tai "kliponit" käännetty suoraanEiköhän siihen ole vaihdettu alkuperäisen tilalle vainMitä ihmettä tarkoittaa "suorat sarvet" myynti-ilmoituksessa? Joku lisä-osa, vai onko sarvilla taipumus vääntyä...?
suorempi tanko (vrt. esim. motocross-pyörät).
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Aloittelijan päiväkirja
- Keskustelun aloittaja viltsu81
- Aloituspäivä
tai "kliponit" käännetty suoraan
Mä niin elävästi muistan kuinka mun vatsaa väänsi ennen ekaa ajotuntia. Kuuma kesäpäivä ja ekaa kertaa minkään moottoroidun kulkupelin satulassa (takana ei edes mopolla ajoa). Hiki valu norona kypärän alla kun taluttelin pyörää pitkin kenttää. Hetkittäin valtasi epätoivo etten mä ikinä tuu oppimaan ajaa sillä. Vaihteet oli ihan hepreaa, saatikka sitten että olisi uskaltanut kaartaa pyörällä tiukoissa kurveissa.
Parin kenttäharjoittelun jälkeen oli sitten aika lähteä liikenteeseen, onneksi ajotunti oli aamupäivästä! Kysyin epäluuloisena opettajalta että onko hän ihan varma että olen valmis lähtemään liikenteen sekaan. Opettaja vaan totesi että neiti on hyvä ja hyppää satulaan niin lähdetään liikenteeseen. Voi juma sitä tunnetta kun pääsin tien päälle ja huomasin että kyllähän tää ajaminen taitaakin jo sujua
Ekat liikennevalot jännitti ihan pirusti kun piti muistaa niin monia asioita ja olin vielä kääntymässä vasemmalle. Olin aivan varma että saan pyörän sammumaan tms supernoloa sähellystä. Onneksi ope huuteli korvanappiin koko ajan ohjeita ja selvisin risteyksestä hienosti. Vähänkö siinä vaiheessa oli voittajafiilis
Eka ajo maantienopeudella oli huikee kokemus, jännitti aivan saatanasti mutta samalla fiilis oli aivan mahtava. Siihen jäi niin koukkuun kun vaan olla ja voi.
Inssissä sähelsin ekan kerran pujottelun silkasta jännityksestä ja jouduin ottamaan muutaman tunnin lisää käsittelyä. No harjoittelu tekee mestarin ja toisella kerralla menikin sitten läpi ja pääsin tuulettamaan uutta korttiani
Mukava huomata että ainakin tällä foorumilla porukka on tosi kannustavaa eikä tarvii varoa esittävänsä mitään tyhmiä kysymyksiä. Keltanokat otetaan hyvin mukaan porukkaan.
Eiköhän jokaisella nuo ensimmäiset onnistuneet ajot joko ajotunneilla tai yksikseen ole niitä mieleenpainuvimpia hetkiä harrastuksen parissa, sitten kun ajoon tulee lisää varmuutta niin hommasta alkaa nauttia vielä ihan toisella tavalla kun ei tarvii koko ajan miettiä perusasioita vilkun ja vaihteiston yms. käytöstä.
Eli tyvestä puuhun ja silleen.
Eli tyvestä puuhun ja silleen.
Aina helppo neuvoa kun kysyy reilusti et mitä mieltä.Mukava huomata että ainakin tällä foorumilla porukka on tosi kannustavaa eikä tarvii varoa esittävänsä mitään tyhmiä kysymyksiä. Keltanokat otetaan hyvin mukaan porukkaan.
Sitä vastoin useilla hommaa aloittavilla kuin myös harrastaneilla meinaa tuo kysymisen kynnys olla melko korkea ja itse ei ainaskaan ihan heti viitti apua tyrkyttää, mut aina saa apua kun vähänkin vihjaa sitä tarvitsevansa.
Siinä suhtees tälle porukalle täytyy antaa kyl pisteitä.
Jokainen on ollut joskus aloittelija. Ja koskaan tässä harrastuksessa ei tulekkaan valmiiksi mestariksi.
Paljoin säästää hikeä ja verta + euroja kun kysyy ekax. Vastauksia tietysti laidasta laitaan, mut niistä muitten kokemuksista helppo sitten valita se itselle sopivin.
Ja ei pidä välittää siitä jos auttaja joskus saattaa hieman hymyilläkkin. Ei se välttämäti ole muutakuin muistuu mieleen et taas sama juttu, vaikka itsekkin kämmäsin tollasen seikan kanssa aikoinaan.
Eiköhän jokaisella nuo ensimmäiset onnistuneet ajot joko ajotunneilla tai yksikseen ole niitä mieleenpainuvimpia hetkiä harrastuksen parissa, sitten kun ajoon tulee lisää varmuutta niin hommasta alkaa nauttia vielä ihan toisella tavalla kun ei tarvii koko ajan miettiä perusasioita vilkun ja vaihteiston yms. käytöstä.
Eli tyvestä puuhun ja silleen.
Kyllä kyllä... Menee vielä varmaan jonkin aikaa kun edes saa itelleen rennon ajoasennon eikä koko ajan jännitä hartiat jumissa.
Kaikkein mieleenpainuvinta oli kun ajoin ekoja kertoja liikenteessä niin vastaantuleva motoristi moikkas mulle
Kyllä hymyilytti ku luin tämän. Muistu mielee ekat ajot kaupungissa CBR:llä autokoulussa.. Oli se ihan eri peli ku manki.
Mä niin elävästi muistan kuinka mun vatsaa väänsi ennen ekaa ajotuntia. Kuuma kesäpäivä ja ekaa kertaa minkään moottoroidun kulkupelin satulassa (takana ei edes mopolla ajoa). Hiki valu norona kypärän alla kun taluttelin pyörää pitkin kenttää. Hetkittäin valtasi epätoivo etten mä ikinä tuu oppimaan ajaa sillä. Vaihteet oli ihan hepreaa, saatikka sitten että olisi uskaltanut kaartaa pyörällä tiukoissa kurveissa.
Parin kenttäharjoittelun jälkeen oli sitten aika lähteä liikenteeseen, onneksi ajotunti oli aamupäivästä! Kysyin epäluuloisena opettajalta että onko hän ihan varma että olen valmis lähtemään liikenteen sekaan. Opettaja vaan totesi että neiti on hyvä ja hyppää satulaan niin lähdetään liikenteeseen. Voi juma sitä tunnetta kun pääsin tien päälle ja huomasin että kyllähän tää ajaminen taitaakin jo sujua
Ekat liikennevalot jännitti ihan pirusti kun piti muistaa niin monia asioita ja olin vielä kääntymässä vasemmalle. Olin aivan varma että saan pyörän sammumaan tms supernoloa sähellystä. Onneksi ope huuteli korvanappiin koko ajan ohjeita ja selvisin risteyksestä hienosti. Vähänkö siinä vaiheessa oli voittajafiilis
Eka ajo maantienopeudella oli huikee kokemus, jännitti aivan saatanasti mutta samalla fiilis oli aivan mahtava. Siihen jäi niin koukkuun kun vaan olla ja voi.
Inssissä sähelsin ekan kerran pujottelun silkasta jännityksestä ja jouduin ottamaan muutaman tunnin lisää käsittelyä. No harjoittelu tekee mestarin ja toisella kerralla menikin sitten läpi ja pääsin tuulettamaan uutta korttiani
Mukava huomata että ainakin tällä foorumilla porukka on tosi kannustavaa eikä tarvii varoa esittävänsä mitään tyhmiä kysymyksiä. Keltanokat otetaan hyvin mukaan porukkaan.
Vaikka me kaikki oikeesti ollaankin sitä mieltä että sun olis kandenu ostaa ekaks pyöräks vähintään tonninen...Mukava huomata että ainakin tällä foorumilla porukka on tosi kannustavaa eikä tarvii varoa esittävänsä mitään tyhmiä kysymyksiä. Keltanokat otetaan hyvin mukaan porukkaan.
(...on nimittäin tullut tehtyä havaintoja erinäisistä keskusteluista... no nää ohjeet koskee tietysti vain miehiä?
Päivitelläänpä hieman...
Eli mp-koulun viimeinen teorialuento on perjantaina ja sen jälkeen voi varata teoriakokeen... Ajotunneista ei vieläkään mitään tietoa koska meitä on VIHDOIN JA VIIMEIN siunattu talvella... prkl
Varusteet makaa kaapissa: Päädyin sitten hankkimaan MP-asun takin, haalari-housut (molemmat veden kestäviä irrotettavalla vuorella) ja saman merkin nahkaiset ajokengät. Kypärän valinnassa tuli pieni ylläri kun selvisi että useimmissa merkeissä päähän istuu parhaiten koko S ja joissan merkeissä piti jopa sovittaa XS:ää.. Lapsellisen pieni pää siis meikäläisellä. Nyt hattuhyllyllä istuu Sharkin mattamusta RSF2i, sopii päähän kuin valettu
Pyörästä... Pitää nöyrtyä aiempien kommenttieni edessä... Eli vakuutin ja vannoin että CBR on se millä kesällä ajellaan... Noh.. Kiertelin sitten tuossa liikkeitä ja istuskelin ko. merkkisissä pyörissä. Pyörä on edelleen meikäläisen mielestä juuri sellainen miltä pyörän pitää näyttää: kaunein kauniiden joukossa. Istuma-asento täsmäsi aika kivasti mutta se mikä pelästytti heti ensimmäisessä istunnossa oli PAINO! Juma.. Ei turhaan porukka täällä sanonut että se vehje on kuin valtamerilaiva!! Tsiisu! Aloin sitten pohtimaan että onhan toi keskustakin kiva paikka ja moni mutkainen mökkitie varmaan kutsuu kesäöisin... Eli aloin pikkuhiljaa tutkailla hieman avoimin mielin myös muita merkkejä...
Lisää liikkeissä istuskelun jälkeen yksi pyörä oli jäljellä. Ja nyt sitten käsirahan maksettua ja jos luoja (ja myyjä) vain suo niin kuukauden sisällä tuolla tallissa pitäisi odotella Suzukin GSX-R 1000 vm.-02... Kaunis, kevyt, ketterä ja kerkiävä
Eli näillä eväillä taas kevättä kohden
Eli mp-koulun viimeinen teorialuento on perjantaina ja sen jälkeen voi varata teoriakokeen... Ajotunneista ei vieläkään mitään tietoa koska meitä on VIHDOIN JA VIIMEIN siunattu talvella... prkl
Varusteet makaa kaapissa: Päädyin sitten hankkimaan MP-asun takin, haalari-housut (molemmat veden kestäviä irrotettavalla vuorella) ja saman merkin nahkaiset ajokengät. Kypärän valinnassa tuli pieni ylläri kun selvisi että useimmissa merkeissä päähän istuu parhaiten koko S ja joissan merkeissä piti jopa sovittaa XS:ää.. Lapsellisen pieni pää siis meikäläisellä. Nyt hattuhyllyllä istuu Sharkin mattamusta RSF2i, sopii päähän kuin valettu
Pyörästä... Pitää nöyrtyä aiempien kommenttieni edessä... Eli vakuutin ja vannoin että CBR on se millä kesällä ajellaan... Noh.. Kiertelin sitten tuossa liikkeitä ja istuskelin ko. merkkisissä pyörissä. Pyörä on edelleen meikäläisen mielestä juuri sellainen miltä pyörän pitää näyttää: kaunein kauniiden joukossa. Istuma-asento täsmäsi aika kivasti mutta se mikä pelästytti heti ensimmäisessä istunnossa oli PAINO! Juma.. Ei turhaan porukka täällä sanonut että se vehje on kuin valtamerilaiva!! Tsiisu! Aloin sitten pohtimaan että onhan toi keskustakin kiva paikka ja moni mutkainen mökkitie varmaan kutsuu kesäöisin... Eli aloin pikkuhiljaa tutkailla hieman avoimin mielin myös muita merkkejä...
Lisää liikkeissä istuskelun jälkeen yksi pyörä oli jäljellä. Ja nyt sitten käsirahan maksettua ja jos luoja (ja myyjä) vain suo niin kuukauden sisällä tuolla tallissa pitäisi odotella Suzukin GSX-R 1000 vm.-02... Kaunis, kevyt, ketterä ja kerkiävä
Eli näillä eväillä taas kevättä kohden
Ole nyt sitten oikeasti varovainen ton pelin kanssa. Huomattavasti vaarallisempi laite kuin XX. Toi ei anna mitään anteeksi.jos luoja (ja myyjä) vain suo niin kuukauden sisällä tuolla tallissa pitäisi odotella Suzukin GSX-R 1000 vm.-02... Kaunis, kevyt, ketterä ja kerkiävä
Pitkään tässä mietin miten kertoisin miksi kevyttä-pienitehoista pyörää kannattaa opetella ajamaan samalla kun opettelee ajamaan kevyttä-tehollista ja raskasta-tehollista pyörää. Enkä ole mikään ekspertti joten korjatkaa jos menee väärin.
Kevyt-pienitehoinen pyörä opettaa käyttämään vartaloa ajamisessa. Pyörää voi käännellä alla mutkissa ja hiekalla eri asentoihin ja voi leikkiä eri tilanteissa että homman voi pelastaa nopealla vartalonliikkeella tai jopa tarjoamalla jalkaa maahan. Pyörä ei myöskään kaada hiljaisissa nopeuksissa. Pyörää ei myöskään saa koviin nopeuksiin joten keveydestä johtuva epästabiilisuus kovissa nopeuksissa jää kokematta.
Raskas-tehokas pyörä on ajossa kuin juna joka vie moottoritiellä kuin raiteilla. Ongelmat syntyvät hitaissa nopeuksissa joissa pyörää pitää ohjata aktiivisesti tangosta jotta säilyy pystyssä. Hidasajo koulutus on välttämätöntä. Kiihdytykset ovat myös ongelma koska pyörä ei ihan helposti pysähdykkään painonsa takia.
Kevyt-tehokas pyörä vaatii nopeuksissakin tarkkavaisuutta koska ne on tehty radoille ja niiihin on jätetty herkkyyttä kokeneen kuskin säädellä menoa. Tämä herkkyys on kokemattomalle vaarallista koska pyörällä on kovassa vauhdissa enemmän luonnetta hallita kuin mitä kuskilla on kokemusta ohjata. Tyypilliset tilanteet liittyvät soraan, lehtikeliin ja tien paikkauksiin joita ei kaikissa ohitus ja mutkatilanteissa huomaan ja jotka saavat pyörän vippaamaan alla. Jos katsoo kisakuskin toimia niin havaitsee miten vähän aktiviteettia ajamiseen liittyy radalla. Toisaalta enkassa väännetään pyörää hiki hatussa, siksipä ne onkin useimmiten 250-400cc.
Yhteenveto jos hankit ensimmäiseksi pyöräksi kevyen ja tehokkaan pyörän niin kannattaa jostakin lainata kevyt ja tehoton pyörä ajamisen opetteluun koska pyörän ajamisessa tarvitaan perstuntumaa jota opetellessa tehot ovat vain haitaksi, erityisesti kierrosherkät tehot eli pyörät joissa väntö muuttuu rajusti kierrosten mukana. Tai sitten siihen pyörään kannattaa aluksi laittaa tehonrajoittiment jotta voi keskittyä ajamisen perusasioiden opetteluun. Hätätilanteessa kuski toimii selkärangalla, joten sitä rankaa ja sen päässä oleva aivomassa pitää kouluttaa tuhansin tunnein.
Itse ajoin viime vuonna 650 V-strommia 11000km ennenkuin ostin Busan. Mopokilometreja on plakkarissa varmaan myös 20000. Matka-ajossa Busa on selkeästi rauhallisempi ja turvallisemman (!) tuntuinen. Ainut läheltäpiti tilanne oli Hämeenlinnan väylällä kun ohituksessa liukastelin strommilla siihen kuuluisaan paikkaukseen toukokuussa. Takapyörä sutaisi sen päällä ohituksessa. Moposelkärängalla vetäisin koneen suoraan kun se alkoi heittelehtiä alla. Busa olisi massan takia varmaan käyttäynyt rauhallisemmin, olisinhan mennyt ohitukseen kuitenkin samoilla tehoilla, pyörissä olisi ollut enemmän massaa ja vääntö on tasainen. Gikserin kanssa, takapyörän sutailu olisi nostanut kierroksia ja tehoja merkittävästi joten pyörän uudelleenkosketus asfaltin kanssa olisi ollut varmaan ollut mielenkiintoinen. Olisipa voinut tapahtua hide sider siinä kanssa-autoilijoiden iloksi.
Summa summarum, tolkun kuski opettelee ajamaan mitä vaan ajan kanssa, mutta selkärankaan kannattaa hankkia ylläritilannetaitoja jotka ovat erilaisia erilaisilla pyörillä. Niitä taitoja oppii parhaiten radalla, metsäpoluilla ja endurossa.
Nyt kun on lunta mene vuokraamaan jostakin enska ja menet heittelemään sitä metsäpölkujen mutkiin pariksi päiväksi. Pääset nopeasti jyvälle mitä liukkaus on ja opit nauttimaan siitäkin.
Kevyt-pienitehoinen pyörä opettaa käyttämään vartaloa ajamisessa. Pyörää voi käännellä alla mutkissa ja hiekalla eri asentoihin ja voi leikkiä eri tilanteissa että homman voi pelastaa nopealla vartalonliikkeella tai jopa tarjoamalla jalkaa maahan. Pyörä ei myöskään kaada hiljaisissa nopeuksissa. Pyörää ei myöskään saa koviin nopeuksiin joten keveydestä johtuva epästabiilisuus kovissa nopeuksissa jää kokematta.
Raskas-tehokas pyörä on ajossa kuin juna joka vie moottoritiellä kuin raiteilla. Ongelmat syntyvät hitaissa nopeuksissa joissa pyörää pitää ohjata aktiivisesti tangosta jotta säilyy pystyssä. Hidasajo koulutus on välttämätöntä. Kiihdytykset ovat myös ongelma koska pyörä ei ihan helposti pysähdykkään painonsa takia.
Kevyt-tehokas pyörä vaatii nopeuksissakin tarkkavaisuutta koska ne on tehty radoille ja niiihin on jätetty herkkyyttä kokeneen kuskin säädellä menoa. Tämä herkkyys on kokemattomalle vaarallista koska pyörällä on kovassa vauhdissa enemmän luonnetta hallita kuin mitä kuskilla on kokemusta ohjata. Tyypilliset tilanteet liittyvät soraan, lehtikeliin ja tien paikkauksiin joita ei kaikissa ohitus ja mutkatilanteissa huomaan ja jotka saavat pyörän vippaamaan alla. Jos katsoo kisakuskin toimia niin havaitsee miten vähän aktiviteettia ajamiseen liittyy radalla. Toisaalta enkassa väännetään pyörää hiki hatussa, siksipä ne onkin useimmiten 250-400cc.
Yhteenveto jos hankit ensimmäiseksi pyöräksi kevyen ja tehokkaan pyörän niin kannattaa jostakin lainata kevyt ja tehoton pyörä ajamisen opetteluun koska pyörän ajamisessa tarvitaan perstuntumaa jota opetellessa tehot ovat vain haitaksi, erityisesti kierrosherkät tehot eli pyörät joissa väntö muuttuu rajusti kierrosten mukana. Tai sitten siihen pyörään kannattaa aluksi laittaa tehonrajoittiment jotta voi keskittyä ajamisen perusasioiden opetteluun. Hätätilanteessa kuski toimii selkärangalla, joten sitä rankaa ja sen päässä oleva aivomassa pitää kouluttaa tuhansin tunnein.
Itse ajoin viime vuonna 650 V-strommia 11000km ennenkuin ostin Busan. Mopokilometreja on plakkarissa varmaan myös 20000. Matka-ajossa Busa on selkeästi rauhallisempi ja turvallisemman (!) tuntuinen. Ainut läheltäpiti tilanne oli Hämeenlinnan väylällä kun ohituksessa liukastelin strommilla siihen kuuluisaan paikkaukseen toukokuussa. Takapyörä sutaisi sen päällä ohituksessa. Moposelkärängalla vetäisin koneen suoraan kun se alkoi heittelehtiä alla. Busa olisi massan takia varmaan käyttäynyt rauhallisemmin, olisinhan mennyt ohitukseen kuitenkin samoilla tehoilla, pyörissä olisi ollut enemmän massaa ja vääntö on tasainen. Gikserin kanssa, takapyörän sutailu olisi nostanut kierroksia ja tehoja merkittävästi joten pyörän uudelleenkosketus asfaltin kanssa olisi ollut varmaan ollut mielenkiintoinen. Olisipa voinut tapahtua hide sider siinä kanssa-autoilijoiden iloksi.
Summa summarum, tolkun kuski opettelee ajamaan mitä vaan ajan kanssa, mutta selkärankaan kannattaa hankkia ylläritilannetaitoja jotka ovat erilaisia erilaisilla pyörillä. Niitä taitoja oppii parhaiten radalla, metsäpoluilla ja endurossa.
Nyt kun on lunta mene vuokraamaan jostakin enska ja menet heittelemään sitä metsäpölkujen mutkiin pariksi päiväksi. Pääset nopeasti jyvälle mitä liukkaus on ja opit nauttimaan siitäkin.
ei se koko vaan se miten sitä käyttää... (sanoi aikanaan mankikuski..) sama taitaa päteä kyllä tässäkin. Tehot ei pitä ihan ekan eikä tonkankaa kesänjälkee loppuu kesken. Kun ottaa varovasti ni eiköhän se siitä
Muistutan että ne jotka ovat epäonnistuneet tonnisen sarvissa eka kesänä eivät ole täällä sitä kertomassa. Tuo menee ykkösellä sen 160 km/h ja se on pirunmoinen vauhti ajaa mutkaan ilman taitoa. Taitoa ei ole ensi kesänä kovinkaan paljon tottumattomalla, vaikka opettelisit kuinka.
Pikku vauhti piru on siitä v-mäinen kaveri että se asuu lähes kaikkien olkapäällä ja kuiskii kovempaa kovempaa niin ettei sitä aina edes itse ymmärrä.
Kuolema kyttää moottoripyöräilijää nopeammin kuin ehdit edes aivastaa, jos se on tullakseen. Gore ei ole se maailman paras lipoista pelastaja ja kun paskaa tsäkää osuu kohdalle ei siinä pelasta mikään.
Mukavia kilometrejä varoittelustani huolimatta
Pidä pää kylmänä ja renkaat asfaltissa.
Pikku vauhti piru on siitä v-mäinen kaveri että se asuu lähes kaikkien olkapäällä ja kuiskii kovempaa kovempaa niin ettei sitä aina edes itse ymmärrä.
Kuolema kyttää moottoripyöräilijää nopeammin kuin ehdit edes aivastaa, jos se on tullakseen. Gore ei ole se maailman paras lipoista pelastaja ja kun paskaa tsäkää osuu kohdalle ei siinä pelasta mikään.
Mukavia kilometrejä varoittelustani huolimatta
Pidä pää kylmänä ja renkaat asfaltissa.
R
RvN
Guest
Itse kävin omaa ekaa pyörää ulkoiluttamassa pari viikkoa sitten ja valitettavasti on todettava, että kyllä se piru saa otteen liian helposti.
Vaikka kuinka vannoin ennen lähtöä, että pikkuhiljaa menen ja rauhallisesti ajelen, niin muutaman kerran suoran päässä jokin "naksahti" ja kaasukahva kääntyi aika reippaasti.
Onneksi malttia löytyi/löytyy kuitenkin edes jonkun verran, niin ei meno yltynyt ihan hirveäksi, mutta kesällä voi olla toinen tilanne.
Edellä mainituissa on syy, miksi pyöränä on "vain" 650 eikä mikään +1000 raketti.
Mutta niinkuin aiemmin todettu kaikilla menopeleillä itseltään saa hengen pois, jos pirun päästää irti.
Turvallisia kilometreja kaikille, kunhan tuo prkleen lumi sulaisi.
Vaikka kuinka vannoin ennen lähtöä, että pikkuhiljaa menen ja rauhallisesti ajelen, niin muutaman kerran suoran päässä jokin "naksahti" ja kaasukahva kääntyi aika reippaasti.
Onneksi malttia löytyi/löytyy kuitenkin edes jonkun verran, niin ei meno yltynyt ihan hirveäksi, mutta kesällä voi olla toinen tilanne.
Edellä mainituissa on syy, miksi pyöränä on "vain" 650 eikä mikään +1000 raketti.
Mutta niinkuin aiemmin todettu kaikilla menopeleillä itseltään saa hengen pois, jos pirun päästää irti.
Turvallisia kilometreja kaikille, kunhan tuo prkleen lumi sulaisi.
Se on totta, ettei kaikki tonnisen ostaneet ole täällä kertomassa, mutta onneksi se joukko on suhteellisen pieni.
Tonnisessa on kuitenkin niin mukava vääntö, että sillä on leppoisa ajella järki päässäkin. Kusiaisessa (kyykyssä) ainakin itsellä jää aina kiihdytyksessä vaivaamaan, että juuri kun moottori alkaa heräämään ollaankin jo sopivissa nopeuksissa. Eli ei pääse nauttimaan moottoripyörän ketteryydestä. Ne, jotka on esim. 2t-piikeillä (täystehoisilla) ajelleet tajuavat mitä tarkoitan.. Eli moottori provoaa kierrättämään kun muuten ei tapahdu "yhtään" mitään.
Mutta kannattaa tosiaan tehdä esim. jarrutusharjoituksia kun alkaa tuntumaan, että luulee hallitsevansa pyörän tehot. Huomaa yllätyksekseen että nopea pyörä vaatii myös yllättävän pitkän matkan pysähtyäkseen/hidastuakseen, koska vauhtia on enemmän. Voi kuvitella esim. tilanteen, että risteyksestä lähettää hetken aikaa täysillä ja seuraavasta risteyksestä puskee alle sokea pappa. Tulee oikeasti kiire hidastaa.
Tonnisessa on kuitenkin niin mukava vääntö, että sillä on leppoisa ajella järki päässäkin. Kusiaisessa (kyykyssä) ainakin itsellä jää aina kiihdytyksessä vaivaamaan, että juuri kun moottori alkaa heräämään ollaankin jo sopivissa nopeuksissa. Eli ei pääse nauttimaan moottoripyörän ketteryydestä. Ne, jotka on esim. 2t-piikeillä (täystehoisilla) ajelleet tajuavat mitä tarkoitan.. Eli moottori provoaa kierrättämään kun muuten ei tapahdu "yhtään" mitään.
Mutta kannattaa tosiaan tehdä esim. jarrutusharjoituksia kun alkaa tuntumaan, että luulee hallitsevansa pyörän tehot. Huomaa yllätyksekseen että nopea pyörä vaatii myös yllättävän pitkän matkan pysähtyäkseen/hidastuakseen, koska vauhtia on enemmän. Voi kuvitella esim. tilanteen, että risteyksestä lähettää hetken aikaa täysillä ja seuraavasta risteyksestä puskee alle sokea pappa. Tulee oikeasti kiire hidastaa.
ttuttu
MotOrg ry jäsen
Ekaksi pyöräksi tonninen kickseri?pitäisi odotella Suzukin GSX-R 1000 vm.-02... Kaunis, kevyt, ketterä ja kerkiävä
Keväinen keskustelun aihe tämäkin... Tehoista ja vauhtipiruista olen samaa mieltä, mutta kyllä tuollainen kiksutin laillisissa nopeuksissa tarvitsee mielestäni vähemmän taitoa kun esim. joku Virago. Ei se "herkkyys" nyt sitä tarkoita, että se pyörä olisi päättämässä minne mennään
(toisin kuin esim. se Virago). Tuollainen kiksutin on varmasti vakaa ja pysähtyy nopeasti. Mutta se järki pitää olla jatkuvasti kypärässä. Radalla kannattaa sitten tietty käydä välillä purkamassa ja samalla saa vähän ajokokemustakin.