Montako Ducatia olet omistanut? Eli minkälainen on käsityksesi laadusta? Vai perustuuko laatukäsityksesi mielikuviin kuten oletan?
Jyri, tiedät hyvin itsekin Ducatin laadun vs japsit
Kaipaa kyllä melkoisesti enemmän huoltoa ja huolenpitoa..
Niin kaipaa. Hyvällä huolenpidolla ovat toimivia vehkeitä, kuten kaikki koneet.
Jep, toiset kaipaa sitä hoivaa jatkuvasti, kun toisilla voi keskittyä ajamiseen
Vaikka sitä toista hoivaa enemmän, niin silti se hajoaa tai oireilee useammin.
Sad but true
Mutta eihän tuo suurempi huollon tarve tee MP:stä huonompaa eihän? Jos hetkeksi pysähtyy ajattelemaan niin me kaikkihan haemme moottoripyöräilystä hieman erilaisia asioita. Joillekin tuo ruuvailun tarve ja tieto siitä että askarrellessa osat saa tarvittaessa nopeasti ja hankalien kysymysten tullessa vastaan löytyy helposti vastauksia, voi olla jopa yksi pyörän valintakriteereistä.
Ei mulle tullut pieneen mieleenkään kawaa omistaessani, että soittaisin maahantuojalle ja kysyisin huoltoon liittyvää spesifistä tietoa (tai tuli kerran ja jäi kyllä vikaksi kerraksi
), mutta Ducatin kanssa tiedän voivani tehdä moisen tempauksen vaikka tältä istumalta ja saan vastauksenkin kysymykseeni ilman tappelua ja vittuilua, toisin kuin esim. kawan kanssa kävi. Ei niin että maahantuojan huoltovinkeille olisi yleensä tarvetta. Pääsääntöisesti vastaus löytyy kysymällä joltakulta muulta, joka ducatia on joskus ruuvannut. Ja jos ei niin joku varmasti tietää jonkun joka tietää. Ducati-harrastajien verkko on verrattain tiivis ja keskiverto ducatisti tietää huomattavasti enemmän pyöränsä sielunelämästä, kuin vastaava japanivehkeen omistaja.
Ehkä se on tämä tiivis yhteisöllisyys, mikä ducatistien välillä vallitsee, joka saa ihmiset ajattelemaan ducatin omistajia kaistapäisinä vaahtosuisina merkinpalvojina. En tiedä. Mutta sen voin sanoa, että tähän merkkiin olen koukussa ja kovaa. Sen lisäksi, että saa hienon pyörän, saa myös upean yhteisön ympärilleen. Tunnustettava on, että trumpan tripleä on tullut katteltua sillä silmällä ja oishan se Giksutinkin joskus makeeta omistaa, mutta pahoin pelkään, että tämä merkki vetää kalleine ja tehottomine malleineen minut takaisin italopyörien pariin aina uudestaan ja uudestaan.
Joka tapauksessa, minulle ei ole mikään rasite, että pääsen pyörääni säännöllisin väliajoin rassaamaan. Lämmin kesäpäivä/ilta, pullo tai pari hyvää siideriä ja ducati paloiksi erinomaisessa seurassa. Minä suorastaan odotan näitä hetkiä ensikesänä. Olenkin aina sanonut, että jos pelkää tekniikkaa, kannattaa kahdesti miettiä ennen kuin dukatin hankkii. Eipä ole noita kahta käännyttämääni insinööriä näemmä pelottanut, vaan IT-nörtit odottavat kädet syyhyten, että pääsevät tekemään huoltohommia pyörilleen...
Mutta kuten emäntä on minulle usein teroittanut, en ole aivan terve kaikkien asioiden suhteen. Pätee näemmä myöskin moottoripyörien saralla.