Kisayhdistystä on funtsittu myös meillä, mutta projekti on vielä vaiheessa monestakin syystä. Yksi epäselvistä asioista on käsitys siitä, miten hyvin tuollainen racing ry tulisi tosielämässä toimimaan ja tulisiko siitä emo ry:lle isokin taakka. Racing ry tulisi olemaan suhteellisen pers'aukinen hyvän tovin perustamisensa jälkeen, eli emo ry varmaankin makselisi sen laskuja jonkin aikaa. Homman pyörittäminen vaatisi motivoituneita tekijöitä jonkinlaisen määrän. Onko sellaista määrää vielä olemassa on kovasti epäselvää. Ja varsinainen tavoite oli mikä?
"Perustamista varten kutsutaan koolle kokous. Perustaminen voi tapahtua myös vapaamuotoisesti esimerkiksi netissä tai puhelimitse."
Jos perustaminen menee laakista läpi, niin rekisteröintikustannukset on 75e. Liittymis ja jäsenmaksu vaikka 20e, niin 5 jäsentä riittää kattamaan sen. Jos ratakapasiteetti on 36, niin se on jo 36*20-36*5=540e
Jos kerhokisa (max ratakapasiteetin verran kuskeja) järjestetään ajoharjottelun ohessa samaan tyylin kuin mitä tuen kkisa oli, niin osanottomaksut (70e nuppi) kattaa sen kaks tuntia mitä aika-ajo, ja kisa vie aikaa.
Eli rahallinen taakka olisi nolla emo ry:lle?
Tuohon tulee lisäkustannuksiksi ajanottolaitteiston vuokra (n. 500 euroa) + ajanottajan kulut, eli karkeasti n. 1.000 euroa ratamaksujen päälle. Jos kerhokisaan tulee 20 kuskia, homma on plussalla, oletuksella, ettei se kahden tunnin aika vähennä ajoharjoittelijoiden määrää ja meidän tapauksessa näin ei päässyt käymään.
Jos homma lähtee ns. räpylästä ja otetaan kaksi lähtöä saati muita luokkia, se on aina 1h/luokka pois ajoharjoitteluajasta, jolloin a) on vaikeampi saada ratatuomareita b) maksavia asiakkaita ajoharjoittelupäivälle -> toiminta muuttuu henkisesti ja taloudellisesti kannattamattomaksi.
Meidän kisoissa ylimääräisistä luokista on ollut talouden näkökulmasta haittaa. Jos ajettaisiin vain YCC A ja B, se veisi päivästä aikaa aika tasan kaksi tuntia. Loput voisi jättää ajoharjoittelulle. Nyt esim. Motoparkissa siihen ei ole mahdollisuutta. Hyötynä on ollut tähän saakka se, että mukaan on saatu classiccien ja sivareiden puolelta ratatuomareita, viisi kummaltakin. Nyt classiccien puolelta tuo petti, joten en ainakaan omalta puoleltani ei tule enää puoltoääniä ylimääräisten luokkien mukaan ottamiselle meidän kisaviikonlopulle, ellei kyse ole sitten SM-kisasta. Kilpailulupakin kun meillä on hintalapultaan lähes sama kuin kisasta jossa yhteenlaskettu kassavirta on välillä 40.000-100.00 euroa, kun se meidän tapauksessa on surkeimmillaan luokkaa 4.000-5.000 euroa.
Kerhokisan järjestäminen vaatii sen, että kilpailunjohtajalla on A-lisenssi. Itseltäni se löytyy meidän yhdistyksestä sekä Ahjonpalon Heidiltä, joten kerhokisojen järjestämisen muodolliset vaatimukset täyttyvät. Pelkästään luvan saamiseen poliisilta menee työaikaa n. 3h/kisa (lippulappujen täyttely, luvan noutaminen paikalliselta poliisilaitokselta jne). Tällaiset täysin epäolennaiset byrokraattiset säätämiset puuttuvat kerhokisasta.
Loppuun paitsi pahoitteluni siitä, että jarruvalon teippi oli revennyt irti samalla kuin takakameran pehmusteena ollut rättikin, niin puuttui minulta ja kahdelta muulta järjestysmieheltä järjestysmiestunnukset. Ehkä ensi kerralla muistan laittaa tunnuksen rintapieleeni. Valvoin kuitenkin järjestystä omasta mielestäni erittäin tehokkaasti, kiersin mm. radan pyörälläni n. 30 kertaa ja pidin kisassakin järjestystä yllä ja olisin laittanut kanssakilpailijat nippusiteisiin jos olisivat alkaneet riehumaan kesken kisan (nippusiteitä oli pyörässä mukana). Kaksi muuta järjestysmiestä (tosin vain toinen oli heterogameettinen ja toisella oli vain yhtä sukupuolikromosomia) päivystivät muualla, toinen lippua heilutellen, toinen muuta puuhastellen. Onneksi vellova yleisömassa saatiin pidetyksi hallussa, kuten ollaan saatu vuodesta 2005 alkaen. Kaljakellunnassa (jossa on tuhansia kännisiä kumiveneissään) ei tarvita järjestyksenvalvojia, mutta YCC:n kisoissa niitä pitää olla vähintään kolme, koska toiselle tapahtumalle on järjestäjä, toiselle ei. Naurettavaa, sanoisin.
Kerhokisassa kilpailunjohtaja toimii samalla (tai ainakin meidän tapauksessa toimi) kuuluttajana, lähettäjänä, tuomaristona, virallisena valvojana, kilpailusihteerinä, katsastus- ja varikkopäällikkönä, joten informaatio siirtyi kohtuullisen kivuttomasti johdolta kuuluttajalle ja tuomaristonkin päätökset olivat sangen nopeita vaikkakaan eivät ehkä täyttäneet kaikkia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ulkoisen tunnusmerkistön vaatimuksia.
Demokratiassa on puolensa, diktatuurissa omansa. Veikkaan, ettei norjalainen jantteri olisi tuntia rynkkynsä kanssa riehunut israelilaisessa lomakohteessa, tuskin Kiinassakaan, mikäli Kiinassa mitään lomakohteita on. Kun tavoitellaan täydellistä järjestelmää, päätöksenteko kestää ja tiedonkulussa on viivettä. Aivan sama onko kyse "virallisesta" kisasta versus kerhokisa vai jostain isommasta järjestelmästä. Meidän kerhossa yksi tekee valmistelut ja päätökset ja jos hommat on tehty päin helvettiä, henkilö vaihdetaan. Ei meillä pidetä torikokouksia ja äänestellä silloin kun pitää tapahtua. Mieluummin ajelen R1:llä kuin Tuutti Hondalla, mutta jotain kaipaan kuitenkin Kekkoslovakian ajoista. Torstaina on demokratian vuoro ja jäsenillä on mahdollisuus valita vetovastuussa olevat ja vaihtaa tarvittaessa parempiin.
Jos perustamismuodollisuuksiin tarvitsee taustatukea, voin avustaa, kokemusta kun jonkun verran on jo päässyt kertymään tuostakin. Joten ei se ole kuin tahdosta kiinni. Perse edellä puuhun menneenä suosittelen aloittamaan kerhokisoista ja katselemaan sitten isompia jos alkaa sujumaan.
Jukka
