auriantero sanoi:
..
Iso käsi herralle, upeeta tekstiä, kuvaa, videdoo…
Hienoa seurata retkeä ja jälkipelejä, kiitoksia
No, tänks!

Soma jos turinat jotain kiinnostaa.... ja hyviä jutauksia sinne Costaan vaan ! Hiaanoa seutuahan se on, etenkin ny ku tääl suomenmaassa on "rospuutto"
Jatkoa: Nyt kuitenkin, pimeässä ja lumipyryssä, kun he lähestyivät hotellia, näkyi vain valkoista ja "HUMPSISTA", lumi pöllähti kauttaaltaan auton sivuilla ja kaikissa ikkunoissa. He ajoivat lumivyöryyn! No olivat siinä jo ennen minun tuloani saaneet kaivettua auton kupeet ja kyljet esille, noin 30min:ssa, joten saavuin sitten parahiksi kun nokkaa ja alustaa otettiin esiin. Onneksi ei ollut tullut mitään pelti-, muovi,- saati etenkään henkilövahinkoja tuossa humpsahduksessa! Mutta olivat todella säikähtäneet kun yks-kaks vaan pölähti ! Renkaat sutii ees taas ja sanoin että ei noin! Ensin, kaikki renkaat, myös takana pitää olla vapaana lumesta! Sammuttivat viimein kotilonsa....Ja sitten, sanoin ja näytin, että autohan on ilmassa! Eli kotilon pohjan alla oli mieletön määrä lunta kun olivat ajaneet siihen kinokseen. Vasta sitten, kun olin kaivanut n 15 min lisää, sanoin jotta: Oh yeah, try it now! I ám Shure that now it´s rock!
Ja tyttö rattiin koska oli köykäsin meistä kaikista. Äääärrrrrrrnnnnnnn! Kierroksia oli taatusti, eli ei siis noin sitä irroiteta, vaan siitäkin huolimatta, lähtihään se viimein, tosin ensin työnsimme sitä taaksepäin ja sitten, tyttö tuli itse vauhdilla loppupenkasta lävitse! Olivat kiitollisia ja hikisiä!

Hassuinta vaan koko jutussa on se, että tuo rinne mistä lumivyöry oli tullut, on pituudeltaan vain n 20 metriä jos sitäkään. Vyöryvaara-merkkikin on siinä aivan oikeassa kohdin ja koko mesta on ihan siinä hotellini ja RT:n vierellä, n 75 metrin päässä!
Lumisade vain yltyi ja lähdin käyttämään "viimeisen oljenkoreteni". Kylään johti nimittäin rautatie, ja vierellä oli myös, kuinka ollakkaan, juna-asema. Sisältä vaan en löytänyt ketään! Valot ja ovet olivat avoinna, luukut tiskillä auki, samoin kassakone? Huutelin ja paukuttelin ajosaappaillani lattiaan vaan ei ketään missään?
Tyypillistä lienee täällä, ainakin jos on tuollainen lumisade. Ei kaiketi liiku kukaan eikä junatkaan?
Viimein, n 15 min odottelun jälkeen paikalle ilmestyi iäkäs ranskatar, ilman sitä englannin kielen taitoa. Elekielillä näytin että tulin motolla, jota sitä hän ei vaan voinut käsittää!

Sitten kun sen sain tehtyä selväksi, yritin selvittääm saisiko sen ajettua junaan sisälle, eli oliko asemalla lastauslaituria? Kaiken tuon selvittelyn tuloksena oli se, että poistuin asemalta mukanana, henkilö-junalippuhinnasto, aikatauluineen, ja tarkistin kiskojen vierustat, löytyisikö lastauslaituria tai mitään mahdollisuutta, ramppia, tms. jotta voisin aamulla siirtää RT:n junan vaunuun..... . Vaan eipä siltä näyttänyt.
Lähdin hotellille takaisin, ja tuumasin siinä lumimiehenä vaeltaessani, että aamulla tekisin lumiketjut itse tuohon RT:hen. Itse asiassa, en tarvitsisi kuin yhdet, eteen. Nimittäin tullessani alamäkeen, kun RT:mitään ennakkovaroitusta antamatta, heittäytyi silloin jalkojeni välissä huilaamaan, syy oli juuri tuossa, eli kun paino siirtyi eturenkaalle, takunenhan seuraa etusta kyllä

Ja nyt kun edessä alas laaksoon olisi vain alamäkeä, niin silloin yksi ketju riittää. Vaan miten pitkä oli matka sulalle? Ja minkälainen oli tuo "rataprofiili"? RT:llä pystyisin ajamaan tasaisella tieuralla, olkoonkin että olisi luntakin, jollakin tavalla, hiljaa edeten, mutta alamäki- lumitie ei enää houkutellut. Ei ainakaan 50 km:ä, niin kuin joku sanoi, että siellä vasta olisi sulaa... Viimeksi olin jutaillut saman reitin ja vieläpä samaan suuntaan joskus vuosi, kaksi sitten, olikohan keväällä -11, mutta silloin ei mitään tuosta reitistä ollut jäänyt mieleen. Nyt minulla oli kartta ja navigaattori kyllä tankkilaukussani, mutta korkeuseroja en noista päässyt näkemään. JOS olisi netti ollut käytössä, olisikin käynyt Google Maps:in "ukolla" raahaamassa tuon reitin alas laaksoon katsomassa, niin tietäisin varmasti, millaista ajouraa olisi silloin edessä, vaan kun nettiä ei koko kylässä ollut! Palasin hotellihuoneeseeni, istahdin sängylleni, avasin tv:n seuratakseni tulevaa, huomista lumipyryn ennustetta ja sitten riisuin ajotakkini. Otin povitaskuista kännykkäni ja lom.....mitä! Missä on lompakkoni! Kaikki rahat ja korttini? EI VOI OLLA ! Äkkiä kamat uudelleen päälle ja ryntäsin alas portaikkoon! Sen oli pakko jäädä sinne juna-asemalle, tai sitten kun kyykistelin ja tarkistin RT:n rengaskoot, tai sitten.....ja uutta lunta satoi jälkieni päälle, peittäen koko tienoon hiljalleen tuohon märkään valkoiseen massaan.....jatkuu