Tähän väliin täytyy kyllä kehua nykyisiä sähköisesti säätyviä ohjausiskareita. Saa ajaa kokoajan "löysällä" iskarilla, mutta kun tarvetta on niin toimii kuin unelma. Erinomainen ratkaisu kadulle.
Gixxerissä tuo on toiminut tosi hyvin verrattuna vanhempiin "vakio ohjausiskareihin", eikä ole tullut pahemmin tilanteita vastaan vaikka olisi hieman rajumminkin väärinkäytetty pyörää ja piiretty vahingossa viivaa vinossa olevalla etusella.
Ja mitä woblauksiin tulee niin aika turha on vastaan vääntää... Itse olen yrittänyt roikkua mukana löysin rantein ja kakka housussa.
Kerrohan Jaulis nyt kaikille, että mihin tarvitaan sähköisesti säätyvää ohjausiskaria, jos lähdetään siitä liikkeelle, ettei ohjaus nopeudu nopeuden kasvaessa? Halutessasi voin kyllä kaivaa muutamia kohtia, jossa auot päätäsi tuolle toteamukselleni, joten olisi kiva kuulla jokin selitys asian tiimoilta.
Mitä sitten tulee woblaukseen ja siitä pelastautumiseen, niin kyseessä on resonanssi, joka alkaa sopivasta herätteestä. Eli, moottoripyörän etu- ja takarenkaiden väli (jousitus, runko, kuski, renkaat, vanteet, koko paska hyrrävoimistä lähtien) muodostaa yhdessä 'ison jousen', jolla on tietty ominaisvärähtelytaajuus ja, joka voi alkaa värähdellä saatuaan sopivan herätteen, joka alkaa syöttää energiaa tähän systeemiin oman mekanisminsa avulla (nopeus, sivuttaisliikeen suuruus, keulakulma, etujättö). Ohjausiskari taas syö systeemiin tulevan energian, jolloin herätteestä alkanut resonanssi kuolee pois muutaman heilahduksen kuluessa.
Teoriassa woblauksen voisi estää ohjaustankoa pitelemällä/löysäämällä, mutta videoita katsomalla näyttää aika toivottomalta keinolta ja huonoilla tuurilla voi johtaa jopa päivastaiseen tulokseen. Ennemminkin etu- tai takarenkaan 'kiinnityspisteiden' poistaminen värähtelevästä systeemistä voisi auttaa, kun ilman niitä energian syöttömekanismi ei toimi. Se, että kuka nostaa tuollaisessa tilanteessa etusen ilmaan, tai lyö takasen lukkoon, onkin eri juttu, mutta sitähän tässä ei edes kysytty...