Aikaisemmin tapahtunutta:
Vaan hamara alkoi jo painaa paalle ja kas kummaa; sitten kun taas laskettelin tien vasenta laitaa alas kanjonin pohjalle, (kerron myohemmin miksi vasenta puolta...), niin sitten parin mutkan takaa nain aivan OUDON ja kummallisen mallin urheiluauton ojan penkoilla? Ei tuollaista suomessa kylla tapaa. Ratin takan istui tyylikkaasti pukeutunut, (Cucci tai Armani?), iakkaampi Grand Old Man, ja oli siihen jo sitten joku hinausauton tapainenkin pysahtynyt. No, vaikka alas piti minunkin jo pikkuhilijaa paasta, ainakin jonnekkin lumirajan laheisyyteen, ajattelin kuitenkin tuolle tarjota apua, koska lapiohommia ne siina teki eika lapioitakaan ollut kuin yksi.... AJosaappaillani siirsin lumia sen minka pystyin ja sitten kun pariin kertaan olimme sita matalalla ja suhteellisen miehekkaasti murahtelavaa matalakuorista sporttia koetettu takasin tieuralle tyontaa, ei siita tullut ei niin mitaan, ajattelin jotta on minun pysaytettava seuraava kotilo siihen avuksi. .... eli nyt sitten jatkoa:
Pysäytin siis kotilon joka kapui lumista uraa verkkaisesti mutkaan, ja viitilöin kuskia tulemaan paikalle. Hemmo saapuikin lapio mukanaan, jolla saimmekin sporttiauton pyörät lumesta vapaaksi joka kulmalta, mutta pohjan alla sitä vielä oli riittämiin. Ei tuollaiset Sportit- mitään maastoautoja ole, olkoonkin että tämä-mikä-lie-merkkinen olikin 4-veto! Kuski hyppäsi ratin taakse ja met 3 työntämään.....tahdissa "One-two-three-NOW", yrityksiä oli aika monta mutta viimein saimme sportin irti ja se pääsi kuin pääsikin jälleen kovemmalle tieuralle. Oli ja varma että tuo "Rich & Bold-grand-old-man", palkitsee meidät vähintäin 100 dollarin setelillä, mutta tyydyimme pelkkään kädenpuristukseen

Tuon hinausauton hinnaston mukaan, sportin, (tai meikäläisen), alas vienti olisi kustantanut 250 €, että ei niin halapaa kuin saippua!
Hämärä alkoi jo laskeutumaan maillensa, ja ei muuta kuin alas niin pitkälti kuin vain jotain vielä näkisi. Näkisi ilman valoja, sillä tuplariskiä en halunnut ottaa. Päivänvalossa tuo tien pinta vielä jollain tavoin erottui, olkoonkin että hajavaloa oli uudesta lumesta johtuen joka paikassa, mutta että pimeällä, siihen luikasajohommaan en lähde. Valuttelin vasenta kaistaa alas mutka mutkan jälkeen, koska vasen puoli ajorataa oli kovempaa, eli suolaa ei oltu ripoteltu vasemmalle kuten oikealle puolen oli, ja muutenkin oikea kaista oli runsaammasta liikenteestä johtuen pehmittynyt. Lisäksi takaa tuli selvästi enemmän kotiloita alas, (olivat selvästi tietoisia tulevasta säästä?), kun mitä ylös Andorran suuntaan oli menijöitä.
Vihdoin ja viimein näin parin mutkan takaa joitain valoja alempana, eli siellähän oli selvästi jokin kylä!

Ei mitään jutaushaluja tälle päivälle enempää koska päiväkin alkoi olemaan pulkassa, joten ei muuta kuin kysymään tuolta mitä-tahansa-majoitusta! Valuttelin alas jonkin voimalaitoksen kupelle johon tuli vastaan jokin keltainen "virka-ajoneuvo". Mies tuli pihalle autostaan ja kysyin häneltä heti, olisiko tuossa kylässä hotellia?
Mies sanoi että on siinä, yksi mutta ei ole varma oliko se avoinna. Jatkoi sitten että seuraavaan kylään olisi 15km jossa varmuudelle olisi auki oleva hotelli....

Jokin toinen hemmo tuli voimalaitokselta pihalle, eli vastaavasti hän nyt tuli kotilon rattiin. Hemmot juttelivat hotellista, sen kuulin selvästi ja kohta molemmat kertoivat että tuo rakennus, jonka katonharjaa hieman pilkotti, on hotelli ja se oli varmasti auki !

Kiitin kovasti ja moneen kertaan, tosin, olisin varmasti käynyt jokaisen vähääkää hotellia muistuttavan rakennuksen ovella kyselemässä yösijaa...

Ajoin risteykseen johon oli kasautunut aika läjä pehmeää lunta, ja siitä sitten kytkimellä ja RT:tä eestaas vatkaamalla, sain pyörän hotellin suuntaan, siitä sitten syvien ratakiskojen ylitse samalla kun jokin hemmo tuli vierelle ottamaan kuvaa isolla tablettikoneellaan?
Hotellin omistajan luminluontihommat lakkasi kuin taikaiskusta saavuttuani hänen ovensa eteen ja parkkiin. Kypärän saatuani päästäni, kysyin vapaata huonetta, (hinta oli nyt sivuseikka), johon mies vastasi jotain ranskaksi, mutta tyhjä pihamaa vahvisti epäilykseni, että kaikki huoneet olisivat vapaana...lumenluonti jatkui nyt verkalleen. Olihan päivä! RT: jätin sivujalalleen oven eteen pönöttämään jossa sen paikka ei tietenkään ollut hyvä, eli hetihän se oli siitä hotellin omistaja mukaan siirrettävä, sehän pelottaisi kaikki muut "mahdolliset" asiakkaat tiehensä, (tai niin ainakin päättelin, kun pähkäilin miksi se ei siinä voinut olla?).
Riisuin RT:n vapaaksi kaikista vermeistä ja raahustin respaan. Hinta oli 48 euroa ilman aamupalaa, mutta suihku, wc ja tv sisältyi hintaan. Aivan se ja sama, sanoin! Raput ylös ja huoneeseen n

14.....Olipa mukava heittäytyä sängylle pitkälleen hetkeksi, samalla kun siinä maatessani, silmissäni ja päässäni vielä tunsin kuinka heilun satulassa, (norm ilmiö kun on pitempii siivu takana), keinumista jatkui kunnes nousin taas ylös ja katsomaa ikkunasta kuinka tuo lumisade ulkona vain yltyi....
Lyhyen ruokapaussin jälkeen, lähdin kyselemään varalta, mitä eri vaihtoehtoja minulla olisi käytössäni, jos aamulla, vuoristossa kun oltiin, olisi satanut uutta lunta, sanotaanko nyt vaikka 234cm. No, eihän tuolla hirveästi mitään puljuja ollut. Poste-bar;ssa kerrottiin, että alempana, n 400m:n päässä, olisi Garage. Sieltä voisin saada taksikyydin, mahdollisesti?. Hyllyssä oli mainio valikoima erilaisia lumiketjuaj, vaan eipä ollut pärriin. Hinnat alk 55 €, ja olisin ostanut ihan tavallista ketjua, siis sellaista metritavaraa, vaan semmosta ei ollut!! Jatkoin alas Garageen. Samat tuottee olivat sielläkin hienosta hyllyyn aseteltuna, mies ei paljoa englantia puhunut, ehkäpä ymmärsikin, vaan ranskalaisethan tiedetään....

Vaimonsa, sen sijaan puhui enemmän, vaan ei siitä oikein saanut selvää.
Ymmärsin kuitenkin sen, että heillä olisi "truck", jolla minut sekä RT voitaisiin kuljettaa alas laaksoon sunnuntaina. Tänään kuitenkin sataisi vielä lunta kuin koko yönkin, huomenna sade jatkuisi, kuten myös koko yön. Lauantaina sen sijaan, aurinko tulisi näkyviin niin, että tiet jo osittain sulaisi ja voisin siis jatkaa jutaamista ihan omin neuvoin. Great !
Palasin hotellille kun huomasin tutun hemmon sen ovella. Mies oli sama jonka olin pysäyttynyt ylempänä vuoristossa ja jolla oli se lapiokin, kun sitä sportti-autoa kaivettiin lumesta. No nyt hän kertoin ajaneensa lumivyöryyn aivan lähellä, noin 150 metriä RT:stä !
Lähdin nopeasti hänen matkaana ja totta tosiaan, hänen autonsa oli melkoisen lumikasan takana, vaimon istuessa edelleen ratin takana! Aloimme kaivamaan edestä ja sivulta, ehkäpä sen 30-minuuttia saimme tehdä töitä kun saimme myös 3:nen miehen apuun. Mies sanoi, että he, (vaimo ja hän), olivat tulossa ylhäältä laskettelemasta, ja kun oli kova lumipyry, he palasivat alas laaksoon samaa tieuraa jota olivat menneet ylöskin. Nyt kuitenkin, pimeässä ja lumipyryssä, kun he lähestyivät hotellia, näkyi vain valkoista ja "HUMPSISTA", lumi pöllähti kauttaaltaan auton sivuilla ja kaikissa ikkunoissa. He ajoivat lumivyöryyn!
JATKUU...
SHOWTIME PART TWO ...olokaapa hyvät !