaan,
että tehokkuus on termi johon sisältyy sellaisenaan turhan monta arvoa ja sen myötä
asia näyttää kovin erilaiselta lähestymiskulmasta riippuen.
Esim. kuka mistäkin tehokkuudesta hyötyy, miten ja kuka maksaa mitäkin viuluja minkä verran ja koska
.
Tässä mielessä on aivan sama puhutaanko teollisista tuotteista, esim kotiloista, vai vaikka kiinteistöistä.
Tuotannon siivusta asioita tarkastellen homma näyttää kovin erilaiselta kun siinä silmässä/lompsassa
joka tarkastelee kokonaisuutta...... vaikka se tuotantokin siinä mukana.
Edelleen.... paljonko tuotannon sisällä on asioita/tarpeita, jotka pohjaavat pääosin markkinointiosastojen
munat vaahdossa luomiin "välttämättömyyksiin"?
.
Ei se hokema, että business pyörii kuten se pyörii..... eli viedään "kärki edellä"..... kaikki hallitusti ja
keskeneräisenä ulos..... maksettavaksi tavalla ja toisellakin +"kehitettäväksi valmiiksi" eri tavoin.... heti nytee
tai eri tavoin arvotettuna pitemmässä juoksussa. Tietotekniikkabusines on aivan briljantti "kone"
.
Kalevalan sampo oli ihan hilipalipippaa värkki.
Automaattiajoneuvoista vielä hieman. Prosenttien osat eivät toki ole merkityksettömiä......
mutta missä on täysin eri mittaluokan kysymys asiaan mitä olennaisimmin ja kiinteimmin liittyen????
Lainsäädäntö tulee kyllä sieltä.... vaikka liian hitaasti, mutta siihen liittyen: VASTUUKYSYMYKSET!!!!
Ei ratkea prosentin murto-osilla.... eikä seurannaiset ole liioin tuossa suuruusluokassa
kuluttajan/käyttäjän kohdalla.
Hienoja asioita on maailmassa..... etenkin "sivistyneessä"
on nämä ARVOT.
Ne mainitaan usein, niitä ylistetään...... mutta mitäs niistä edes keskustelemaan kun se paikka ja aika on.
Siinä saatais kadota kanat ketun nenän edestä
. Eihän sellaiseen voi lähteä.
.
.
