Kokenenut motoristi joka jo tietää mitä haluaa ja tuntee ajotapansa voi tietenkin valita kuten parhaaksi näkee. Itse arvostan suuresti hyvää jalkojen yltämistä maahan. Ei tarvi olla sen takia kyljellään eikä jatkuvasti työntelemässä pyörää simppeleissä tilanteissa. Ajon aikanakin on tilanteita että tarvii ottaa maasta tukea.
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Aloittelijan pyörä.
- Keskustelun aloittaja rosputo
- Aloituspäivä
Joillakin keskustelijoilla on unohtunut otsikon sana ALOITTELIJA.
Mikäli oma muisti riittää omiin alkumetreihin moottoroidulla laitteella tai on parhaassa tapauksessa seurannut viime aikoina jotain aloittelevaa tielläliikkujaa, niin ymmärtää aloittelijan koko aivokapasiteetin menevän homman koossa pitämiseen.
Tuohon tilanteeseen ei juuri kukaan aloittelija kaipaa moottoripyörän kuljettajalle sopimatonta ergonomiaa tai jotain ominaisuutta, mikäli lisää haasteita. Korkea istuinkorkeus, suuri paino, kulmikas kaasuvaste tai kankea hallittavuus.
Omille mitoille sopiva, käyttöominaisuuksiltaan helppo pyörä takaa parhaiten harrastuksen jatkumisen.
Kokemuksen karttuessa voi sitten halutessaan siirtyä mahdollisesti enemmän itseä miellyttävään kulkupeliin oli se sitten customi, kyykky, enska, matkapyörä tai sitten huomata ensipyörän palvelevan omassa käytössä hyvin.
Jossain vaiheessa pystyy mukautumaan myös eri pyörien ominaisuuksiin ja joskus omituisuuksiin.
Niiden merkitys kokonaisuudelle ei välttämättä ole kokeneelle haitta ja ominaisuuksien oikukkuus saattaa mennä joskus jopa respektin ansainnan puolelle.
Välillä tuntuu, että joillain respektin tavoittelu on tärkeimpiä asioita mp-harrasteessa.
Se kovin on, kellä eniten hevosvoimia ja kaikkein kalleimmat jälkiasennustilpehöörit.
Pyörän painolla on aloittelijalle melkoin merkitys vaikka itse voimamiehestä olisi kysymys.
Kuivapainoltaan joku 160 - 180 kiloinen pyörä on aloittelijalle pikkunopeuksissa huomattavasti helpompi käsitellä, kuin 50 - 60 kiloa painavampi.
Kokemuksen karttuessa tuonkin tekijän merkitys vähenee.
Mikäli oma muisti riittää omiin alkumetreihin moottoroidulla laitteella tai on parhaassa tapauksessa seurannut viime aikoina jotain aloittelevaa tielläliikkujaa, niin ymmärtää aloittelijan koko aivokapasiteetin menevän homman koossa pitämiseen.
Tuohon tilanteeseen ei juuri kukaan aloittelija kaipaa moottoripyörän kuljettajalle sopimatonta ergonomiaa tai jotain ominaisuutta, mikäli lisää haasteita. Korkea istuinkorkeus, suuri paino, kulmikas kaasuvaste tai kankea hallittavuus.
Omille mitoille sopiva, käyttöominaisuuksiltaan helppo pyörä takaa parhaiten harrastuksen jatkumisen.
Kokemuksen karttuessa voi sitten halutessaan siirtyä mahdollisesti enemmän itseä miellyttävään kulkupeliin oli se sitten customi, kyykky, enska, matkapyörä tai sitten huomata ensipyörän palvelevan omassa käytössä hyvin.
Jossain vaiheessa pystyy mukautumaan myös eri pyörien ominaisuuksiin ja joskus omituisuuksiin.
Niiden merkitys kokonaisuudelle ei välttämättä ole kokeneelle haitta ja ominaisuuksien oikukkuus saattaa mennä joskus jopa respektin ansainnan puolelle.
Välillä tuntuu, että joillain respektin tavoittelu on tärkeimpiä asioita mp-harrasteessa.
Se kovin on, kellä eniten hevosvoimia ja kaikkein kalleimmat jälkiasennustilpehöörit.
Pyörän painolla on aloittelijalle melkoin merkitys vaikka itse voimamiehestä olisi kysymys.
Kuivapainoltaan joku 160 - 180 kiloinen pyörä on aloittelijalle pikkunopeuksissa huomattavasti helpompi käsitellä, kuin 50 - 60 kiloa painavampi.
Kokemuksen karttuessa tuonkin tekijän merkitys vähenee.
Nitrous sanoi:Edit. Yllättävän monella ns. kokeneellakin motoristilla tuo pyörän käsittely työntämällä on ihan lapsen kengissä. Jos se tuntuu hankalalta niin pari iltaa reenailee jossain tasaisella parkkiksella niin alkaa sujumaan eikä varvastelut enää ahdista.
Tuossa hymyssäsuin katsellut tänäkin kesänä kun työntäen liikuttelu ja varsinkin hidasajo näyttää olevan enemmänkin harrastaneilla todella hakusessa. Mulle autokoulunopettaja painotti opetuksessa hidasajoon, ja sehän on tolkuttoman helppoa kun ajelee vaan hitaasti.
Nitrous sanoi:Ajaessa jalkojen ei tartte yltää maahan. Pysähtyessä riittää, että varpaan (saappaan) kärki yltää toiselta puolen maahan. Pyörää parkkipaikalla tms. ilman moottorin apua liikutellessa meillä kaikilla yltää jalat vaivatta maahan pyörän vieressä.
Nykysellä mopolla mulla ei yltä jalka maahan kummaltakaan puolelta, jos en siirrä persettä penkin toiseen laitaan. Tosin eipä toi kyllä mitään painakkaan.
Edit. Yllättävän monella ns. kokeneellakin motoristilla tuo pyörän käsittely työntämällä on ihan lapsen kengissä. Jos se tuntuu hankalalta niin pari iltaa reenailee jossain tasaisella parkkiksella niin alkaa sujumaan eikä varvastelut enää ahdista.
Totta, mutta kun keskustelussa on kyse aloittelijan pyörästä niin pitää kuitenkin ihan varmuudeksi ja mahdollisten uusiomotoristien väärien käsityksien välttämiseksi muistuttaa, siitä pyörän painon merkityksestä tämän uuden ja hauskan harrastuksen parissa. On aivan eri juttu jos alla pyörii joku pieni naku, ultrahyper kevyt tonnikas sirkkeli taikka jokin korkealokarinen enska. Vastakohtana on sitten se ajovalmiina +400 kg matkalehmä, vieläpä pahimmassa tapauksessa jokin hinnat alkaen malli ilman pakkia. Kevyellä pelillä tosiaan pärjää hätätilassa vaikka ei varvas yllä tarmakkiin kunhan vaan lähtee sivutuelta ja stopissa laskee taas tuen alas. Vastaavasti matkatavarat päällä olevan 450kg möykyn siirtely jossain ahtaalla parkkiksella, pitkän helteisen ajopäivän jälkeen vaatii tosiaankin jonkin illan reenit. Jos parkkin tullessa sitä eukkoa ei saa heti hätistettyä kyydistä ja molemmat satulassa, niin painoa onkin helposti se 600-650kg. Samoin se kesken matkan sattuva kalteva risteys johon pitääkin yllättäen pysähtyä jne. Toki harvassahan ne on jotka noin painavalla aloittaa, mutta kun on vuosien saatossa muutamia lievästi sanoen pelottavia uuden hauskan harrastuksen löytäneitä tapauksia sattunut näkemään, niin ihan vaan muistutuksena fysiikan lain armottomuudesta ja ihmisen lihasten heikkouksista ääritilanteissa.
Viimeksi muokattu:
Tästä syystä harrastan vain babywheelieitä
Saman huomion olen tehnyt, aika usein näkee kahvilan pihassa haparoivia kuskeja joiden pyörän käsittely parkkipaikalla on todella haparoivaa, samaa voi sanoa liikkeelle lähdöstä. Lieneekö tänä kesänä motoristien aktivoituminen ja ne vähän ajavat on olleet liikenteessä?
Vaikka itellä on jokunen vuosi ja kilsa takana niin ei se pyörän käsittely aina mene kuten strömsöössä, kun alkaa olla liian rutinoitunut pyörän kanssa niin tekevälle sattuu touhutessa kun aina ei ole ajatukset pyörän käsittelyssä. Muutama komea stumppaaminen ja siitä johtuva kaato, tai jalan lipsahdus sivutuelta joka ei tullutkaan alas ja pyörä kyljelleen... normi päivä
Tuo kyllä sellanen, jota en ymmärrä. Moottoripyörä ei ole potkupyörä. Jalkojen kosketusta maahan tarvii korkeintaan pysähdyksissä ollessa ja mulle riittää esim. toisen jalan varpaat jotta ajopeli ja kuski on ns. normaalissa asennossa. Sitten toinen juttu jos möyrii enemmälti hiekkakuopilla, jossa horjahtelua tapahtuu ehken enemmältikin. Mitä teleevisiosta katellu, niin ei sellaset kuskit mopojaan kuitenkaan jaloillansa pystyssä pitele alvariinsa.Saatikka potkuttele niillä menemään.
Pare sanoi:
Ketjussa käsitellään pyörää aloittelijalle. Fysiikan lait ovat tietysti samat jokaiselle ja yhtälailla aloittelijalle pyörän pystyssä pitämiseksi riittäisi että saa toisen kengän kärjen maahan. Mutta kun homma on uutta, erilaisia hallintalaitteita ohjaamo täynnä, ehkä pohjalla ei ole autokorttia joten liikennesäännöt ja tilanteiden havainnointi uutta yms. Niin siinä tilanteessa on kiva että ei tarvii käyttää yhtään ylimääräistä aivokapasiteettiä pyörän pystyssä pysymisen pohtimiseen.
Pare sanoi:
Ketju lähti siitä että halua olisi ajella huonompiakin paikkoja. Joskus tietkin muistuttavat hiekkakuoppaa ja silloin esim. mennään hitaasti "potkuttelemalla". Muutenkin jos poikkeaa soratieltä yhtään mihinkään, alkaa löytyä tilanteita joissa on erityisen kiva yltää kunnolla maahan.
Viimeksi muokattu:
Esimerkiksi näin:
https://youtu.be/sYzvspJAhmw
https://youtu.be/sYzvspJAhmw
taiger sanoi:
Jos haluaa ajaa täysin väärän tyyppisellä pyörällä pehmeällä hiekalla niin se on oma valinta ja ihan hyvä pitää jalat maassa jos sillä ei muuten pysty siellä ajamaan. Kun alla on siihen tarkoitettu pyörä niin jalkoja ei roikoteta maassa vaan ajetaan hymyssä suin jalat tapeilla. Tuo ei ole edes mitään extremeä vaan normaalia pehmeä hiekkatie joka ei aiheuta ajamisessa sen kummempia toimenpiteitä, ellei tosiaan halua ajaa katu/ratapyörällä reittejä joihin adventure tai enduropyörä on soveliaampia.
Pehmeällä hiekalla, tai yleensäkään asfaltin ulkopuolella ei ikinä opi ajotekniikkaa jos laahaa jalkoja maassa. Oikea pyörä oikeaan paikkaan ja oikeaa ajotekniikkaa harjoittelemaan, siihen kuuluu myös kaatumisia myös kokeneilla, aloittelijoista puhumattakaan, vaikka jalat ylettäisikin maahan.
Njoo, toi hidasajo on ihan jees kun haluaa liikennevaoissa lirutella näytösmielessä valoja odottaen. Mitään muuta käyttöä en tuolle taidolle ole keksinyt oikeassa elämässä. Harjoitellessa perushallintalaitteita, jarru, kytkin, kaasu, ohjaus, tuo on kyllä hyvä harjoitella mahdollisimman hitaasti, motivoi kun kaatuu/sammuu jos epäonnistuu.
Hidasajotekniikka on oikeastan kaiken tekemisen perusta Eilen kun ajelin tuolla luonnossa tuli paljonkin käytettyä noita "temppuja". Kun homman opettelee ja opimaa käyttää huomaa että sitä pystyy soveltamaan moneen pakkaan. Kisa lähdostä ahtaassa paikassa uukkarin tekemiseen. Soveltamaan vaanshyhander sanoi:
Minä olen ainakin ajellut sillain että kaatuminen häviö. En osaa ollenkaan suhtautua että kaatuilu on oleellinen osa ajelua niinkuin säännöllinen tankkaaminen. Ajamaan voi opetella ilman kauheaa kohellustakin. Pyörän ominaisuuksia tulee tarkasteltua laajalla näkökulmalla eikä juututtua yhteen. Sama koskee myös ajotekniikkaa. Eri tilanteissa tarvii toimia eri tavoilla ja tuollainen yksisilmäinen jalat aina tapeilla ei sovi kaikkiin kohtiin. Myös kuljettajia tulee nähtyä aivan aloittelijoista hiton taitaviin. Erilainen luonne vaikuttaa myös paljon uskallukseen.
Ajatellaan vaikka tällainen esimerkki että ollaan ajeltu aivan asiallisia teitä ja halutaan poiketa tuttujen mökillä. Sinne menevällä pikkutiellä on kuitenkin pehmeä hiekkäpätkä. Onko nyt ainoa mahdollisuus ajaa perille, ostaa tuolle pikku pätkälle optimoitu pyörä? Pitääkö myös olla opeteltuna "oikea" teknikka jalat tapeilla että em. kohdan voi edetä? Vai ajaisiko vaan helpolla yleispyörällä potkuttelemalla jos taito ja varmuus ei vielä riitä ajaa sitä potkuttelematta?
Koheltajalle vielä että on tuolla linkatun videon tunnuksella on pätkiä joissa ajetaan hiekalla potkuttelemattakin.
Ajatellaan vaikka tällainen esimerkki että ollaan ajeltu aivan asiallisia teitä ja halutaan poiketa tuttujen mökillä. Sinne menevällä pikkutiellä on kuitenkin pehmeä hiekkäpätkä. Onko nyt ainoa mahdollisuus ajaa perille, ostaa tuolle pikku pätkälle optimoitu pyörä? Pitääkö myös olla opeteltuna "oikea" teknikka jalat tapeilla että em. kohdan voi edetä? Vai ajaisiko vaan helpolla yleispyörällä potkuttelemalla jos taito ja varmuus ei vielä riitä ajaa sitä potkuttelematta?
Koheltajalle vielä että on tuolla linkatun videon tunnuksella on pätkiä joissa ajetaan hiekalla potkuttelemattakin.
En ole osallistunut AT1 kurssille, joten ei oikein voi kommentoida, mutta kommentoin silti.
Kesällä olisi pitänyt ohjata parempi puoliskoni AT1:lle AT2:n sijaan, koska AT2 ja moottorirata olivat hieman haastavia henkilölle jolla ajokokoemus oli todella alhainen. AT2 oli kyllä hyvä kurssi sitä ei käy kieltäminen, mutta meillä homma alkoi avautumaan vasta toisen järjestäjän Motoristi Survivalin jälkeen. Tuolla kurssilla ajetaan eri tekniikoilla (Hanging, perse penkissä ja Sumo) ja tehdään selväksi niiden hyödyt eri tilanteissa.
Onko miellä Survivalin tapaisia koulutuksia??
Jotenkin tuntuu, että pitkän linjan motoristit eivät ole innokkaita tulemaan joka vuosi AT1 kurssille (jota en edelleenkään ole käynyt). Tuolla Survival kurssilla olin ekakertaa, mutta sielä oli myös sellasia henkilöitä jotka osallistuvat niihin joka vuosi. Niin semmoinen vielä, että vaikka en oppinut mitään täysin uutta tuli kokeiltua uusia juttuja. Iso-8 harjoitus voisi antaa myös eväitä ratailusta kiinnostuneille.
Kesällä olisi pitänyt ohjata parempi puoliskoni AT1:lle AT2:n sijaan, koska AT2 ja moottorirata olivat hieman haastavia henkilölle jolla ajokokoemus oli todella alhainen. AT2 oli kyllä hyvä kurssi sitä ei käy kieltäminen, mutta meillä homma alkoi avautumaan vasta toisen järjestäjän Motoristi Survivalin jälkeen. Tuolla kurssilla ajetaan eri tekniikoilla (Hanging, perse penkissä ja Sumo) ja tehdään selväksi niiden hyödyt eri tilanteissa.
Onko miellä Survivalin tapaisia koulutuksia??
Jotenkin tuntuu, että pitkän linjan motoristit eivät ole innokkaita tulemaan joka vuosi AT1 kurssille (jota en edelleenkään ole käynyt). Tuolla Survival kurssilla olin ekakertaa, mutta sielä oli myös sellasia henkilöitä jotka osallistuvat niihin joka vuosi. Niin semmoinen vielä, että vaikka en oppinut mitään täysin uutta tuli kokeiltua uusia juttuja. Iso-8 harjoitus voisi antaa myös eväitä ratailusta kiinnostuneille.
Jussiboy sanoi:
Survi koulutukset on hyviä. Itsekin semmoisen käynyt ja varsinkin aloittelijalle hyvä kurssi.
Meillä jaksotus ja painotus on eri kuin noilla survikursseilla vaikka samoja asioista käsitelläänkin.
Meillä AT1 käsittelee hidasajoa, hätä jarrutusta ja väistöä. Joka jakaantuu 3 päivään. AT2 kaarreajoa. AT3 kaarreajon jatkokurssi. AT4 on nopeaan ajoon tähtäävä kurssi ja AT5 on nopeaan ryhmän ajotekniikka kurssi. Näiden lisäksi ollaan saatu yhteistyökumpaniksi K/VR jossa alan ammattilaiset antavat henkilökohtaista valmennusta nopeus tasoon katsomatta.
Eli ensi vuonna vaan rohkeasti kursseille. On ne sitten meidän tai muiden järjestämiä kursseja. Moottoripyöräily voittaa joka kerta.
shyhander sanoi:
Ahaa, nyt siis paljastuu merkitys hokemalle "elämä alkaa 200:sta". Eli mikään nopeus alle sen ei ole oikeaa elämää. Selevä.
No eipä sitä sillon hidasajotaitoja tartte, eikä paljon muutakaan. Pyörähän pysyy pystyssä sitä paremmin mitä suurempi nopeus...
Toivottavasti kaikki aloittelijan pyörä- aiheesta kiinnostuneet saavat hyödyllistä tietoa pyörän valintaan tästä hedelmällisestä ketjusta
taiger sanoi:
No, siltä se näyttikin linkkaamassasi videossa
Vaikka tässä keskustelussa on asioita kärjistetty niin kirjoituksessasi on pointtia vaikka en koko ajatusmaailmaasi allekirjoita pyörän käsittelyn ja niihin liittyvien kriteereiden osalta. Alla olevaa pyörä pitää opetella käsittelemään, jos se vaatii kaatumista tai jalkojen toimista apupyörinä niin sitten se vaatii niitä, oli ne sitten voittoja tai tappioita. Mutta lähtökohtaisesti ei voi sanoa, edes aloittelijalle, että molempien jalkojen pitää ylettää maahan että on turvallista opetella ajamaan. Ei myöskään voi olettaa että aloittelevan pitää heti lähteä katupyörällä pehmeälle hiekalle selviytymään.
Olen nähnyt useita aloittelevia joilla ei edes tossun kärjet yletä samaan aikaan maahan ja hyvin ovat selvinneet pyörän kanssa ja näitä näytöksiä näen kauden aikana joka päivä duunin parkkiksella.
Kun perus ajotaidot ovat kehittyneet luotettavalle tasolle niin sen jälkeen on hyvä alkaa opettelemaan erikoisuuksia, kuten mainittua pehmeää hiekkaa tai muuta asfaltista poikkeavaa. Nämä eivät kuitenkaan ole niitä ensimmäisiä asioita, eikä kriteereitä kun pyörää valitaan.
Hidas ajo puhuttaa aina, toisten mielestä se on välttämätön taito, toisten mielestä ei. On myös muitakin asioita mitä pitää osata ja jokaisella on oma näkemys mikä on tärkeää ja mikä ei. Vaikka mulla on nuoruudesta trial tausta niin inhoan hidasta pyörittelyä, ykkönen on liikkeelle lähtöä varten, ei ajovaihde
