Aloittelijan päiväkirja

[Nem-]

Noniin, se oli sitten tällä keltanokalla ensimmäinen ajotunti tänään

..joka tosin osoittautui hienoiseksi pettymykseksi

Ajelu ei kestänyt kuin noin puoli tuntia, ja tämä koko aika ajattiin vain hidasajoa. Mutta eipä se mitään, ensi viikolla onkin sitten pari hieman pidempää ajokertaa, niin pääsee oikein kunnolla vauhtiin

Sitten kymysys konkareille, lähinnä mielipide sellainen, onko Hornet hyvä pyörä aloittelijalle? (vs. ducati monster?)

Hornettia (600) oon kokeillut vain kerran joten en osaa sanoa siitä juuri mitään. 600:nen tai oikeammin 583 Monsteri on ollut kyllä omistuksessa. Kiva ja nätin näköinen pyörä. Ei mikään tykki mutta maukas ajettava siitä huolimatta. Ei mikään moottoritien nielijä nakuisuutensa johdosta, mutta pikkuteillä ihan mukava. Helppo huoltaa, hyvännäköinen, hyvä alusta ja jarrut, pornot äänet. Tonnisen Monsterin olisin heti laittanut jos olisi ollut varaa. Luonnollisesti kannattaa, jos valinnanvaraa on, ottaa se tuplalevyillä (=2 x etujarrulevy) varustettu malli. 620-malli on ruiskulla joka on ehkä parempi valinta kuin kaasarikone, hiukan enemmän potkua. Isompia Monstereita en valitettavasti ole päässyt kokeilemaan.

Kiitoksia kovasti vastauksesta, olin jo hieman lähtenyt kallistumaan Hornetin suuntaan, varsinkin siitä syystä, että olin saanut (ilmeisestikin hyvän vääränlaista) informaatiota ducatin huoltamisesta.. jos kuitenkin joku monsterin omistanut sanoo sen olevan helppo huoltoinen, luotan siihen

Joten vaakukupit taas tasan

Etsinnöt siis jatkukoon, eiköhän sen oman pyörän sitten tunnista viimeistään kun sen livenä näkee!

 

[scuuba]

Seuraava ohjelmanro oli pyörän haku kolmen tunnin ajomatkan päästä... kaupat lukkoon, pyörä peräkärrylle liinoilla kiinni ja menoksi...ensimmäisen mutkan taktiikalla pyörä kaatui kyljelleen sinne peräkärrylle - sydän hyppäsi kurkkuun mutta selvittiin säikähdyksellä (liinoilla kiinnittäessä kannattaa muistaa laittaa veto kohti sivutukea, ei päinvastoin)  

Ähhähä, tosta räpsähti kyl rispektit välittömästi tappiin!

 

[rsy]

Kiitoksia kovasti vastauksesta, olin jo hieman lähtenyt kallistumaan Hornetin suuntaan, varsinkin siitä syystä, että olin saanut (ilmeisestikin hyvän vääränlaista) informaatiota ducatin huoltamisesta.. jos kuitenkin joku monsterin omistanut sanoo sen olevan helppo huoltoinen, luotan siihen  

Joten vaakukupit taas tasan  

Etsinnöt siis jatkukoon, eiköhän sen oman pyörän sitten tunnista viimeistään kun sen livenä näkee!

Tuota noin... jos Ducatia meinaa itse huoltaa, niin ensiksi kannattaa hommata rakettiteknikon paperit, tilata tehtaalta special tool kit ja irtisanoutua päivätyöstä, sillä sille ei aikaa enää riitä. Jos taas meinasit huollattaa pyöräsi liikkeessä, niin hommaa päivätyön lisäksi myös yötyö, sillä huoltokustannukset ovat noin kymmenkertaiset japsien huoltohintoihin verrattuna.

Ducatia en kyllä suosittelisi myöskään ainoaksi pyöräksi, koska niillä ei voi sateella/kylmällä ajaa. Ja kun Ducatien luotettavuus on muutenkin sitä mitä on, niin korkeintaan näyttely/kakkospyöräksi.  

Ai niin: tilasin Monsterin.  

 

[Nem-]

Kiitoksia kovasti vastauksesta, olin jo hieman lähtenyt kallistumaan Hornetin suuntaan, varsinkin siitä syystä, että olin saanut (ilmeisestikin hyvän vääränlaista) informaatiota ducatin huoltamisesta.. jos kuitenkin joku monsterin omistanut sanoo sen olevan helppo huoltoinen, luotan siihen

Joten vaakukupit taas tasan

Etsinnöt siis jatkukoon, eiköhän sen oman pyörän sitten tunnista viimeistään kun sen livenä näkee!

Tuota noin... jos Ducatia meinaa itse huoltaa, niin ensiksi kannattaa hommata rakettiteknikon paperit, tilata tehtaalta special tool kit ja irtisanoutua päivätyöstä, sillä sille ei aikaa enää riitä. Jos taas meinasit huollattaa pyöräsi liikkeessä, niin hommaa päivätyön lisäksi myös yötyö, sillä huoltokustannukset ovat noin kymmenkertaiset japsien huoltohintoihin verrattuna.

Ducatia en kyllä suosittelisi myöskään ainoaksi pyöräksi, koska niillä ei voi sateella/kylmällä ajaa. Ja kun Ducatien luotettavuus on muutenkin sitä mitä on, niin korkeintaan näyttely/kakkospyöräksi.

Ai niin: tilasin Monsterin.

Ei voi ajaa sateella?

Jaahas, voi olla lähtee se kuppi kallistumaan taasen sinne Hornetin suuntaan. Tarkoitus olisi itse saada huollettua kaikki pienemmät perus jutut, ja isompia varten käyttää kavereita tahi nuita huoltoliikkeitä. Joten tarvitsisi ottaa sekä yötyö lisäksi rahan takia, että irtisanoutua kaikista työpaikoista jotta olisi aikaa..ja tuo kuulostaa hiukan mahdottomalta yhtälöltä

 

[tab]

Noista jarrutuksista vielä, etusen saa kyllä helposti lukkoon jos kahvan riuhtaisee äkkiä pohjaan. Kannattaa puristaa aluksi kevyemmin niin että painoa siirtyy etupyörälle (pumput alkavat puristua jonkin verran) ja sit saakin kahvaa painaa reippaasti. Painon siirtymisen jälkeen nimittäin pito lisääntyy eksponentiaalisesti. (kuvaannollisesti, laskupää ei riitä todistamaan)

 

[rsy]

Tuota noin... jos Ducatia meinaa itse huoltaa, niin ensiksi kannattaa hommata rakettiteknikon paperit, tilata tehtaalta special tool kit ja irtisanoutua päivätyöstä, sillä sille ei aikaa enää riitä. Jos taas meinasit huollattaa pyöräsi liikkeessä, niin hommaa päivätyön lisäksi myös yötyö, sillä huoltokustannukset ovat noin kymmenkertaiset japsien huoltohintoihin verrattuna.

Ducatia en kyllä suosittelisi myöskään ainoaksi pyöräksi, koska niillä ei voi sateella/kylmällä ajaa. Ja kun Ducatien luotettavuus on muutenkin sitä mitä on, niin korkeintaan näyttely/kakkospyöräksi.  

Ai niin: tilasin Monsterin.  

Ei voi ajaa sateella?

Jaahas, voi olla lähtee se kuppi kallistumaan taasen sinne Hornetin suuntaan. Tarkoitus olisi itse saada huollettua kaikki pienemmät perus jutut, ja isompia varten käyttää kavereita tahi nuita huoltoliikkeitä. Joten tarvitsisi ottaa sekä yötyö lisäksi rahan takia, että irtisanoutua kaikista työpaikoista jotta olisi aikaa..ja tuo kuulostaa hiukan mahdottomalta yhtälöltä  

Vitsi vitsi!  

Halusin vaan viedä ilon joltain corolla-kuskilta ja pelata tämän 'ducatit on paskoja' -kortin tähän väliin.

btw, tuolla Ducati -palstalla on paljon 'mielenkiintoista' vääntöä italian ihmeistä, suosittelen. (omat pop cornit mukaan!)

 

[oukkis]

Ducatia en kyllä suosittelisi myöskään ainoaksi pyöräksi, koska niillä ei voi sateella/kylmällä ajaa. Ja kun Ducatien luotettavuus on muutenkin sitä mitä on, niin korkeintaan näyttely/kakkospyöräksi.

Ai niin: tilasin Monsterin.

Ei voi ajaa sateella?

Jaahas, voi olla lähtee se kuppi kallistumaan taasen sinne Hornetin suuntaan. Tarkoitus olisi itse saada huollettua kaikki pienemmät perus jutut, ja isompia varten käyttää kavereita tahi nuita huoltoliikkeitä. Joten tarvitsisi ottaa sekä yötyö lisäksi rahan takia, että irtisanoutua kaikista työpaikoista jotta olisi aikaa..ja tuo kuulostaa hiukan mahdottomalta yhtälöltä

Heti ekana kannattaa oppia se, että paras paikka kysyä pyörän merkkisuosituksia on netti... Ja sit pistää tiukka filtteri päälle kun lukee niitä vastauksia.

Mitä oon kuullut muilta aloittelevilta kavereilta, niin Hornetia on kehuttu, ja Monsteristakin oon kuullu ihan hyvää. Yks kaveri on tehnyt kuussatkulla Hornetilla pitkiäkin retkiä vieläpä 2 päällä. Muita kehuttuja (uusista) on Kawan ER-5/6 ja Jammun FZ6. Ite päädyin tosiaan vanhempaan (ja halvempaan) malliin aloituspyöränä.

Tsemppiä, ei sitä etukäteen kannata liikaa murehtia. Niinkuin jo sanottu, kyllä sen sit tietää kun sen näkee. Ja toisin kuin eräissä muissa asioissa, vaihtaminenkin on ihan yleisesti hyväksyttyä jos ei eka valinta enää miellytä.

 

[ahka]

Jaahas, tuntuu niin tutuilta nuo ajatukset ja tunteet että pitää heittää oma kokemus mukaan....


...enivei,sekavan ja oudon viestin päätteeksi kesän toivotukset ja paljon onnellisia kilomeetrejä!

Itsekin voin muistaa nuo samat tunteet puolentoista vuoden takaa, jotka ahkalla on päällä  

Olo on suunnilleen kuin arjalaisella yli-ihmisellä  

Ja kyllä se tänäänkin viisaria väräytti, vaikka mopo pätkii uusia tulppia (oikein Iridiumit 6$/kpl) jenkeistä odotellessa. vanhoilla onkin melkein 17 000km takana, olipa oudon oloista kun 3-pyttynen vaan kahdella paukutti.

Joo kyllä on vähintään jumalainen olo tiirata näyteikkunoista miten komialta näyttää rätkänsä päällä ja sit vetää (ajokoulussa opeteltu) hätäjarrutus corolla puskurin intiimiin läheisyyteen....

 

[Viimapää]

Hmm.. Aloittelijan päiväkirjasta on näköjään silloin tällöin siirrytty aiheeseen kuinka typerästi aloitin itse aloitin moottoripyöräilyn..? OK.

Kymmenen vanhana aloitin mopoilun, neljä vuotta myöhemmin siirryin päästelemään isän 250cc endurolla. Kolme vuotta myöhemmin tapoin itseni kevytmoottoripyörällä

(Lantio, molemmat jalat, ilmarinta, aivotärähdys jne..) On ylipäätänsä ihme että olen tätä kirjoittamassa

.Kuukausi pari pyörätuolissa ja yksi talvi kepeillä ei kuitenkaan lannistanut intoa vaan samalla pyörällä pienien korjauksien jälkeen ajettiin seuraavakin kesä.

Seurasi muutama pyörätön vuosi, mutta aikanaan pienet viattomat tyypit veljen FZR yamahalla palauttivat vanhan kipinän joka ei kymmenen vuotta myöhemminkään osoita laantumisen merkkejä. Tällöin vasta ostin ekat kunnon varusteeni (1/5 osa pyörän hinnasta) Vauhti on laantunut ja ehkäpä vähän järkeäkin on tullut tässä vuosien varrella, mulla ei ole enää kiirus mihinkään!!


Miksi tarinani ja miksi siis tylsät oheistukseni? Ehkäpä siksi että mä oon viimein tajunnu pari juttua mitkä mun ois pitäny tajuta jo heti alussa..

1. Kunnioita sitä pyörääsi ja sen tehoja.

Tavallinen 125cc pyörä kiihtyy kuten normaali henkilöauto, mun kuristamattomaan aikaan kiihtyivät vielä paremmin. 600cc kulkee kuin ferrari ja paremminkin. Tonniset sporttipyörät ja isommat haastavat formulatkin ja muut vastaavatkin suorituskyvyllään. Aloittelija tonnisella sporttipyörällä on sama kuin yrittäisi ajaa B-korttia F1:sellä. En tokikaan sano etteikö ekaksi pyöräksi voisi hankkia mitä lystää, mutta tuon vain esille mielipiteeni että etenkin nuorelle motoristille ei ehkä olisi paras ekaksi pyöräksi iso, raskas, tehokas ja kallis muoviohjus. Mutta loppujen lopuksi kysymys on asenteesta, omista kyvyistä ja laillisuden rajoista.

2. Sä olet näkymätön.

Kuvittele että susta tulee näkymätön kun sä hyppäät pyörän päälle, niin elät paljon pidempään. Autoilijan silmissä mikäli sua ylipäätänsä sattuvat huomaamaan näytät joko mopolta tai ei miltään. Eli moottoripyörällä on yhtä päljon etuajo-oikeuksia liikenteessä kuin tien yli juoksevalla rusakolla(=jänis).



Lopuksi voin vain hyvin äänettömästi ihmettelen nykyistä kuutiohuumaa. Oon itte ajellu moposkootterilla sadan kilometrin reissuja ja ovathan nuo hulluimmat suomalaiset käyneet Honda monkeylla gibraltarilla asti. Ehkäpä mä oon vähä jäläkeen jäänyt ku en ymmärrä mihin niitä kuutioita tarvitaan..

 

[jannep]

Siihen tuo pyöräsi on kuin valtamerilaiva kankea ja raskas. Siinä ei voima auta kun se lipeää. Tulee hienosta pyörästä helposti uudelleen hiottu.

Möys.. Ei moottoripyörää ajeta voimalla vaan taidolla. Siinä on sisäänrakennettuna niin tehokas ohjaustehostin ettei voiman puute koskaan tule vastaan ja kun vielä muistaa sen että pakki on alamäki, niin ei tarvitse äheltää sen raudan kanssa kun vain pysähtyy oikein päin, eli koneella ylämäkeen.

Nimim: Me yhdessä 450 kg.

Jopa Wingiä saa vietyä hämmentävää vauhtia:

http://www.youtube.com/watch?v=0nrMQ3QwyPo

Ei, mulla ei ole Wingiä vaan verme jonka laudat pitää vielä pahempaa meteliä asfalttia vasten kuin wingin tapit ja jolla voi vetää vasemmalle pidemmälle kuin oikealle. Tosin tuossa videossa kamera on kiinni rungossa, joten kallistelu näyttää isommalta kuin kuskista, mutta aika rajalla tuossa mennään kallistusvarojen puolesta. Kivastihan tuossa kuitenkin kuutonen lallattaa.

Mutta, painavaa pyörää ei kannata yritää viedä reippaasti ennen kuin on radalla harjoitellut tai muuten homma on hallussa. Voimaa siihen ei kuitenkaan tarvita. Kevyet pyörät vaan antaa paljon sellaista anteeksi mitä ei oikeastaan pitäisi, painavalla se linja pitää olla oikein kerralla.

Puolitonnikeijukin vaan menee yllättävän lujaa kun sitä vie kallistusvarojen ja fysiikan lakien mukaan. Ja sun pyörässähän riittää varaa ja tehoa vaikka mihin, mutta painavan ja jäykän pyörän kanssa vaan pitää olla linjat hallussa laakista. Siis malttia ajoon, aika opettaa.

Ps. Osaava kuski jolla on 50-60 pollen pyörä pitää tavallsilla suomalaisilla mutkäpätkillä takanaan 750-1000cc -pyörät ajamalla mutkat siten että ulostulonopeudet on sitä luokkaa ettei suorilla teholla ohi ehdi. Jopa er-5:lla kun vaan tikuissa on joku ratoja tahkonnut ja hyvät kumit. Osaava kyllä erkin peippaa, mutta ihan joka oksalla ei niitä pesi. Polttoaineen kulutuksesta voi arvioida sen keskitehon, jolla pätkä tuli laskettua läpi ja usein se ei ole niin huima..

 

[clansman]

Tulipahan ostettua eka isompi pyörä. Kawasaki zx-9r -94. Koeajossa huomasi, että pitää kyllä harjoitella hidasta ajoa yms. Viimeksi olin ajanut kevarilla vuonna -97. Isommalla ei ole tullut ajeltua. Varsinkaan kyykyllä. Mutta eikö se tästä ku kelit lämpiää ja pääsee treenaamaan.
Pysyin merkkiuskollisena, koska edellinen pyöräni oli Kawasaki Ar-125

 

[Mänty]

Nopeuskeskustelu pitäisi varmaan siirtää ihan omaan otsikkoon, sen verran vääntöä se aiheuttaa.

Itse ihmettelen suuresti näitä puheita, että moottoritiellä +200km/h on ihan ookoo, jos muita ei ole kauheasti liikkeellä.  

Mahtavatko kaverit tietää/ymmärtää kuinka pitkän matkan pyörä kulkee muutamassa sekunnissa ja kuinka kauan kestää, että se pyörä tosissaan pysähtyy?!  

Jos taidot on yhtä kovat kuin puheista voisi kuvitella, niin ei muutakuin Mika Kalliota haastamaan, kyllä pitäisi pärjätä.  

Siihen +200 vauhtiin kun ei ihmeellistä pätkää tartte. Hyvin ehtii napata mittariin 250, siten että näet ulosmenorampin ja koko matka sinne on tyhjää. Eikä tartte edes mitään tehojarrutuksia, että saat sen vauhdin hidastumaan siihen rampille. Tollasessa vedossa en ainakaan itse vaaranna edes itseäni saati sitten muita. Radallakaan en koe olevani itselle vaaraksi ja siellä nopeudet ovat käytettävissä olevaan tilaan nähden paljon kovempia.

 

[Nem-]

Hmm.. Aloittelijan päiväkirjasta on näköjään silloin tällöin siirrytty aiheeseen kuinka typerästi aloitin itse aloitin moottoripyöräilyn..? OK.

Kymmenen vanhana aloitin mopoilun, neljä vuotta myöhemmin siirryin päästelemään isän 250cc endurolla. Kolme vuotta myöhemmin tapoin itseni kevytmoottoripyörällä

(Lantio, molemmat jalat, ilmarinta, aivotärähdys jne..) On ylipäätänsä ihme että olen tätä kirjoittamassa

.Kuukausi pari pyörätuolissa ja yksi talvi kepeillä ei kuitenkaan lannistanut intoa vaan samalla pyörällä pienien korjauksien jälkeen ajettiin seuraavakin kesä.

Seurasi muutama pyörätön vuosi, mutta aikanaan pienet viattomat tyypit veljen FZR yamahalla palauttivat vanhan kipinän joka ei kymmenen vuotta myöhemminkään osoita laantumisen merkkejä. Tällöin vasta ostin ekat kunnon varusteeni (1/5 osa pyörän hinnasta) Vauhti on laantunut ja ehkäpä vähän järkeäkin on tullut tässä vuosien varrella, mulla ei ole enää kiirus mihinkään!!


Miksi tarinani ja miksi siis tylsät oheistukseni? Ehkäpä siksi että mä oon viimein tajunnu pari juttua mitkä mun ois pitäny tajuta jo heti alussa..

1. Kunnioita sitä pyörääsi ja sen tehoja.

Tavallinen 125cc pyörä kiihtyy kuten normaali henkilöauto, mun kuristamattomaan aikaan kiihtyivät vielä paremmin. 600cc kulkee kuin ferrari ja paremminkin. Tonniset sporttipyörät ja isommat haastavat formulatkin ja muut vastaavatkin suorituskyvyllään. Aloittelija tonnisella sporttipyörällä on sama kuin yrittäisi ajaa B-korttia F1:sellä. En tokikaan sano etteikö ekaksi pyöräksi voisi hankkia mitä lystää, mutta tuon vain esille mielipiteeni että etenkin nuorelle motoristille ei ehkä olisi paras ekaksi pyöräksi iso, raskas, tehokas ja kallis muoviohjus. Mutta loppujen lopuksi kysymys on asenteesta, omista kyvyistä ja laillisuden rajoista.

2. Sä olet näkymätön.

Kuvittele että susta tulee näkymätön kun sä hyppäät pyörän päälle, niin elät paljon pidempään. Autoilijan silmissä mikäli sua ylipäätänsä sattuvat huomaamaan näytät joko mopolta tai ei miltään. Eli moottoripyörällä on yhtä päljon etuajo-oikeuksia liikenteessä kuin tien yli juoksevalla rusakolla(=jänis).



Lopuksi voin vain hyvin äänettömästi ihmettelen nykyistä kuutiohuumaa. Oon itte ajellu moposkootterilla sadan kilometrin reissuja ja ovathan nuo hulluimmat suomalaiset käyneet Honda monkeylla gibraltarilla asti. Ehkäpä mä oon vähä jäläkeen jäänyt ku en ymmärrä mihin niitä kuutioita tarvitaan..

Kaveri puhuu järki juttuja

 

[wesba]

Komppaan Viimapäätä

Eli vaikka sun täytyy "kesyttää" oma mopo, eli sinä päätät minne mennään, etkä ole vain kyydissä, niin sen tehoja täytyy kunniottaa.

 

[Anzali]

Komppaan Viimapäätä  

Eli vaikka sun täytyy "kesyttää" oma mopo, eli sinä päätät minne mennään, etkä ole vain kyydissä, niin sen tehoja täytyy kunniottaa.  

+1

 

[LiguidSnake]

Jeps, tuo on totta.. Juuri viime viikonloppuna kun myin pyörän pois, niin tuli puheeksi tuo kunnioitus-juttu. Eli mitä enemmän pyörääsä on tehoa sitä enemmän kunnioittaa ja ehkä vähäsen pelkääkin. Eli itse todennäköisemmin ajaisin kolarin tehottomalla pyörällä kuin tehokkaalla, sillä tehokkaalla pyörällä ei tarvitse todistella itselleen että kyllä se kulkee, niin kuin tehottomalla. Toivottavasti en nyt aja kolari tulevalla kaudella, kun tälläisia täällä puhelen.

Lisäksi moottoripyörät ovat maailman kauneimpia objekteja..

joten muistaakaa kunnioittaa niitä.

 

[OverTheTop]

No niin, kurssi alkoi alkuviikolla ja tänään oli ekat ajotunnit

. Pari tuntia putkeen käsittelyä, ja pääsi vähän koettaakkin. Opetus pyöränä on Jammun FZ6:nen, ei mikään muoviohjus mutta kelpaisi

Käsittelytehtävistä tuntui ainakin ensialkuun pujottelu kaikkein haastavimmalta. Muut menivät kuulemma "ihan hyvin", pientä hiomista vaatien.. Varusteetkin on jo saatu hommailtua suurinpiirtein, kenkiä ja hanskoja vaille. Oman pyörän saamisen poltteet saivat ikään kuin lisää petroolia. Nyt pitää alkaa tosissaan hakemaan. Onko mitään kommenttia 600 Bandiitista millanen ajaa esim.kakspäällä, pitempiä matkoja yms.?

 

[Hannu59]

Mä aikoinani epäilin kanssa samaa, pyöränä oli aika lailla erkkivitosta vastaava. Mä tein seuraavasti (mutten suosittele, muut saa kommentoida jos on järkee tai ei)

- Otin rauhallisen paikan, tasainen asvalttiparkkis oli hyvä
- Otin tosi hiljaisen vauhdin ja laskin jalat pois tapeilta
- Runttasin etujarrua niin paljon kuin sormista lähti - pyörä tökkäs
(tässä opin, että eka kannattaa rauhallisemmin pistää etupumput kasaan ja vasta sitten runtata olan takaa)
- Uudelleen vähän isommalla vauhdilla

Maksimivauhti tais olla joku 50-60 km/h, mutta siinä jo huomas ettei sitä etujarrua ihan heti lukkoon saa (huom! ykspuoleisella levyllä, mm. siks en todellakaan suosittele tota suoraan varsinkaan kilogikserillä). Hitaasti aloittaen huomas muitakin pointteja, esim. asennosta ja jalkojen käytöstä.

Harjoittelunopeus on sopiva ja voihan tuolla tavoin pari kertaa kokeilla kuinka hanakasti etujarru tarttuu, mutta jalat irti tapeilta ei kyllä salli ollenkaan kunnollista polviotetta pyörästä ja kahvan riuhtaisukin on huono tapa. Eli kovassa jarrutuksessa kuski heiluu satulassa kuin räsynukke puristaen kahvoista rystyt valkeina. Nix Gut!

Eli tuon alun kokeilun jälkeen kolmannella jarrutuksella kannattaakin pitää jalat tapeilla, tukeva polviote tankista, takapuoli penkissä, katse kaukaa edestä valitussa kiintopisteessä ja sitten alkuun ripeä veto reilusti yli puolet käytettävissä olevasta jarrupaineesta ja loput tasaisesti kiristäen keulan painumisen myötä.

Jarrutuksen eri vaiheiden havaitseminen vaikeutuu jos nopeutta on vain esim. 40 km/h, joten hieman enemmän vauhtia antaa enemmän aikaa tuntea mitä on tapahtumassa.

Kun homma alkaa tuntua luontevalta, voi seuraavana askeleena kokeilla tahallista etujarrun lukitsemista. Jos asento on oikea ja tukeva, ajopinta vaakasuora ja pyörä suorassa, niin ei se siitä heti kaadu, kun ei pidä kahvaa koko päivää pohjassa eikä lukitse takapyörää samalla. Tarkoituksellisen savustuksen jälkeen se etujarrun käyttö sitten on tietoisessa koetilanteessa hallinnassa.

Sitten vain lisää toistoja, että sama hätäseis operaatio muodostuu tiedostamattomaksi refleksiksi.

Ja tämä siis vasta etujarru...

 

[oukkis]

Harjoittelunopeus on sopiva ja voihan tuolla tavoin pari kertaa kokeilla kuinka hanakasti etujarru tarttuu, mutta jalat irti tapeilta ei kyllä salli ollenkaan kunnollista polviotetta pyörästä ja kahvan riuhtaisukin on huono tapa. Eli kovassa jarrutuksessa kuski heiluu satulassa kuin räsynukke puristaen kahvoista rystyt valkeina. Nix Gut!

...

Tuo oli ihan hyvä selostus, ja iso osa noista asioista tuli kantapään kautta opittua. Varsinkin tuon polvilla puristamisen oppi helposti, sen oppi kerrasta. Sukupuolella saattaa olla osuutta asiaan...

Ja sanotaan nyt vielä että en tosiaankaan suosittele jarrutusharjoittelua jalat irti tapeilta, enkä tuota aiempaa metodiani muutenkaan. Parempaa harjoitusta saa aivan varmasti. Satuin nyt vaan kokeilemaan kävelyvauhdista, mitä noin tehdessä tapahtuu. Ja kun en tiennyt, niin pistin varuiksi jalat valmiiksi ottaan vastaan...

 

[viltsu81]

Inssin alkuun 44h 15min... Eipä oo jännittäny näin paljon vähään aikaan..

Jarrutusta oon pyöritelly mielessä koko ajan ja onneks maanantaina on kaks viimeistä ajotuntia ennen koetta joten saa vielä treenata. Mulla taitaa olla ongelmana se etten uskalla runtata etujarrua tarpeeksi vaan liu'uttelen sitä turhan paljon. Tää juontaa juurensa tod.näk. maastofillareista, joissa olemattoman kevyt perä ja ylitehokkaat levyjarrut on saanu monesti aikaan sen että pyörä pysähtyy ja meikäläinen jatkaa matkaa. Täytyy vaan koittaa riistäytyä irti noista vanhoista tottumuksista ja hoitaa maanantai kunnialla kotiin!

Hyvää viikonloppu kaikille, nyt