Wobblauksesta pelastautuminen?

[MustaSurma]

Omakohtaista perjantailta: tössin keittiörempassa yhden osan rikki ja lähdin sitten mopolla hakemaan rautakaupasta uutta. Pihasta tielle ja oikealle, kaasunavaus vähän reippaammin ja perä alta. Sellasta pientä sievää sivuluisua n. 30 metriä ja jotenkin hölmösti tuli pähkäiltyä siinä samalla että "tätähän on tehty koko talvi autolla, tää tästä mihinkään karkaa."  

Eihän se mihinkään karannutkaan vaan takanen lämpeni ja otti pitoa, keula keveni, ei varmaan enempää kuin 5cm tiestä, mutta kun se tuli alas vähän poikittain niin sitten alkoi vatkaamaan. Kolme neljä kertaa puolelta toiselle. Eikä siinäkään varsinaisesti mitään dramatiikkaa ollut, aika rauhallisesti tuo sen teki. Ei siis mennyt tapista tappiin vaan vähän ravisteli puolelta toiselle. Taas ehdin miettiä siinä välissä että mitäs pentelettä tässä taas tapahtuu, tosin en kyllä ois pahemmin ehtinyt mitään tekemään. Ravistelu lakkasi kun veto loppui vaihtaessa isompaa sisään.

Mietin jo viimevuonna sitä ohjausiskaria, tarttee katella vähän tarkemmin kyseistä vekotinta uudestaan  

 

[SamiN]

Hankala se on jarruttaa jos jalat ei pysy tapeilla. Johan se tässäkin ketjussa on todistettu että kyyti voi olla niin rajua kaikki konstit menee kyydissä pysymiseen. Kyseisellä nopeudella ja vielä kaarteessa takarenkaan lukitseminen varmaan olisi johtanut vielä suurempaan katastrofiin.

Tarkoitus ei ollut sanoa, että 'näin se hoidetaan' vaan pohtia tapoja pelastautua wobblauksesta. Sen verran omakohtaista kokemusta on kuitenkin tosta, että pidän takajarrun lukitsemistä mahdollisuuksien rajoissa olevana toimenpiteenä, jota kannattaa yrittää, jos alkaa siltä tuntua.

Niin, kelläpä ei joskus olisi eturengas vähän ravistellut.
Asioita on toki hyvä pohtia - osoittaa mahdollisesti riskien tunnistamista.

Kerro nyt tuosta sinun woblesta ja miten siitä selvisit.

 

[The Legend]

Niin, kelläpä ei joskus olisi eturengas vähän ravistellut.
Asioita on toki hyvä pohtia - osoittaa mahdollisesti riskien tunnistamista.

Kerro nyt tuosta sinun woblesta ja miten siitä selvisit.

Olin päästellyt about 60 kilsaa vähän reippaammin ja ihan reitin loppuosalla tullessani T-risteykseen tarkkaavaisuus herpaantui, että jarruissa takanen lähti rajusti alta, jonka jälkeen mentiin ohjaus stopparista stoppariin. Jalat siinä sai kipeetä, mutta onneksi vauhtia oli vähän ja ennen kaiteeseen osumista sain sotkettua takajarrun pohjaan, pyörä rauhoittui välittömästi. Etujarruun ei olisi voinnut edes koskea, hyvä kuin ei pettänyt kokonaan alta. Kerrottakoon, että pyörä oli 650 Funduro, jossa normaalia leveämpi ohjaustanko. Kisarenkailla ja kyykyllä tilanne on varmasti kertaluokkaa rajumpi, että jatketaan asian puimista teoriatasolla.

 

[JP_445]

Niin vielä ehkä kannattaa erottaa keskustelussa woblaus ja varsinainen tank slapperi. Jälkimmäinen on vain sitten tuon pahaksi menneen woblauksen seuraus... Silloin ei paljoa kannata takajarruun koskea koska paiskaa voimalla perän sivulle ja kaatuminen on kuitenkin seuraavana ohjelmanumerona...

 

[vetomies]

"Älykäs ohjausiskari" tai "sähköinen ohjausiskari" ei varsinaisesti tuo mitään muuta uutta ideaa siihen toimintaan kuin että niissä vastusta ymmärtääkseni pienennetään kun ajetaan hidasta vauhtia jotta fillarin käsittely hieman notkistuu. Helpompi pyöritellä kioskilla jne. Ilmeisesti Honda on peräti onnistunut tässä siinä määrin, että jotkut hurjat pitävät radallakin sitä jotakuinkin toimivana. Sen sijaan Suzukin vastaava tekele on tainnut mennä usemmiten ratahommissa suoraan vaihtoon.

Woblauksen kannalta tavallinenkin ohjausiskari toimii juuri sillä tavalla, että mitä nopeampi se edestakainen liike on sitä edemmän se vastustaa. Siellä on pieni reikä iskarin sisällä jonka läpi öljy kulkee. Mitä nopeammin sitä öljyä siitä aukosta yrittää pakottaa läpi sitä enemmän se iskari vastustaa.

Tuon voi jokainen kokeilla vaikka itse, ottaa stongasta kiinni ja yrittää vetää laidasta laitaan mahdollisimman nopeasti ja sitten toisaalta mahdollisimman hitaasti. Ero on huomattava siinä vastuksessa. Eli siis ns. normaalin ohjausiskarinkaan vastus ei ole vakio vaan se riippuu siitä voimasta ja nopeudesta jolla sitä liikutetaan.

-Teemu

Nuo eivät ole älykkäitä siinä mielessä, että ne eivät erota mitenkään normaalia ohjausliikettä woblauksesta. Älykäs on sellainen sähköinen vaimennin joka peräkkäisten liikkeiden suuruudesta ja taajuudesta (sekä siitä, että amplitudi kasvaa) päättelee, että kysymyksessä on resonanssivärähtely eikä peräkkäiset ohjausliikkeet, ja sitten lisää vaimennusta lyhyeksi hetkeksi.
Homma toimii teoriatasolla ja jopa radalla jos pyörässä on riittävän kattava tiedonkeruujärjestelmä, mutta tuskin lähiaikoina missään siviilipyörässä ainakaan järkevään hintaan (ja ei myöskään siksi, että sekä kuorma, että olosuhteet vaihtelevat liikaa).

 

[Daredevil]

Pieni vopellus kuuluu kuvaan ja antaa vaan ajamisen fiilistä. Vähän rajumpi ravistus onkin sitten hankalampi hallita. Aikoinaan ohjausiskarittomalla katupyörällä keuliessa eturenkaan maastoutuessa hieman vinossa rengasuraan lähti keula kirjoittaamaan tapista tappiin sellaisella voimalla, että vain kädet oli pyörässä kiinni ja ravistus hakkasi jarrupalat satuloiden sisään. Onneksi ei tullut kiire pysähtyä, koska muutaman kerran joutui kahvaa pumppaamaan painetta saadakseen. Piti vielä käydä katsomassa jäljet jälkikäteen, kiva käärme jäi asfalttiin

Suosittelen ohjausiskaria kaikille kadulla keulijoille ja hyvää B-vauhtia radalla ajaville. Myös ohjauksen rajoittamisella voi pienentää noita voimia. Käsillä ei kunnon släpperiä pysäytetä vaan silloin koko homma on herran hallussa. Kannattaa mieluummin antaa se iskarin haltuun.

 

[The Legend]

Niin vielä ehkä kannattaa erottaa keskustelussa woblaus ja varsinainen tank slapperi. Jälkimmäinen on vain sitten tuon pahaksi menneen woblauksen seuraus... Silloin ei paljoa kannata takajarruun koskea koska paiskaa voimalla perän sivulle ja kaatuminen on kuitenkin seuraavana ohjelmanumerona...

Ei se välttämättä haittaa, jos on kääntymässä risteyksestä oikealle ja edessä on kaide...

Ei vais, myönnän, että ihan vitullisella säkällä selvittiin ja vieläpä täräyttämällä ristykseen kaikkien kaistojen yli 'matkustajan' roolissa. Opettaa aika tehokkaasti mitä tapahtuu, kun ajatus ei ole ajamisessa 100%sesti.

 

[Aani Kard]

Menee ohi, mutta ilmiönä sama.

Mulla oli taannoin Jeep Grand Cherokee ja siinä ilmeni muutaman kerran "wobblaus".

Ilmiö oli niin voimakas, että niinä muutamana kertana turahti JK penkille. On vaikea kuvata, kuinka rajusti auto ravistaa, ja etenkin kun se ravistaminen pahenee koko ajan...

Jarruttaminen pahensi tilannetta, tuntui, että auto katkeaa kohta. Ainoa tapa päästä tilanteesta oli polkea talla pohjaan (helppo uskaltaa autolla, kun oli sellainen panssarikuori ympärillä) ja yrittää selvitä seuraavasta mutkasta.

Noin satasen vauhdista kevyt jarrutus esimerkiksi rampille tultaessa ja helvetti oli irti.

Vika hävisi lopulta, sitä etsittiin ja ripustuksista vaihdettiin "kaikki" mahdollinen, osa kerrallaan, mutta varmaa ei ollut, mistä se lopulta johtui.

 

[Geeäsäxähvä]

Mä sain viime kesänä lomareissulla autovuokraamon Suzuki Samurain (hirvee miina) voblaamaan kanssa niin, että amalgaamit rapisi hampaista. Tuntui, että koko paska katkeaa just kahtia. Se teki sen varsinkin alamäissä epätasaisella pinnalla moottorijarrutuksissa. Jarruttaminen pahensi vatkausta.

Vastaavaan ilmiöön törmäsin piikkiaikoina Suzuki RG 125 Gammalla, sillä vanhemmalla mallilla. Siinähän oli ihan helvetin ohut ja letku teräsrunko. Kaksi päällä ajettaessa kun vähän moottorijarrutuksessa hölläsi stongasta niin jo alkoi kunnon vatkaus. Sen sai kyllä helposti takaisin hallintaan kun tarttui stongasta herkästi, mutta määrätietoisesti, ei siis hartiat lukossa vääntäen. Ekalla kerralla vähän säikäytti, mutta eipä siinä ihmeitä sattunut. Sen jälkeen ilmilö oli tuttu. Jarruttaminen muistaakseni pahensi vatkausta siinäkin. Yksin ajaessa en tuohon ilmiöön törmännyt.

 

[JIMJAK]

No mä en mtn tiedä noista laskennallisista insinööri wobelluksista, mutta kun on kaikennäkösillä kikottimilla tullut kuienkin ajettua joista osa on woblannut pienemmissäkin nopeuksissa, niin takajarrulla olen saanut vapinat rauhottuun parhaiten.
Teoriassa ehkä ohjauskulman hienoinen kasvaminen voi siten olla se syy rauhoittumiseen.

 

[KippariX]

Niin vielä ehkä kannattaa erottaa keskustelussa woblaus ja varsinainen tank slapperi. Jälkimmäinen on vain sitten tuon pahaksi menneen woblauksen seuraus...

Itse olen nähnyt asian juuri toisin päin, eli tuollainen muttama kerta laidasta laitaan tank-slapperi kuuluu aika ajoin asiaan (ainakin kun on rajoitettu ohjaus).

Woblaus on taasen sitten sitä, kun koko runko lähtee värähtelemään ja kuskista tulee täysi turisti.

Ensimmäinenhän ei saa kuin adrenaliinin virtaamaan sen verran, että seuraavaan jarruun mennään muutama metri myöhemmin, mutta jälkimmäisen yllätettyä alkaa jalat täristä ja tekee ennemmin mieli varikolle....tätä jälkimmäistä tapausta olen kokeillut kahdesti ja silloin suoran avauksessa, joten palautumiseen oli riittävästi tilaa....

 

[uijui]

Onhan täällä ihme seppiä, kun vehkeet pysyy käsissä ja oikein ehtii miettiä mitä pitää tehdä. Sen kerran kun vehkeet on vatkannu kunnolla, niin sitä ollaan joko oltu nutullaan, tai sitten pystyssä tyyliin "mitä vittua tapahtu?". Paljon kiinnostaa oliko slapperi vai wobbeli vai mikä.

Tosin osa kirjoittajistahan on kisakuskeja, osa teoreetikkoja, osa kädettömiä. Itse taidan lukeutua joka kategoriaan

 

[Teuwo]

Noin omakohtaisesti sain hyvän havaintoesityksen pienen ohjauksen ravistelun ja koko pyörän kunnollisen heittelehtimisen välillä joskus 90-luvun alkupuolen hämärissä, kuninkaallisella RD350lla rällätessä.

Iso ärtsykkä heilutteli ohjausta satunnaisesti esim. avatessa täböillä ulos mutkista halkeamien tai koneilla jyrsittyjen urien yli.
Tätä rauhoiteltiin lähinna nahkapuvun käsivarsien ja tankin välisellä kitkalla ja myöhemmin jonkun Gixxerin vakiolla ohjausiskarilla.
Parhaimmillaan meitä oli lenkillä kolme jonossa samanlaisilla rämpättimillä ja ohjaus heilahti joka ukolla samat 3-4 kertaa tasan samassa kohtaa. Tätä pidettiin lähinnä urheilullisen runkogeometrian merkkinä. 

Kertana muutamana olin sitten kurvaamassa pikkutietä hieman reippaammin ja vasenkätistä mutkaa leikatessa kajautin isomman routimismakkaran yli josta pyörä pomppasi ja ländäsi vinossa.
Takajousitus luultavasti pohjasi ja vähän pehmennyt takaiskari tuotti hervottoman takapotkun pyörän tehdessä snadin high siderin poikasen.
Perä heitti puolelta toiselle ja siitä lähti aivan hervoton vatkaus.

Muutuin totaaliseksi matkustajaksi n. 1ms ländäämisen jälkeen. Minkäänlainen takajarrun painaminen tai mikään muukaan hieno manööveri oli täysin mahdoton koska pahimmillaan pyörään koskivat kädet tankoon ja sisäkurvin kantapää FZ kisakitistä nyysityn soolosatun sisäreunaan.

Tuholta välttyminen oli puhtaasti tuurista kiinni.
Patti oli sen verran loppussa mutkaa että pyörä piirti mustaa katkoviivaa suoralla asvaltin vasemmasta laidasta oikeaan, mutta asettui ennenkuin oja tuli vastaan.

Ellen olisi lyönyt jalkaani satulaan olisin lentänyt helvetinkuuseen koko pyörän selästä jo high siderista ja sen jälkeisen vatkuun roikun lähinnä kalapuikkoasenossa, jalat pois tapeilta, vaaterissa pyörän päällä.

Lopputulemana vakuutuin että en aio kiertää mistään vehkeestä ikinä ohjausiskaria tappiin asti vaan koitan selvittää mistä mahdollinen sitkeä pyrkimys ohjauksen vipellykseen voisi johtua - ennenkuin se kehittyy sille asteelle että koko pyörä alkaa heittelehtiä.
Koska, ainankin omakohtaisesti, tiedän että siinä vaiheessa en pysty muuhun kuin yrittää olla tippumatta kyydistä.

 

[Ekku]

No mä en mtn tiedä noista laskennallisista insinööri wobelluksista, mutta kun on kaikennäkösillä kikottimilla tullut kuienkin ajettua joista osa on woblannut pienemmissäkin nopeuksissa, niin takajarrulla olen saanut vapinat rauhottuun parhaiten.
Teoriassa ehkä ohjauskulman hienoinen kasvaminen voi siten olla se syy rauhoittumiseen.

Vanhalla ysikawalla ja muilla vastaavilla tuo takajarrun painaminen tuntui olevan ihan hyvä konsti.

Guzzeihin siirtymisen jälkeen ei ole tarvinnut mitään "kikkoja" suuntavakauden suhteen, kunhan vaan suunnittelee ajolinjan huolella ennen mutkaa...

 

[Jadexia]

millä vitulla te takajarrulla asettajat pidätte jalat tapeilla kun lähtee. Kaksi kertaa on menty ja täysin on peli herran hallussa...

edit: sanokaa nyt vielä että pitää reisillä puristaa ?

 

[The Legend]

millä vitulla te takajarrulla asettajat pidätte jalat tapeilla kun lähtee. Kaksi kertaa on menty ja täysin on peli herran hallussa...

edit: sanokaa nyt vielä että pitää reisillä puristaa ?

Osa pyöristä 'wobblaa' silleen hennosti ihan perusajossa/tietyllä nopeudella, ettei sitä voi oikein edes wobliksi kutsua, vaikkakin kyse on samasta ilmiöstä. Se sellainen kunnon wobblaus on tosiaan niin raju, ettei siinä paljoa takajarrua sotketa, kuin ehkä hyvällä tuurilla. Siinä videossa se olisi ollut ehkä mahdollista aivan tapahtumien alussa, mutta kaverille iski paniikki päälle. Paljon helpommin sanottu kuin tehty etenkin, jos ei tiedä mitä tehdä.

 

[Helsingin Matti]

Se sellainen kunnon wobblaus on tosiaan niin raju, ettei siinä paljoa takajarrua sotketa, kuin ehkä hyvällä tuurilla.

Nyt on pakko ihan kommentoidakin tähän ketjuun, notta jos sitä kunnon voblaukseen joutuu, niin ei siitä selviä erkkikään, kuin nimenomaan tuurilla.

On se meinaan semmoista meininkiä, notta..

Ja kun seuraava kysyy meikäläisen kokemuksia, niin kyllä. Satapiikki suitsan gammalla on koettu homma, noin satasen vauhdissa, mutta oli se siinäkin makuultaan pyörän päällä..

Tällä Rykkösellä en edes halua moista. Vähän se kyllä täristää tämäkin, mutta se nyt on eri asia, kun sen jo tietää jne. ja on nössö kuski..

 

[Jadexia]

sussukin hallinta laitteisto ainakin sekoo +150 vauhdeissa

 

[JIMJAK]

Woblauksissa on eroa..

"Vanhalla ysikawalla ja muilla vastaavilla tuo takajarrun painaminen tuntui olevan ihan hyvä konsti.
Guzzeihin siirtymisen jälkeen ei ole tarvinnut mitään "kikkoja" suuntavakauden suhteen, kunhan vaan suunnittelee ajolinjan huolella ennen mutkaa..."

Jep, tallissa on Ysikawa ja Cali ll ja kovasti erilaisia ovat ajella ne. Paitti kumpikaan ei ole woblannu kertaakaan (kopkop). Mut mähän ajelenki easysti..

 

[naukkis]

Niin vielä ehkä kannattaa erottaa keskustelussa woblaus ja varsinainen tank slapperi. Jälkimmäinen on vain sitten tuon pahaksi menneen woblauksen seuraus... Silloin ei paljoa kannata takajarruun koskea koska paiskaa voimalla perän sivulle ja kaatuminen on kuitenkin seuraavana ohjelmanumerona...

Nyt menee kyllä pahasti asiat sekaisin. Tank släpper on tilanne jossa tanko heiluu laidasta laitaan, tavallisesti seurauksena siitä että etupyörä on tullut maahan ajolinjalta sivussa ja ohjausgeometria vetää ohjauksen rajoittajalle jossa koko mopon liike-energia lyö keulaputket jousena vauhtia päinvastaiseen suuntaan. Tilannehan vaikuttaa hurjalta mutta släpperi rauhoittuu itsekseen nopeasti, puhtaan släpperin nopeus on niin suuri että se ei yleensä vaikuta muun mopon kulkusuuntaan millään tavalla, tosin släpperin rauhoittuessa on mahdollista että se herättää voblauksen aikaansaavan resonanssin, mutta hyvin harvoin. Slapperin kokee kaikki mopoilijat joilla keula on joskus ilmassa jossain vaiheessa, voblaus on paljon pahempi ja harvinaisempi tilanne.

Släpperissä tankoon kohdistuu melkoisia voimia eli kunnollinen sellainen vetää helposti ilmat pihalle vaikkei sen ihmeemmin vastaan pistäisikään, vastapainona taas voblatessa tankoon ei kohdistu kovin suuria voimia. Eli pyörän pomppiessa ohjaukseeen välittyvä voima on se sama kuin pyörän kulkiessa muutenkin sivuttain, se taajuus siinä on vaikea pala eli suunnan muuttuessa useamman kerran sekunnissa tietoinen vastaan vääntäminen menee yli eli se pahin kuskin heiluminen tulee osaltaan ihan omista toimista.

Slapperin ohjausiskari estää samoinkuin pikkuhiljaa pahenevan voblauksen, mutta voblaus voi alkaa myös energiapiikistä kuten juuri tuollainen luisto ja pidon palautuminen mihin iskari ei vaikuta ja jäykkä iskari taitaa estää myös luiston korjaamisen takarengasta lukitsemalla.

Ja sanoisin että ketkä eivät ole tyhjällä eturenkaalla koittaneet ajaa niin ei kannattaisi moiselle nauraa, mokoma antaapi helposti melkoisi ahaa elämyksiä keulan pikku vispauksien rauhoittamiseen. Jos jollekin on on vielä epäselvää niin tyhjä eturengas vetelee satunnaisen epämääräisellä taajuudella sinne sun tänne ja "ohjaamalla" otta lipat tai ainakin etenemiselle ei pari kaistaa meinaa riittää, sen sijaan jännittämällä käsistä sekä ojentajat ja hauikset sen ohjauksen saa haltuun ja sitä pystyy kääntelemäänkin minne haluaa.