• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Aloittelijan pyörä.

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja rosputo
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Kiitos jälleen kaikille vastaajille :respect: Paljon pointteja ja pyöriä, joita ei olisi tullut mieleenkään ajatella. Olen nyt listaillut noita exceliin, vaikka oikea istuminen lienee se fiksuin tapa lopulta tosiaan :)

Pääsin kokeilemaan Honda CB500F:n, missä jalat osuvat kohtuu hyvin maahan. Uusimmissa malleissa ilmoitettu tälle istuinkorkeudeksi 785mm, ja X-versiolle 830mm. Inseam itsellä luokkaa 80cm.

Ajokoulussa pyöränä muistaakseni Hondan CB650(F?). Pitää seuraavalla tunnilla kiinnittää asiaan enemmän huomiota, niin voi yrittää vertailla. :grin: Siinä kantapää ei yletä ihan täydellisesti maahan, mutta suurinpiirtein. En koe asiaa häiritsevänä, mutta toisaalta ei tässä kohtaa vielä oikein osaa sanoa mitään mistään ajamiseen liittyvästä.

Tuo tehopuoli saa kyllä oman pään pyörälle (heh), kun ei osaa yhtään hahmottaa, mitä asiat tarkoittavat käytännössä. Eli tehokkaampi pyörä siis saattaa kiihdyttää reippaasti, jos tekee pienen (tahattoman) liikkeen kaasukahvan kanssa? Mikä voi johtaa sitten ikäviin ja ei-haluttuihin seurauksiin.
 
Viimeksi muokattu:
No nyt meillä on hyvä referenssi kun kerroit millä ajat autokoulussa. Miltä sillä on tuntunut ajella, tuntuuko joku vaikeata ja joku helpolta?
 
_k_ sanoi:
Tuo tehopuoli saa kyllä oman pään pyörälle (heh), kun ei osaa yhtään hahmottaa, mitä asiat tarkoittavat käytännössä. Eli tehokkaampi pyörä siis saattaa kiihdyttää reippaasti, jos tekee pienen (tahattoman) liikkeen kaasukahvan kanssa? Mikä voi johtaa sitten ikäviin ja ei-haluttuihin seurauksiin.

No ei se niin dramaattista ole. Joku MT-7/Tracer ja 70hv on ihan säyseä luonteeltaan. Aina pitää aloittelijan harjoitella ja totutella pyörään jossakin rauhallisella tiellä. Liikkeelle lähtö, kiihdytys, vaihteet, hidastus, jarrutus, pysähtyminen. Kaasu on portaaton kuten autossakin ja ei sitä ole tarkoitus survaista kerrasta pohjaan, jos ei halua. :D

Onhan niitä vehkeitä, jotka heittävät äkkinäisen armotta selästä, mutta se on oma syy jos niin käy.
 
_k_ sanoi:
Tuo tehopuoli saa kyllä oman pään pyörälle (heh), kun ei osaa yhtään hahmottaa, mitä asiat tarkoittavat käytännössä. Eli tehokkaampi pyörä siis saattaa kiihdyttää reippaasti, jos tekee pienen (tahattoman) liikkeen kaasukahvan kanssa? Mikä voi johtaa sitten ikäviin ja ei-haluttuihin seurauksiin.

Ei mikään pyörä hyppää pystyyn mitättömästä ranteen tärähdyksestä.
Mutta tiukimpia 200+ hv -sporttipyöriä ei oikein halua suositella aloittelijoille, jotka kyllä tehon tiedostaen ajavat aluksi korostuneen varovaisesti. Mutta sitten tulee vaihe että "täähän sujuu jo helposti" jonka jälkeen "no kokeillaas miten tää oikeesti kulkee" jonka jälkeen survaistaan kaasua kahva pohjaan ja asioita rupeaa tapahtumaan.
(noita sporttitykkejä jotkut haluaa ensipyöriksi "jotta ei heti jää pieneksi")
 
Viimeksi muokattu:
lario sanoi:
Onko tuo istuinkorkeus tyhjänä vai standardikuljettajan kanssa?

Korkeus on tyhjänä, enkä tiedä onko koko asiasta edes mitään standardia. Penkin korkeudesta ei kuitenkaan tarvitse tehdä tiedettä, koska kuten sanottua niin se ei ole ainoa tekijä, vaan myös penkin leveys ja muotoilu vaikuttaa. On kuitenkin määräävä ja helpoin vertailtava että pääsee edes käsitykseen mitkä pyörät saattaisivat olla realistisia itselle.

Että saa jalat maahan liikennevaloissa on tietysti ekana mieleentuleva asia mutta muitakin sovelluskohteita on. Kun hiekkatiellä tulee umpikuja eikä saa tehtyä tyylikästä u-käännöstä niin saako jaloilla peruuteltua? Entä kun takasitsille on lastattu säkillinen reissukamoja niin miten kiipeät ohjaamoon? (seisontatuelta jalkatapilta ponistaen tai karate-tyyliin jalkapohja edellä; mutta kun alla on raskas ajopäivä niin kaikki ylimääräinen akrobatia rupee ottaa pattiin)
 
Viimeksi muokattu:
Kadut ovat vielä yleensä tasaisia. Mitä huonommalle tielle mennään niin sitä todennäköisemmin löytyy tilanteita että jalan kohdalle sattuu "kuoppa" ja jalka ei ylläkään totutulla tavalla maahan.
 
taiger sanoi:
Kadut ovat vielä yleensä tasaisia. Mitä huonommalle tielle mennään niin sitä todennäköisemmin löytyy tilanteita että jalan kohdalle sattuu "kuoppa" ja jalka ei ylläkään totutulla tavalla maahan.

Kyllä niitä ajouria, eli kuoppia, on kaduilla nimenomaan sellaisissa kivoissa paikoissa kuin valoristeyksissä, joissa siis pitää katsoa mihin pysähtyy. Muuten saattaa tulla semmonen näppärä konttaaminen, kun jalka ei ylläkään kunnolla sinne uran pohjalle.
 
Liikennevaloissa ja muutenkin risteyksessä kannattaa pyörä aina pysäyttää joko oikean tai vasemman ajouran pohjalle. Näin yltää tassu parhaiten maahan.
 
Tehokeskusteluun vielä pointti, että sen huipputehon sijaan kannattaa huomioida moottorin luonne. Tossa kuussatkuratamopossa on 5000rpm kohdalla huimat 35hp moottorilta. Virigikserissä jo samoilla kierroksilla 60hp. Se, että teho pääsee yllättämään, vaatii jonkinlaisen päätöksen lähteä voimakkaasti kiihdyttämään ja nostamaan kierroksia. Eikä se silloin niinkään ehkä yllätä.

En nyt silti välttämättä kyykkyä ylipäänsä ekaksi pyöräksi suosittele mutta kannattaa rohkeasti käydä erilaisia pyöriä kokeilemassa. Toisissa kaasu voi olla kulmikkaampi ja toisissa pehmeämpi. Uudemmissa eri ajomoodeillakin on vaikutuksensa.
 
taiger sanoi:
No nyt meillä on hyvä referenssi kun kerroit millä ajat autokoulussa. Miltä sillä on tuntunut ajella, tuntuuko joku vaikeata ja joku helpolta?

Varmaan kaikki tuntuu hieman vaikealta vielä :right: Suurin ahdistus itsellä tällä hetkellä on kytkimeen ylettäminen: käden on oltava ihan tietyssä kohtaa tai sormet eivät yllä. Fillarin jarrujen kanssa ei ole tätä ongelmaa, ja ajelenkin yleensä kädet kahvojen päiden kohdalla, mikä ei nyt toimi yhtään moottoripyörän selässä.

Kaasu on mielestäni tuossa pyörässä jotenkin helpompi ja rauhallisempi kuin pienemmässä mitä kokeilin. Kääntyessä hidasajossa tiukasti oikealle huudatan helposti moottoria, kun en saa pidettyä kaasua ihan samassa kohtaa. Ylipäätään ne tiukat oikeat käännökset ovat hieman hankalia :D Alan siis välillä pelkäämään, että kaadan pyörän ja loivennan tarpeettomastikin käännöstä. Välillä menee ihan hyvin, eli harjoittelulla tuosta selvinnee.

Pysähtyminen menee välillä jees, välillä "fillarivaihde" iskee päälle: laitan jalkaa alas liian aikaisin (ei nyt suuri ongema eli mitään radikaalia ei satu, suoritus vaan ei ehkä ole kaikkein tyylikkäin). Fillarilla käytän aika paljon jalkoja tukena/ohjaamassa, varsinkin talviajossa tai epämääräisissä olosuhteissa, ja se "epämääräiset/huonot olosuhteet"-moodi menee moottoripyörän kanssa päälle herkästi.

Muuten tosi vaikea sanoa, kun ei osaa verrata mihinkään ja aivokapasiteetti menee siihen "mitä pitää painaa, kääntää, vääntää". Kiihdytyksissä yms. ei ole ollut ongelmia paitsi oma uskalluksen puute -pyörä tuntuu käyttäytyvän ihan fiksusti niissä.
 
_k_ sanoi:
Varmaan kaikki tuntuu hieman vaikealta vielä :right: Suurin ahdistus itsellä tällä hetkellä on kytkimeen ylettäminen: käden on oltava ihan tietyssä kohtaa tai sormet eivät yllä. Fillarin jarrujen kanssa ei ole tätä ongelmaa, ja ajelenkin yleensä kädet kahvojen päiden kohdalla, mikä ei nyt toimi yhtään moottoripyörän selässä.

Kaasu on mielestäni tuossa pyörässä jotenkin helpompi ja rauhallisempi kuin pienemmässä mitä kokeilin. Kääntyessä hidasajossa tiukasti oikealle huudatan helposti moottoria, kun en saa pidettyä kaasua ihan samassa kohtaa. Ylipäätään ne tiukat oikeat käännökset ovat hieman hankalia :D Alan siis välillä pelkäämään, että kaadan pyörän ja loivennan tarpeettomastikin käännöstä. Välillä menee ihan hyvin, eli harjoittelulla tuosta selvinnee.

Pysähtyminen menee välillä jees, välillä "fillarivaihde" iskee päälle: laitan jalkaa alas liian aikaisin (ei nyt suuri ongema eli mitään radikaalia ei satu, suoritus vaan ei ehkä ole kaikkein tyylikkäin). Fillarilla käytän aika paljon jalkoja tukena/ohjaamassa, varsinkin talviajossa tai epämääräisissä olosuhteissa, ja se "epämääräiset/huonot olosuhteet"-moodi menee moottoripyörän kanssa päälle herkästi.

Muuten tosi vaikea sanoa, kun ei osaa verrata mihinkään ja aivokapasiteetti menee siihen "mitä pitää painaa, kääntää, vääntää". Kiihdytyksissä yms. ei ole ollut ongelmia paitsi oma uskalluksen puute -pyörä tuntuu käyttäytyvän ihan fiksusti niissä.

Mulla on kytkimen kanssa vähän samaa ongelmaa, hanskan koko 8. Käytännössä kaikista pyöristä löytyy säätöruuvi, mutta joissain sekään ei oikein riitä tuomaan kahvaa riittävän lähelle. Tämä ei tietysti lainapyörän kohdalla auta, mutta omaan pyörään voi sitten vaihtaa omaan käteen sopivammat tarvikevivut, tai taivuttaa vakiovipua lähemmäs tankoa. Kunhan varmistaa, että liikeradat vielä riittävät kytkimen toimintaan.

Kaasun käytökseen vaikuttaa moottorin virityksen lisäksi se, onko kyseessä perinteinen vaijerikaasu vai lähes kaikista uudemmista pyöristä löytyvä sähköinen "fly by wire", joka aiheuttaa monissa pyörissä "on/off" tuntuista kaasun toimintaa, tai nykimistä matalalla kaasulla. Vähän helpottaa myös se, kun totuttelee ajamaan vähän pienemmällä vaihteella ja antaa kunnolla kierroksia. Mulle oli autoon tottuneena ainakin mopokoulussa alkuun vaikea ymmärtää, että moottoripyörän normaali kierrosluku voi helposti olla 4000-6000 ihan rauhallisessakin ajossa. Eikä opettaja sitä myöskään pahemmin selittänyt.

Satulan korkeudesta sen verran, että tietysti on mukavampaa jos molemmat jalat yltää maahan, mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä. Useimmiten esim. valoihin pysähtyessä oikea jalka pysyy jalkatapilla ja takajarrulla, jolloin voi siirtää istuma-asentoa vähän vasemmalle ja vasen jalka yltääkin paljon paremmin maahan.
 
Minusta tässä ketjussa on paljon jo enemmän ajelleiden, jotka ovat tietoisesti valinneet itselleen sopivat ominaisuudet, kommentteja. Jokainen kertoo vuorollaan että tämä ja tämä ajamista/oppimista hankaloittava ominaisuus ei haittaa ja siihen tottuu, sen kanssa pärjää koska mullakin on sellainen.

Tuo k:n kuvaus havaituista haasteista kertoo että aloituksessa listatut asiat kannattaisi ajatella hyvänä tavoitteena kun on ensin lähtenyt matalasta päästä liikkeelle (uima-allaskielellä). Mahdollisimman helppo pyörä alkuun jolla kahmii ajotaitoja ja samalla oppii myös millaisia ominaisuuksia mahdolliselta lopulliselta pyörältä kaipaa. Vieläkin suosittelisin ainakin tutustumaan Yamahan MT-03:een (tähän nykyään tuotannossa olevaan malliin).

Niin ja oppijoitakin on erilaisia. Olen opettanut lapsia ajamaan mopolla. Toinen oppii selvästi nopeammin ja alkoi suht äkkiä vetää melko rallia. Toiselle ei ole ihan simppeliä oppia vaihtamaan ykköseltä kakkoselle.
 
Viimeksi muokattu:
kannattaa kysyä maikalta pystyykö kytkinkahvan etäisyyttä säätämään. alla kuva jarrukahvasta mutta samanlainen pitäis olla myös kytkimessä, yleensä tuommonen rulla. mitään työkaluja ei tarvita

brake-lever-adjustment.jpg
 
Moro! Tarkoitus hankkia eka pyörä mopon jälkeen. Hakusessa huoltovapaa supermoto. Olisiko tässä hyvä vehje? Oon 190cm ja 112kg ja vanha omistaja (110kg) vaihtanut pyörään showan täysin säädettävän alustan, eli se vissiin ainakin toimisi.

https://www.nettimoto.com/suzuki/dr-z/2700289

Kertokaa vapaasti mielipide. Kaikki kisapyörät voi unohtaa. Haluan ajella, en huoltaa
 
Suzuki DR-Z400 huoltamisesta juttua, mukaan lukien huoltovälit ja perushuollot.

Kuten tuolla aiemmin joku jo mainitsi, ei mikään laite kestä huoltamatta. Öljyt/suodatin lienee se tärkein moottorin henkivakuutus, mutta kuskille itselleen esim. toimivat jarrut antaa mukavaa lisäturvaa. Tuskin täällä kukaan peukuttaa yhtään pyörämerkkiä tai mallia sillä speksillä, että se kestää jatkuvaa ajoa ilman huoltoa.

Huollot voi toki teettää, kunhan joku ne tekee.
 
sandur sanoi:
Moro! Tarkoitus hankkia eka pyörä mopon jälkeen. Hakusessa huoltovapaa supermoto. Olisiko tässä hyvä vehje? Oon 190cm ja 112kg ja vanha omistaja (110kg) vaihtanut pyörään showan täysin säädettävän alustan, eli se vissiin ainakin toimisi.

https://www.nettimoto.com/suzuki/dr-z/2700289

Kertokaa vapaasti mielipide. Kaikki kisapyörät voi unohtaa. Haluan ajella, en huoltaa

Voi tuntua aikamiehestä aika pienelle tuo drz, teho riittää varmasti ajeluihin mutta fyysinen koko on sitten jotain muuta.
 
Kansipahvi sanoi:
Alkuperäinen kysyjö oli antanut kuskille speksit "ajaja 170/60", vähän tuntuu siltä että tuo 60 on paino eikä jalan sisämittä joka olisi oleellisempi tieto, jos etsitään sopivaa pyörää ;)

Itse ajoin A-kortin myöhemmällä iällä ja aloitin MT-07:lla. Jos kerta nyt ajaa isoa A:ta niin senhän joutuu ajamaan isolla pyörällä niin miksi sitten ostaa pieni pyörä johon A2 riittäisi ;-) ?

Mun mielestä tuolla on suositeltu jo hyviä pyöriä, mutta se istuinkorkeus on mun mielestä oleellinen asia. Kuka vaan ajaa "liian korkealla" pyörällä mutta ne ongelmat tulee sitten kun pitää pysähtyä valoissa ja saada toinen jalka maahan sekä jos sitä pyörää pitää käännellä pihassa/tiellä/missä vaan - se ei ole enää kivaa ja varmaa touhua.

Tuolla oli aiemmin mainittu Tracer 7 ja siinähän on speksien mukaan istuinkorkeus 840mm kun taas Tracer 9 se on 810/825mm (mun inseam on jotain 79-80cm luokkaa ja en saa kantapäitä ysillä maahan asti muuta kuin jos jalat halaa mopoa niin ehkä sitten. Edellinen MT-09SP istuinkorkeus oli 810mm ja siinä kapeampi penkki niin jalat sai tukevasti maahan). Pointtina, että istuinkorkeus antaa suuntaa mutta pitää käydä kokeilemassa, että miten penkki vaikuttaa myös asiaan. Väittäisin, että tuo Tracer 7 on ilman madallusta liian korkea ja tällä hetkellä lisävarustelistalla ei ole madallussarjaa.

Sama tuossa Tenere 700, liian korkea, istuinkorkeus on 875mm. Madalluslinkulla -18mm sekä -20mm matalalla satulalla, taitaa edelleen olla turhan korkea kun on senkin jälkeen vielä 837mm.

Nää korkeus hommat on vähän henkimaailman juttuja. Mulla oli Tracer 900GT, varpaan kärjet yletty just maahan satula ala asennossa, hommasin jammun 1,5 senttiä madaltavat koiranluut ja laskin hieman myös keulaa. Varpaat yleittyi hiukan paremmin... Kävin koeajamassa tuon uuden Tracer 9 GT:n, nippa nappa ylettyi ne varpaat tantereeseen.. Vanhalle 900 GT:lle ilmoitettu istuinkorkeus 845/860, eli "reilusti" korkeampi kuin tuo uusi, mutta totuus toisin päin... Itse olen huikeat 169 pitkä, pätkillä jaloilla varustettu. Ihmetyttää tuo että aika paljon rummutetaan kantapäiden maahan saannista, minkä ihmeen takia, itse vetäny muutaman vuoden "varpaillaan", eikä se ole mikään ongelma. Noh, nyt taas saa koko jalan maahan tuo uuden Inkkarin kanssa.
 
Tässä ketjussa on taidettu jo aika monesti mainita miksi on hyvä yltää kunnolla maahan. Sanotaan vielä näin että varvastelu tekee ajamisesta ahdistavaa.
 
taiger sanoi:
Tässä ketjussa on taidettu jo aika monesti mainita miksi on hyvä yltää kunnolla maahan. Sanotaan vielä näin että varvastelu tekee ajamisesta ahdistavaa.

Rouva ajellu jo 4 kesää pyörällä jossa jalat on 10cm ilmassa kun ajaa. Eipä ole valitellut, monesti ollut turvallaan ja aina ihan muusta syystä kuin siitä että ylettyykö jalat maahan.

Satulan leveys vaikuttaa merkittävästi siihen että ylettyykö jalat maahan vai ei.
 
taiger sanoi:
Tässä ketjussa on taidettu jo aika monesti mainita miksi on hyvä yltää kunnolla maahan. Sanotaan vielä näin että varvastelu tekee ajamisesta ahdistavaa.

Ajaessa jalkojen ei tartte yltää maahan. Pysähtyessä riittää, että varpaan (saappaan) kärki yltää toiselta puolen maahan. Pyörää parkkipaikalla tms. ilman moottorin apua liikutellessa meillä kaikilla yltää jalat vaivatta maahan pyörän vieressä.

Nykysellä mopolla mulla ei yltä jalka maahan kummaltakaan puolelta, jos en siirrä persettä penkin toiseen laitaan. Tosin eipä toi kyllä mitään painakkaan.

Edit. Yllättävän monella ns. kokeneellakin motoristilla tuo pyörän käsittely työntämällä on ihan lapsen kengissä. Jos se tuntuu hankalalta niin pari iltaa reenailee jossain tasaisella parkkiksella niin alkaa sujumaan eikä varvastelut enää ahdista. :;):
 
Back
Ylös