• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Adv Gessua ostamassa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja nostalgia
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Tarvikepenkin osto on edessä vaikka olen tuolla jo 5000km yrittänyt totutella, ei tule mittään.
Itse hommasin "tarvikepehmusteet" ennen kui otin edes pyörän käyttöön, sen verran /C:stä alkuperäispenkki on pitemmällä matkalla.

Omaan Adveen valitsin Baehrin Zentauro -penkin ja se rakennetaan alkuperäiseen satulapohjaan. Hinta maltillinen 265 EUR ja saa Baehr Suomen kautta. Nyt sopiva taukoväli on tankillinen (ja sehän ei Advella reissatessa ole ihan pikkupätkä).
 
Täytyy hieman avautua tuosta -08 Adventuren satulasta.
Kuinka se voi olla noin tavattoman huono?!

Tarvikepenkin osto on edessä vaikka olen tuolla jo 5000km yrittänyt totutella, ei tule mittään.
Suhteellista ja yksilöllistäkin varmaan tuo sopivuus. Tulin juuri >5000 km reissulta ja olin kovin tyytyväinen penkkiin (vertaan väsyneeseen 1150 GS:n penkkiin). Ehkä se on vain sitä, kun ei ole hyvästä mitään tietoakaan...

Noita satojen kilometrien yhtäjaksoisia istuntoja ei arkielämässä ehkä sittenkään kovin usein tule, mutta toki muutama kymppi ja pidemmätkin pitäisi mennä ilman ongelmia.
 
Pämäytin tuossa 326km lenkin. Ilma oli mitä lupaavin. Harmaat pilvimassat roikkuivat taivaalla ja pientä pisarantynkää ropisi maahan. Päätin varustautua huolella, koska olihan tiedossa oli Kovaa Ajoa. Ensiksi jalkaan turvalliset Nakke Nakuttaja alushousut, ne sepaluksettomat. Sitten Jeesuksen kestävä Slayer keikka t-paita ja farkut nahkavyöllä. Jalkoihin puuvillaiset sukat, jotka voi kiertää kuivaksi ja heittää vaikka kattoon kuivumaan. Päälle vielä puuvillainen paita v-kaula-aukolla, jokaisen motoristin lempivaate tuuliin ja tuiskuihin. Jalkoihin uskolliset wehrmacht buutsit, joilla voi kävellä Romaniasta tulleen ruusukauppiaan kukkien yli. Päälle kevyellä kädenliikkeellä helvetin painava amerikan prätkärotsi ja farkujen päälle vielä vettä pitämättömät gore housut. Povariin vielä puukkoja, härkäruoska, pari putkimiinaa ja sinko. Kaiken kruunasi ohuet nahkahanskat, buffi ja kypärähuppu. Matka sateeseen saattoi siis alkaa.

Alkumatkan pikku ropsiminen muuttuu helvetin kovaksi sateeksi. Se oli niin kova, ettei 120km/h vauhdissa nähnyt kunnolla mittaria. Eipä tuolla niin väliäkään, koska 15 min ajon jälkeen alkaa joka tuutista vuotamaan sisään. Niinkuin pitääkin. Mitään v*ttumaisia sadepukuja en laita niskaani ja vedenpitävät gorepuvut on vanhoja ukkoja varten, jotka voi kehua niitä sitten netissä. Homma oli nousussa, kun ketään ei tullut alkuun vastaan, mutta sitten horisontista karautti urhea japanin kustom lauma lavat ojossa. Sinne olivat pahimpaan sateeseen menossa pitkin kuninkaantietä. Itse ajelin pikku tihutuksessa Salon läpi kohti Fiskarssia. Siellähän ei ole mitään nähtävää, täysin yliarvostettu paikka. Tie sinne on sen sijaan mukavaa mutkapätkää, mutta varsin lyhyt. Kun ajetaan Kovaa Ajoa, niin siihen pitää olla fyysisesti vaativa ja adrenaliinia kiihoittavaa lohikäärmeen häntää. Sellaisia löytyy vaikka miten, etenkin sorateiltä. Oikotie Tammisaareen tarjosi juuri sitä ja siellä ei skoudetkaan marmata ylinopeuksista. Fiilis oli sellainen ihan jees, mutta mihinkään Hannu Mikkola tunnelmaan en vielä päässyt. Onneksi sadekin oli loppunut Fiskarssin kohdalla, jonne oli rakennettu jotain purkukuntoisia vanhoja talonrämöjä, joita hölmöt turistit voivat ihmetellä vaimojensa kanssa.

Onneksi matkalla Hankoon alkoi taas sataa. Silloin tietää elävänsä, kun meininki ei ole mitenkään järkevää. Mutta kas kas, miten on tasaisen näköistä kangasta tien vieressä ja oikein polun kanssa. Huomasin edessä jonkun huoltotien kankaalle ja jarrutin sivutielle ABS hakaten. Edessä kiemurteli pehmeä hiekkatie, jossa törrötti pieniä kiviä siellä täällä. Loistavaa ajattelin ja olin kaatua jo polulle siirtyessä, kun eturengas luirahti holtittomasti. Eteenpäin ajaessa pehmeä hiekka toimi kuin paksu lumisohjo. Etupyörä kiemurteli ja luisui holtittomasti ja kaatuminen oli monta kertaa lähellä. Nyt sen tosiaan tunsi miten GSA oli liian painava, mutta silti pyörä kynti uskollisesti eteenpäin. Vähän matkan päästä edessä oli iso hiekkakumpare, jonka reunat olivat täynnään isoja kiven lohkareita. Pysäytin pyörän ja löin jalan alle. Kävin katsomassa kumpareen päältä, että edessä olisi samaa hiekkaa ties vaikka miten paljon. Näytössä paloi ABS valo, jonka päättelin äskeisen jarruttelun päätteeksi tarkoittavan sitä, että viisas tietokone oli ottanut ABSit pois päältä. Vähänkö yyberiä. Mutta pyörän kääntäminen tälläisessä lentohiekassa ei ollut yyberiä. Hiekka lensi pitkällä kaarella, kun haistelin kytkimen käryä ripottelevassa sateessa. Viimein möhkö maasta ajaen suti täydellisen 180 asteen kaaren ja pääsin ajamaan takaisin asfalttitielle. Perkele mitä hiekkaa. Ilmankos Saksassa on vaan autopaanoja.

Hankoon saapuessa kuuluisa aurinko oli kadonnut ja vettä tuli isolla saavilla. Pienen karvakäden tarjoaman eineshetken jälkeen lähdin tykittämään takaisin vesisateeseen. Uusi kangasreitti siinti mielessä ja kaarsin sivutielle. Mutainen polku häämötti puiden katveessa. Sen edessä oli standardi leveä rautatie. Siitä oli joku KTM-mies jo loikannut yli. Liekkö se ollut juuri vastaan tullut kurpitsapyörä, vaikea sanoa. Ensimmäisen kiskon yli ajo oli helppo, sillä sepeliä oli kerääntynyt kiskon yläreunaan asti. Mutta toinen kisko odotti kuin Berliinin itäpuolen muuri. Polku meni rautatien yli viistosti ja katsoin kiskojen molempiin päihin. Kun junaa ei näkynyt, ajoin polulta viistosi, mutta kiskoihin nähden suoraan ensimmäisen kiskon yli. Eturengas putosi kiskojen väliin ja jäi suoraan kulmaan toisen kiskon kanssa. Mietin hetken, että nostaisinko ESA:lla jousitusta, mutta hylkäsin ajatuksen sillä en haluaisi kaatua raiteille ja jäädä loukkuun pyörän alle. Meinaan kun tuo pyörä on jo muutenkin niin korkea. Joten eikun reipas kaasutus ja kytkin ylös. Eturengas ampaisi kiskoa vasten ja peräpää pompahti ilmaan. Uusi yritys samoin tuloksin. Puhaltelin ja katselin junia. Ei näkynyt, joten pyörä jalalle ja potkimaan sepeliä kiskon juureen "rampiksi". Takaisin pyörän päälle ja lämää! Eturengas hyppäsi kiskon yli ja kun pyörä tippui alas, pohjapanssari jysähti lujaa kiskon päälle. Perkele! Kytkin ylös ja sutien pois radalta. Mitään öljyvanaa ei näkynyt, joten kohti tuntematonta polkua.

Edessä oli mutainen polku, joka oli kuoppia täynnä. Norsu keinui kuin laiva Atlantin aalloilla, mutta sitten polku alkoi muuttua haastavaksi. Yhden mudassa olleen ison oksan yliajo oli koitua kohtalokkaaksi, kun eturangas lähti luisumaan sivusuunnassa sen päällä. Milläs pääsen ylös, jos pyörä kaatuu jalan päälle? Tappiomielialan lietsonta on pelkästään homojen hommaa, joten ratsastin norsulla pelkäämättä kuin Hannibal. Neljä viisi kertaa oli pyörä lähteä nurin, kun oli taas hienoa hiekkaa ja väliin mutakuoppaa kivillä. Pyörä tuntui väliin luisuvan alta pois molemmista päistä. En tiennyt milloin pääsisin takaisin tielle, koska mulla ei ollut mitään käsitystä miten kettumaista maastoa saattaisi olla vielä edessä. Pyörän kääntö täällä vaatisi melkoista jumppaa. Noh jonkun sadan metrin jälkeen tuo paskamainen muta-ura sitten päättyi. Eipä jäänyt ikävä ei. Kaikki muu vielä menee, mutta sillä hiekalla ajo oli sellaista luisumista ettei paremmasta väliä. Kunnon untermensch touhua.

Asfaltilla pyörä tuntui äskeisen jälkeen kirurgin tarkkuustyökalulta. Meni suoraan kuin luoti ja välitti tien pehmeinä aaltoina päin hanuria. Päätin lähteä kostamaan äskeiset kokemukset 15-20km mittaiselle soratien varrella asuville syyttömille ihmisille, joka oli ihan täynnään S-mutkia. Sinne päästessä ajelin ehkä vauhdikkaimmat sorakilometrit ikinä. Äskeinen paska-ajelu oli lyönyt terästä selkärankaan ja luottamus pyörän hallintaan oli kasvanut. Mutkiin pystyi ajamaan vähän enemmän kallellaan, kiihdytykset meni 3:lla ja 4:lla tyhjää lyöden. Varsinkin alkumatkan sepelillä ajo oli mielettömän hienoa. Normaaliin soraan poiketen, sepelillä vauhdikkaasti ajo nostaa pyörän ikään kuin kellumaan. Pyörä elää melkoisesti alla, mutta tottelee ratsastajaa. Eturenkaasta kuului epämiellyttäviä ääniä, kun suuret ja terävät sepelikivet kimposivat sen alta. Ihmeen paljon sepeli piti myös mutkissa, kumma juttu. Huomasin muuten, että urien seinämillä tuntui pystyvän ajamaan vähän enemmän kallellaan. Vai oliko se vain joku plasebo tunne, kuten rakkaus?

Harmi kun ei ollut yhdessä alaspäin menevässä S-mutkassa BMW:n kuvausryhmää, niin olisivat saaneet hienoa kuvanpätkää. Vedin molemmat kurvat takarengas sutien ja sitten suoralle kiihdytys äänivallit paukahtaen. Viereisellä pellolla tiineet lampaat saivat keskenmenoja ja kauhistuneet pässit paistuivat eläviltä sähköpaimeniin, kun ajoin mutkaan itsemurhajarruttaen silmät lasittuneina. Tässä olisi melkoisen lähellä tunne helvetin komeasta touhusta, jos pari maajussia tarjoaisi vielä kipakkaa kiväärikaliberista ristitulta. Kyllä tämä pyörä on parhaimmillaan maantiellä ja soralla. Ja silloin kun ajetaan soralla, pitää unohtaa viisi kirjaiminen sana nimeltä sääli. Hanaa suorilla vaan niin perkkeleesti, kurveista ulos sladittaen ja pimeetä homotykitystä. Siitä se ilo alkaa.

+ Ei tullut EWS virhettä, vaikka Advriderissä on siitä oma ketju.
+ Iskarit eivät hajonneet, kuten kävi Ewanille ja Charlielle.
+ Pohjapanssari kesti jytyä.
+ Maaston jälkeen ei ollut yhtään märkä olo. Itse lämmittävää touhua.
+ Aagessu on miehekäs vekotin soralla. Kun pelko poistuu vartalosta, niin tilalle tulee sekopäinen nautinto.
+ Sepelimutkien raiskaaminen on järjetöntä hupia. Status Quota ei ole.
+ Hiekka-ajo kehittää pyöränhallintataitoa raivokkaasti.
+ Vesisateella ajo on miehekästä hommaa, kun tietää pääsevänsä kotiin viiden tunnin päästä.
+ Wermachtit kuivuivat kotona kriegsmarinen valkoisiksi.
+ Törkeää ylinopeutta ei valvota iltamyöhäisellä koiran ilmalla.

- Ilman nappuloita pehmeässä maastossa ajo on epämiellyttävää luisua ja sutimista.
 
Päätin lähteä kostamaan äskeiset kokemukset 15-20km mittaiselle soratien varrella asuville syyttömille ihmisille, joka oli ihan täynnään S-mutkia.
+ Wermachtit kuivuivat kotona kriegsmarinen valkoisiksi.
+ Törkeää ylinopeutta ei valvota iltamyöhäisellä koiran ilmalla.
tounge.gif
olipas mukava lukea G-miehen seikkailua vesisateessa. Taisi olla ihan oikeasti kivaa!  
bowdown.gif

Kyllä se Gessu on hieno peli vaikka RS:llä pitää itse tyytyä ajelemaan
baaa.gif
 
Ajoin viikonloppuna 1500km. Kyllä tuo on hyvä pyörä matka-ajoon ja kaikkien ohituksiin. Ajoin lauantaina takaisin Hyrynsalmelta Turkuun ja olin saanut jostain syystä telttailusta ikävän päänsäryn. Puoli kahden aikaan yöllä olin perillä Turkkuses ja voin sanoa, että päänsäryt oli poissa. Mutta muutamia huomioita sanoisin.

- Yllytyshullua HD:n omistajaa ei kannata provosoida sanoilla "lähetään ajamaan jonnekin perseeseen telttailemaan", ellet ole valmis lähteä ajamaan jonnekin perseeseen.
- Nopeusrajoitusten noudattaminen on melkoisen vaikeaa tuolla pohjoisessa. Ei ole liikennettä, ei poliiseja ja parhaimmillaan edessä on monen kilometrin suoria, varsinkin Ouluun ajaessa. Gessullakaan kun tuo vauhti ei niin tunnu ja HD:n päällä voi ajaa mahalleen jalat takatapeilla.
- Sinne Ylikiiminkiin vaan se moottoriurheilukeskus, paikkahan on kuin Kuutamosonaatista. Kuka siellä nyt voisi siitä häiriintyä?
- Pyörä tuntuu mielettömän vastustamattomalle, kun sen lataa täyteen kamaa. Laitetaan vielä nenän eteen GPS ja Ewan McEnduro fiilis on valmis. Shou mii horaison.
- Kun hirvi ylittää tien välinpitämättömästi, niin se aiheuttaa tiellä liikkujissa hirvittävästi rispektiä. Kuolemanpelkoinen punavalojen määrä on melkoinen.
- Mopopoliisi 50cc on koominen näky.
- Prätkätakki päällä ei kannata huutaa bändille biisitoiveita tai muuten soittavat Born to be Wildin.
- Adventure GS on selvästi sekoilevan nuorekkaan miehen moottoripyörä. Tätä en osaa selittää, se vaan on.
- Yöllä ajaessa tuntee elävänsä. Etenkin hirvivaara-alueella.
- Lauantai illasta saattaa olla pohjoiseen päin ruuhkaa, jos Iron Maiden esiintyy Tampereella.
- Kun lähes sata mopoa starttaa huoltoasemalta, kaksitahtibensa nostattaa melkoisen pilven.
- Kuopion ABC:lle on mukava katsella miten ihmiset kiikuttavat autoihinsa mäyräkoiria laskevassa auringossa, koska kotiin ei ole enää pitkä matka. Tampereella säkki pimeässä huomaat olleesi väärässä. Suomi on pitkä maa. Ja kaunis.
- Pohjoisessa on todellakin yöttömät yöt. Ja suopotkupallon MM-kisoja ei tartte mennä seuraamaan/osallistumaan vaikka onkin paikkakunnalla. Sillä rait ty haart, voittaa aina suolla rämpimisen.
- Kun tietyssa mielentilassa retkeilyalueella HD ja BMW ulvovat täysin kierrosluvuin, läheinen karavaanari jolkuttaa paikalle vaimonsa kanssa kysymään, että onko tässä mitään järkeä. Siihen oikea vastaus on, että ei, tässä ei ole todellakaan mitään järkeä.
 
Laukkujen hankkijoille:

Bemun alkuperäiset laukut saattaa saada sarjoitettua virta-avaimelle jälleenmyyjälläkin, ei tarvi välttämättä lähetellä avaimiä mihinkään. Ainakin EMC:llä sarjoittivat itse. Tiä sitten mitä veloittaisivat muualta ostettujen laukkujen sarjoituksesta.

Saksassa kuulin yhdeltä sikäläiseltä Adv-kuskilta että bemun laukuissa on ollut ongelmia vedenpitävyydessä ja niitä on vaihdettu takuuseen. Häneltä itseltäänkin oli vaihdettu molemmat laukut.
Omatkin laukkuni vuotavat, toista jo kertaalleen yritettiinkin korjata takuuseen. Toisena vaihtoehtona on tarjottu vesitiiviiden sisäkassien ostamista, a 150 euroa. Eipä houkuttele, kun kerran peltipakaasit mulle vesitiiviinä myytiin, ja ei niinkään edulliseen 400+ e hintaan /kpl.
Alkuviikostakin n. 3 tuntia sateessa ajoa toi yli kahvikupillisen verran vettä kumpaankin laukkuun. Vuoto näyttää olevan kannen ja laukun välisessä tiivisteessä. Lukitussalpa ei vedä kantta tarpeeksi tiukalle, eivätkä oo osanneet tehdä siihen kiristyksen säätöä.

Tarvikepenkin osto voi myös tulla kyseeseen, alkup. penkki on varsin kova. Varsinkin yksitoikkoisilla teillä (motarit) ajaessa persaus on lujilla, hyvä jos tunnin-puolitoista kestää ajella yhtä mittaa vaikka välillä jumppaisikin pakaralihaksia. Mutkateillä tulee kroppaan enemmän liikettä eikä pääse niin puutumaan. Jos ei penkistä tulis hanuri kipeäksi, Adv:llä vois ajella tuntikausia yhteen menoon.
Apukuskille hain retkeilyliikkeestä itsetäyttyvän istuinalusen, joka vaimensi puutumisrutinat käytännössä kokonaan. Eikä maksanut kuin ~10e.

Ohjaustangon korotus-/siirtosarjaa vois myös harkita. Itsellä ainakin on vähän etukumara olo ajaessa. Seisaaltaan ajaessa erityisesti, vaikka sitä ny ei niin paljo tuu harrastettua.

Pleksi on myös mulle epäsopiva. Olo oli kuin betonimyllyssä; kauhea jyrinä ja ravistus. Lyhentäminen paransi tilannetta mutta ei riittävästi -> tarvikepleksiä kehiin.
 
Omatkin laukkuni vuotavat, toista jo kertaalleen yritettiinkin korjata takuuseen. Toisena vaihtoehtona on tarjottu vesitiiviiden sisäkassien ostamista, a 150 euroa. Eipä houkuttele, kun kerran peltipakaasit mulle vesitiiviinä myytiin, ja ei niinkään edulliseen 400+ e hintaan /kpl.
Alkuviikostakin n. 3 tuntia sateessa ajoa toi yli kahvikupillisen verran vettä kumpaankin laukkuun. Vuoto näyttää olevan kannen ja laukun välisessä tiivisteessä. Lukitussalpa ei vedä kantta tarpeeksi tiukalle, eivätkä oo osanneet tehdä siihen kiristyksen säätöä.
Tiiviit kuuluu olla, sihahtaa kuin tölkki avattaessa eli sen takia ei tarvitse/kuulu vesitiiviitä sisäkasseja ostaa. Tuo vesitiiviys kasseissa on kai lähinnä siksi, että nehän voi kiinnittää myös laukkujen päälle niihin kannessa oleviin kiinnikkeisiin. Originaali sisäkassit näkyy maksavan Suomessa noin satasen kappale ja Saksasta saa parin tuohon 150 € hintaan.
 
Alkuviikostakin n. 3 tuntia sateessa ajoa toi yli kahvikupillisen verran vettä kumpaankin laukkuun. Vuoto näyttää olevan kannen ja laukun välisessä tiivisteessä. Lukitussalpa ei vedä kantta tarpeeksi tiukalle, eivätkä oo osanneet tehdä siihen kiristyksen säätöä.
Voisiko olla kyse jonkinlaisesta mitoitusvirheestä itse laukussa? Käsinhän nuo kai tehdään, ihan millimetrintarkaan samanlaisia laukkuja ei kai silleen synny. Itelläni on oikeanpuoleista laukkua telineeseen laittaessani aina ongelmia saada laukku paikalleen niin, että lukitussalvan saa painettua loppuun asti. Nyrkillä kun paukauttaa pari kertaa, niin silleen se asettuu. Vasemman kanssa ei ole ollut mitään ongelmia.

Tiiviyden kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Yhä sihahtaa avataessa - ei tosin ihan joka kerta - vaikka muutaman kerran on pyörä paikallaan ollessa kellahtanut kyljelleen.

Mitä sanoo tuohon vuotoon myyjäliike/BMW Suomi? Eikös tuon ongelman pitäisi takuun kautta hoitua kuntoon, niin kuin mainitsit Saksassa tapahtuneen.

Jos ei tarvi vesitiivitää sisäkasseja, niin nää Kathy's laukut vaikuttaa aika hyvältä vaihtoehdolta. Hintakin on edullinen, kolme kassia 154 dollaria eli alle sata euroa (+ lähetyskulut). Bemarin kassit tekee noin 300 euroa. Sitten jos pitää jotain kuljettaa sivulaukkujen ulkopuolella, Louisilta saa vedenpitävän merimiessäkin alta kahdenkympin. Mulla on ollut Louisin 75 litran Speedbag vuodesta 2002, edelleen täysin vesitiivis ja ollut monessa mukana. Hyvä tuote, suosittelen.
 
Syksymmällä on aikomus mennä urputtamaan vuotavista laukuista uudemman kerran. Just nyt kesken kesäloman ja ajokauden ne ei jouda makaamaan liikkeeseen tai maahantuojalle. Kyllä nuo takuuseen pitäis vaihtua kun ovat uudesta asti vuotaneet. Viime kerralla halusivat kokeilla korjata, enkä hoksannut alkaa heti uusia vaatimaan. Kannen tiivisteen vaihtoivat uuteen silloin. Nyt tietää mitä vaatia kun on Saksasta referenssi miten siellä toimitaan.

Sisäkasseista; ostin partioaitasta hätävaraksi vesitiiviin säkin muistaakseni 7:llä eurolla. Ei ihan optimaalisen muotoinen, mutta hintaansa nähden ok. Ja pysyi kalsarit kuivina.
Samaisesta liikkeestä ois saanut myös jämerämmästä kankaasta tehtyjä vesitiiviitä kanoottisäkkejä takaritsille tai -penkille poikittain sidottavaksi.
 
Jos ei tarvi vesitiivitää sisäkasseja, niin nää Kathy's laukut vaikuttaa aika hyvältä vaihtoehdolta. Hintakin on edullinen, kolme kassia 154 dollaria eli alle sata euroa (+ lähetyskulut). Bemarin kassit tekee noin 300 euroa.
Mä ostin Givin sisäkassit Motomarketista. Ne ei ole vedenpitävät, ne on yksinkertaiset kangaskassit. Sopii ihan hyvin Gessun Vario-laukkuihin ja maksoi 25 € / kpl.
 
Tuli tilattua CeeBaileylta sisäkassit, 2 kpl 164 $ sisältäen lähetyskulut. Pitäisi olla water resistant, saapi sitten nähdä ja kokea kuinka todellisuudessa on.
 
Syksymmällä on aikomus mennä urputtamaan vuotavista laukuista uudemman kerran. Kyllä nuo takuuseen pitäis vaihtua kun ovat uudesta asti vuotaneet.

Muistaessani, ja tasapuolisuuden vuoksi: Kehuja EMC:lle ja BMW:n takuulle :)
Vaihtoivat vuotaneet sivulaukut uusiin ilman rutinoita. Uudet laukut ovat huomattavasti tiukemmat sulkea kuin entiset, eli pitäisi sadeveden pysyä jatkossa ulkopuolella.

Samalla vaihtuivat myös molemmat taustapeilit. Joissa oli vikana se, että lasin kiinnitys kehykseen petti ilmeisesti tärinän takia, ja lasit pyörivät sitten ajonopeudesta riippuvalla nopeudella suuntaan taikka toiseen. Jonnin verran häiritsevää oli tuo :/
 
Samalla vaihtuivat myös molemmat taustapeilit. Joissa oli vikana se, että lasin kiinnitys kehykseen petti ilmeisesti tärinän takia, ja lasit pyörivät sitten ajonopeudesta riippuvalla nopeudella suuntaan taikka toiseen. Jonnin verran häiritsevää oli tuo :/
Toihan on järkyttävää. Välillä kuva ylösalaisin ja miten sattuu. Eikö tuo ole jo vähän turvallisuuskysymyskin tuollainen?
 
No höh. Just kun Nostalgian tarinat sai mut vakuuttumaan että gessu on se ainoa oikea wannabe adventure-pyörä niin tuleekin takapakkia...penkki liian pehmeä, ews-valot vaimikäsenytolikaan palaa koko ajan ja peilit pyörii! LWD:t ja LWR:t tuli nekin katsottua ihan turhaan. Taidan pysyä mun Varaderossa ja unohtaa ton maailmanmatkailun.
Täytyy pankkitädille ilmoittaa että voi peruttaa mun yritysluoton kun en tartte uutta traktoria vaan pärjään viime vuotisella JohnDeerillä.
sad_orig.gif

ps. on muuten nopee toimitusaika 1vko pyörällä ja orkkis laukut ilman muuta...olisin tilannut
 
Vähän samanlaisia fiiliksiä. Toisilla on kestänyt hyvin, mutta monella on ollut kaikenlaista kynnenvihaa. Rahapuolen hoitaa takuu, mutta se ei kuitenkaan kauheasti lämmitä Vladivostok-reissulla kun jää tielle. Varaderon ketjuveto vaan ei yhtään kiinnosta. Päätös pitäisi tehdä tänä vuonna.....
 
Olenkohan ihan outo? Kävin taas ajelemassa puolentunnin lenkin gessulla ja ei se kyllä sykäytä niin paljon kun kaikki hypettää. Meikäläinen on sen verran fiilispohjalla elävä hemmo että jos olis ollu täys kympin arvoinen peli niin nimi olis paperissa heti. Siltikin olen vakavissani siitä hieromassa kauppaa vaikka kuinka yrittää löytää syitä miksi ei. Taas koeajon jälkeen oma varrekin tuntui niin hyvältä että. Sen kardaanin kun sais varreen. Kyllähän se bemari kehräsi mukavasti ja laatikkokin oli kiva, mutta mutta... Pelkän respektin takiako sitä vaihtaa vai minkä?
 
Back
Ylös