Kortti tuli... hihii...!!
60km ajettu, pyörä tallissa ja kuski sohvalla (molemmat ehjinä
)
Käsittely meni loppujen lopuksi yllättävän hyvin: kaikki ensimmäisellä yrityksellä. Svanhm:lle suur kiitos jarru-neuvoista; pysähtyyhän se pyörä kun kahvaa uskaltaa painaa. Ajo oli aluksi vähän räpeltämistä kun liikenteestä ei ollut muuta kokemusta kuin siirtyminen roihikasta tattikselle, mutta loppujen lopuksi se rentous löyty sieltä. Inssin teki mielenkiintoiseksi se että kun ajamaan lähdettiin niin heti ensimmäisessä mutkassa "vilkkuindikaattori" tai mikä lie vihreä pylpyrä koetaulussa sanoi sopimuksen irti... Eli en nähnyt oliko vilkku päällä vai ei, joten päädyin sit painelemaan sitä suuntavilkkunappia jokaisella mahdollisella suoranpätkällä.
Tutvan ainoa negatiivinen kommentti ajosta oli että "liian hiljaa ajoit"... Myönnän mut jos olisin kussut inssin ylinopeuden takia niin se olisi ollut jo vähän liikaa.
Tyttöystävää vein 6-0. Olin jo pitkään höpissyt sille että en tiedä vielä koska mun inssi on ja se tais itsekin tuskastua että koska pääsen sen kanssa ajelemaan. Oli tyttö hieman hölmistynyt kun odottelin sitä parkkipaikalla pyörän kanssa
Tässä yhteydessä on pakko nostaa hattua petskulle: ei ole helppoa suorittaa käsittelykoe samalla parkkipaikalla jossa seisoo noin 40 tutvaa ja ajo-opettajaa pällistelemässä
Ajaminen tolla suzukilla oli aika mielenkiintoinen kokemus:
-Hiffasin että liikenteessä sit pelataan oikeastaan vain pintakaasulla. Samanlainen rykäisy kahvasta kuin mitä tein ER-5:lla ei tullut pieneen mieleenkään
-Ajoasento on ihan erilainen kuin kawassa, jonka johdosta pari ensimmäistä kilometriä oli häpeällisen huteraa
-Jos kawassa ei jalka tahtonut taipumaan vaihdepolkimelle, ei se suzukissa pääse edes lähelle! Varmaan säädettävissä toi homma, pitää tutustua asiaan kunhan innostukseltani maltan
-Rakastan pyörääni
Viimeyönä tuli nukuttua pari tuntia. Jännitti aivan valtavasti ja viimeisen kerran katsoin kelloa 2:45, jonka jälkeen taisin nukahtaa jo silkasta vitutuksesta. Aamulla olo oli pirteä, töissä ei väsyttänyt pätkääkään. Inssissä tais olla niin paljon adrenaliinia veressä että tuntui kuin ei koskaan enää tarttis nukkua. Mutta jännä homma olikin se kun n. puoli tuntia sen jälkeen kun olin kortin saanut käteen niin iski ihan kauhea väsymys. Ilmeisesti kroppa antoi vihdoin luvan "rentoutua" ja siksi tän illan ajot onkin ajettu. Ei kauheasti houkuta lähteä tällä "kokemuksella", rättiväsyneenä tonnisella kyykyllä iltapimeään ajamaan...
Kiitos kaikille jotka on homassa olleet mukana kannustamassa, tästä se kaikki alkaa
, tai taa olla tosiaan poika ajelemassa
on niin hyvä kelikin
