• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Wobblauksesta pelastautuminen?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja TSR
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Tilanne
Keskustelu on suljettu.
Aivan sama käykö se kone tai ei.Olen sen niin monta kertaa nähnyt kuinka se pysyy pystyssä ihan vaan mykkänä.Ja polkupyörä ihan samallalailla.Ihan treenatulla tasapainolla.
Tjoo, kyllä se varmaan reenaamalla pysyy pystyssä ilmankin? Mutta se vaan on hippasen verran helpompaa kun se kone on käynnissä. Voin ihan kokemuksesta sanoa tuon kun tuollaisella on tullut käytyä kisoissa. Ja jollei sulla ole polkupyörässä ketjuja niin ainakin vaikeutuu se tasapainottelu.
 
Tähän väliin täytyy kyllä kehua nykyisiä sähköisesti säätyviä ohjausiskareita. Saa ajaa kokoajan "löysällä" iskarilla, mutta kun tarvetta on niin toimii kuin unelma. Erinomainen ratkaisu kadulle.
Gixxerissä tuo on toiminut tosi hyvin verrattuna vanhempiin "vakio ohjausiskareihin", eikä ole tullut pahemmin tilanteita vastaan vaikka olisi hieman rajumminkin väärinkäytetty pyörää ja piiretty vahingossa viivaa vinossa olevalla etusella.

Ja mitä woblauksiin tulee niin aika turha on vastaan vääntää... Itse olen yrittänyt roikkua mukana löysin rantein ja kakka housussa.
Kerrohan Jaulis nyt kaikille, että mihin tarvitaan sähköisesti säätyvää ohjausiskaria, jos lähdetään siitä liikkeelle, ettei ohjaus nopeudu nopeuden kasvaessa? Halutessasi voin kyllä kaivaa muutamia kohtia, jossa auot päätäsi tuolle toteamukselleni, joten olisi kiva kuulla jokin selitys asian tiimoilta.


Mitä sitten tulee woblaukseen ja siitä pelastautumiseen, niin kyseessä on resonanssi, joka alkaa sopivasta herätteestä. Eli, moottoripyörän etu- ja takarenkaiden väli (jousitus, runko, kuski, renkaat, vanteet, koko paska hyrrävoimistä lähtien) muodostaa yhdessä 'ison jousen', jolla on tietty ominaisvärähtelytaajuus ja, joka voi alkaa värähdellä saatuaan sopivan herätteen, joka alkaa syöttää energiaa tähän systeemiin oman mekanisminsa avulla (nopeus, sivuttaisliikeen suuruus, keulakulma, etujättö). Ohjausiskari taas syö systeemiin tulevan energian, jolloin herätteestä alkanut resonanssi kuolee pois muutaman heilahduksen kuluessa.

Teoriassa woblauksen voisi estää ohjaustankoa pitelemällä/löysäämällä, mutta videoita katsomalla näyttää aika toivottomalta keinolta ja huonoilla tuurilla voi johtaa jopa päivastaiseen tulokseen. Ennemminkin etu-  tai takarenkaan 'kiinnityspisteiden' poistaminen värähtelevästä systeemistä voisi auttaa, kun ilman niitä energian syöttömekanismi ei toimi. Se, että kuka nostaa tuollaisessa tilanteessa etusen ilmaan, tai lyö takasen lukkoon, onkin eri juttu, mutta sitähän tässä ei edes kysytty...
 
Siinä on kaveri joka selviää wobelluksesta. Todennäköisesti ajaisi myös etufillari lukossa pitkät matkat.

Todellinen osaaja !

crazy.gif
 
En tiedä mistä johtui, mutta pahimmat woblit on itselleni osuneet, kun Botnialla sateella, Pirellin saderenkailla alkoi siinä pääsuoran kevennyksessä, (jossa keula aina hiukan nousee ilmaan) woblaamaan niin pirusti. Tämä toistui vielä pariin kertaan. Syytä tuohon en keksinyt silloin, enkä tiedä vieläkään. Säädöt oli samat, millä kuivalla mentiin aikasta paljon kovempaa....
Puhdas arvaus:
Kuivalla takanakki ei sudi, jolloin pyörälinja säilyy suorempana.
Sateella takanakki sutii, varsinkin kevennyksen jälkee, ja karkailee sivulle, jolloin pyörälinja menee kulkusuuntaan nähden vinoon, ja kun pito palautuu niin mopo on "vinossa" ja pyrkii suoristumaan nopeasti ajolinjan suuntaiseksi ja woblaus lähtee alkuun.
 
Tähän väliin täytyy kyllä kehua nykyisiä sähköisesti säätyviä ohjausiskareita. Saa ajaa kokoajan "löysällä" iskarilla, mutta kun tarvetta on niin toimii kuin unelma. Erinomainen ratkaisu kadulle.
Gixxerissä tuo on toiminut tosi hyvin verrattuna vanhempiin "vakio ohjausiskareihin", eikä ole tullut pahemmin tilanteita vastaan vaikka olisi hieman rajumminkin väärinkäytetty pyörää ja piiretty vahingossa viivaa vinossa olevalla etusella.

Ja mitä woblauksiin tulee niin aika turha on vastaan vääntää... Itse olen yrittänyt roikkua mukana löysin rantein ja kakka housussa.
Kerrohan Jaulis nyt kaikille, että mihin tarvitaan sähköisesti säätyvää ohjausiskaria, jos lähdetään siitä liikkeelle, ettei ohjaus nopeudu nopeuden kasvaessa? Halutessasi voin kyllä kaivaa muutamia kohtia, jossa auot päätäsi tuolle toteamukselleni, joten olisi kiva kuulla jokin selitys asiaan tiimoilta.

Jep. Olet oikeassa. Ei tuo sun liikenneturvallisuusoppi ohjausiskaria kaipaa... Ylikovaa vaan niin kääntyilee. 
biggrin.gif



Juu, väistäminenhän on ajoneuvon siirtämistä sivusuunnassa ja siihen pätee sama sääntö kuin nopeuteen yleensä. Eli, sitä nopeammin se mopo kulkee haluamaasi suuntaan myös sivusuunnassa mitä nopeammin ajat. 5km/h vauhdissa et voi siirtää mopoa sivusuunnassa kuin max.  5km/h ja 50km/h se tapahtuu jo kymmenen kertaa nopeammin. Edelleen, 100km/h:ssa miltei kaksi kertaa nopeammin kuin 50km/h....

Liian hitaasti ajettaessa väistöstä tulee vaan niin pirun hidas ja kaikki jää sen toisen osapuolen varaan, ei hyvä! Sopivasti vauhtia, niin on edes jotkut mähikset ehtiä alta pois.

--------------

Kovaan ajoon/leikkimiseen tulet ohjausiskaria sitten joskus tarvitsemaan, kun kokemusta on sen verran että myös osaat ajaa kovaa, muuallakin kuin netissä. Silloin olet epäilemättä myös viisaampi woblauksesta selviämiseen, kun olet sen itse kokenut.
 
Ottamatta kantaa mistä se woblaus/tankslap lähtee niin laitanpa oman kokemuksen viime syksyn YCC aika-ajoista Motoparkista. Laitteena -06 1000 GSX-R, Öhlins ohjausiskari ja WP:n alusta + tietty slicksit alla.

Tulin Motoparkin hevosenkenkään sisään vähän tiukemmalla linjalla kun aikaisemmat kiekat oli menneet siinä kohtaa hieman leveeksi (as usual). Avasin kaasua vähän turhan innokkaasti ja varomattomasti, perä luiskahti alta ja töksähti hetkeä myöhemmin. Muistikuvina, että perse ei ollut enää penkissä kiinni ja visiirissä näkyi tankki. Myös gummin vingunta oli vallitsevana äänenä ennen tätä töksähdystä.

Tipuin sit takaisin pyörän kyytiin ja tanko lähti vatkaamaan sinne alamäkeen mentäessä ihan tolkuttomasti. Olin täysin varma, että lennän kohta kyydistä tai keula lähtee alta. Pääkin heilui niin paljon, että ei siinä oikein kunnolla eteen nähnyt.  Kaasulla olin koko ajan ja kylläpä olisin halunnut nähdä sen nettisankarin, joka sen olisi lihasvoimilla stopannut. Kaikki lihasvoima keskittyi siihen, että pysyi pyörän kyydissä ja ajatusvoima keskittyi lähinnä toistuvaan mantraan: "Kohta lähtee keula alta, kohta lähtee keula alta". Tämä stoori loppui onnellisesti siihen, että päästin puolivahingossa kaasun veks ja mopo rauhoittui just ennen paluusuoralle nousevaa oikeeta.

Mysteeri on, että miten hemmetissä se pysyi radalla sen koko retkutuksen ajan sinne alamäkeen mentäessä...
 
Pääkin heilui niin paljon, että ei siinä oikein kunnolla eteen nähnyt.  Kaasulla olin koko ajan ja kylläpä olisin halunnut nähdä sen nettisankarin, joka sen olisi lihasvoimilla stopannut. Kaikki lihasvoima keskittyi siihen, että pysyi pyörän kyydissä ja ajatusvoima keskittyi lähinnä toistuvaan mantraan: "Kohta lähtee keula alta, kohta lähtee keula alta".
No siitähän se kaikki lähtee että pidät hullunraivolla tangosta kiinni jolloin itse pahennat tilannetta koko ajan. Eli koivilla siitä moposta kiinni, rento ote kahvoista niin että pidät vastaan mutta et kiinni niin että antaisit stongan vetää myös eteenpäin, ts antaa mopon hakata käsille. Mopo kun vobblaa niin siinä on voimaa ja ei sitä noinvain pidetä paikallaan mutta tilannetta voi rauhoittaa sen sijaan että heiluisi mukana ja pahentaisi tilannetta.

Ja edelleenkin just tuota edellämainittua voi harjoitella ajamalla tyhjällä eturenkaalla, samalla lailla siinä stonga vääntää vastaan niin että jäykällä otteella äijä mopon päällä heiluu kuin heinämies, mutta oikella tavalla vastaan väännettynä stongan saa pidettyä suorassa. Ja tyhjällä etusella rengas tuppaa keskittymään aina jompaan kumpaan äärilaitaan eli rentona ajaminen ei kyllä onnistu mitenkään.
 
Pääkin heilui niin paljon, että ei siinä oikein kunnolla eteen nähnyt.  Kaasulla olin koko ajan ja kylläpä olisin halunnut nähdä sen nettisankarin, joka sen olisi lihasvoimilla stopannut. Kaikki lihasvoima keskittyi siihen, että pysyi pyörän kyydissä ja ajatusvoima keskittyi lähinnä toistuvaan mantraan: "Kohta lähtee keula alta, kohta lähtee keula alta".
No siitähän se kaikki lähtee että pidät hullunraivolla tangosta kiinni jolloin itse pahennat tilannetta koko ajan. Eli koivilla siitä moposta kiinni, rento ote kahvoista niin että pidät vastaan mutta et kiinni niin että antaisit stongan vetää myös eteenpäin, ts antaa mopon hakata käsille. Mopo kun vobblaa niin siinä on voimaa ja ei sitä noinvain pidetä paikallaan mutta tilannetta voi rauhoittaa sen sijaan että heiluisi mukana ja pahentaisi tilannetta.

Ja edelleenkin just tuota edellämainittua voi harjoitella ajamalla tyhjällä eturenkaalla, samalla lailla siinä stonga vääntää vastaan niin että jäykällä otteella äijä mopon päällä heiluu kuin heinämies, mutta oikella tavalla vastaan väännettynä stongan saa pidettyä suorassa. Ja tyhjällä etusella rengas tuppaa keskittymään aina jompaan kumpaan äärilaitaan eli rentona ajaminen ei kyllä onnistu mitenkään.
Vedin muuten vahingossa kaksi kierrosta em. radalla kun eturenkaassa oli painetta noin 1bar. Totesin homman hieman turvattomaksi, joten lopetin sen siihen.

Nimim. Endo +200 km/h vauhdeista...

Tulet sitten tulevana kesänä livenä näyttämään miten se rodeohärkä taltutetaan niin saat yhden foorumillisen verran faneja. Tosin se tyhjällä renkaalla ajo voi tulla kalliiksi pelkästään vannekulujen muodossa...
 
Pääkin heilui niin paljon, että ei siinä oikein kunnolla eteen nähnyt.  Kaasulla olin koko ajan ja kylläpä olisin halunnut nähdä sen nettisankarin, joka sen olisi lihasvoimilla stopannut. Kaikki lihasvoima keskittyi siihen, että pysyi pyörän kyydissä ja ajatusvoima keskittyi lähinnä toistuvaan mantraan: "Kohta lähtee keula alta, kohta lähtee keula alta".
No siitähän se kaikki lähtee että pidät hullunraivolla tangosta kiinni jolloin itse pahennat tilannetta koko ajan. Eli koivilla siitä moposta kiinni, rento ote kahvoista niin että pidät vastaan mutta et kiinni niin että antaisit stongan vetää myös eteenpäin, ts antaa mopon hakata käsille. Mopo kun vobblaa niin siinä on voimaa ja ei sitä noinvain pidetä paikallaan mutta tilannetta voi rauhoittaa sen sijaan että heiluisi mukana ja pahentaisi tilannetta.

Ja edelleenkin just tuota edellämainittua voi harjoitella ajamalla tyhjällä eturenkaalla, samalla lailla siinä stonga vääntää vastaan niin että jäykällä otteella äijä mopon päällä heiluu kuin heinämies, mutta oikella tavalla vastaan väännettynä stongan saa pidettyä suorassa. Ja tyhjällä etusella rengas tuppaa keskittymään aina jompaan kumpaan äärilaitaan eli rentona ajaminen ei kyllä onnistu mitenkään.
Se wobblaus on resonanssi, joka tapahtuu tietyllä taajuusalueella. Ja. koska kyse on taajuusalueesta, on sillä alku- ja loppupää, joka samalla tarkoittaa sitä, että mikä tahansa asiaan vaikuttava toimenpide voi johtaa pahempaan suuntaan ja keskelle täydellisesti värähtelevää systeemiä. Oikean toimenpiteen tietääkseen, pitäisi siis tuntea ensin systeemin ominaisvärähtelytaajuus ja tietää millä taajuudella heräte syntyi. Pahin tilanne on ehdottomasti silloin, kun heräte tulee taajuuden yläpäässä ja nopeuden laskeminen, joka tuossa tilanteessa on aika automaattista, vie keskelle myrskyn silmää.

Mahdoton sanoa mitä tuollaisessa tilanteessa voi oikeasti tehdä, mutta takarenkaan lukitseminen vie systeemiltä mahdollisuuden värähdellä, joten sitä kannattaa kokeilla, jos mitenkään onnistuu. Se olisi voinnut auttaa myös tuossa videon esimerkissä, mutta pysyiskö siinä sitten hermot kasassa, onkin jo toinen juttu. Pelkkä katsominen saa pahoinvoivaksi.
 
Se wobblaus on resonanssi, joka tapahtuu tietyllä taajuusalueella. Ja. koska kyse on taajuusalueesta, on sillä alku- ja loppupää, joka samalla tarkoittaa sitä, että mikä tahansa asiaan vaikuttava toimenpide voi johtaa pahempaan suuntaan ja keskelle täydellisesti värähtelevää systeemiä. Oikean toimenpiteen tietääkseen, pitäisi siis tuntea ensin systeemin ominaisvärähtelytaajuus ja tietää millä taajuudella heräte syntyi.
Tuon resonanssin saa pois älykkäällä ohjausiskarilla, jonka vaimennus kasvaa jyrkästi, jos erisuuntaisten ohjausliikkeiden voimakkuus ja amplitudi kasvavat tietyn rajan yläpuolelle. Älkää kysykö, mistä niitä voi ostaa..
 
Mahdoton sanoa mitä tuollaisessa tilanteessa voi oikeasti tehdä, mutta takarenkaan lukitseminen vie systeemiltä mahdollisuuden värähdellä, joten sitä kannattaa kokeilla, jos mitenkään onnistuu. Se olisi voinnut auttaa myös tuossa videon esimerkissä, mutta pysyiskö siinä sitten hermot kasassa, onkin jo toinen juttu. Pelkkä katsominen saa pahoinvoivaksi.
Hankala se on jarruttaa jos jalat ei pysy tapeilla. Johan se tässäkin ketjussa on todistettu että kyyti voi olla niin rajua kaikki konstit menee kyydissä pysymiseen. Kyseisellä nopeudella ja vielä kaarteessa takarenkaan lukitseminen varmaan olisi johtanut vielä suurempaan katastrofiin.

Ihan turhaa pähkäilyä ja spekulointia.

Tosimies selviää tuurilla JA taidolla
smile_org.gif
 
mutta takarenkaan lukitseminen vie systeemiltä mahdollisuuden värähdellä, joten sitä kannattaa kokeilla, jos mitenkään onnistuu. Se olisi voinnut auttaa myös tuossa videon esimerkissä, mutta pysyiskö siinä sitten hermot kasassa, onkin jo toinen juttu.
Neroutta. Takajarrua hiukka ja homma palautuu näppeihin.
Juuri tuohon tarvitaan sähköisesti säätyvää ohjausiskunvaimenninta.
 
Hankala se on jarruttaa jos jalat ei pysy tapeilla. Johan se tässäkin ketjussa on todistettu että kyyti voi olla niin rajua kaikki konstit menee kyydissä pysymiseen. Kyseisellä nopeudella ja vielä kaarteessa takarenkaan lukitseminen varmaan olisi johtanut vielä suurempaan katastrofiin.

Ihan turhaa pähkäilyä ja spekulointia.

Tosimies selviää tuurilla JA taidolla
smile_org.gif
Mitä opimme tästä: jos ajat samaan aikaan sekä etupyörä, että takapyörä ylös kytkettynä, älä ainakaan laskeudu vinossa maahan.
Ihan hienosti tuo kyllä oikeastaan meni..
 
Hankala se on jarruttaa jos jalat ei pysy tapeilla. Johan se tässäkin ketjussa on todistettu että kyyti voi olla niin rajua kaikki konstit menee kyydissä pysymiseen. Kyseisellä nopeudella ja vielä kaarteessa takarenkaan lukitseminen varmaan olisi johtanut vielä suurempaan katastrofiin.

Ihan turhaa pähkäilyä ja spekulointia.

Tosimies selviää tuurilla JA taidolla
smile_org.gif
Mitä opimme tästä: jos ajat samaan aikaan sekä etupyörä, että takapyörä ylös kytkettynä, älä ainakaan laskeudu vinossa maahan.
Ihan hienosti tuo kyllä oikeastaan meni..
Eikä sekään poikeastaan haittaa jos puikoissa on internetin kovimmat vetomiehet. Ne vetää eturenkaan tyhjäksi ilmasta ja polkee pelottomasti takasen suttiin pitäen pyörän nätissä luisussa ja homma on hoidettu. Tuuria ei tarvita kun pää kestää ja kädet käy.  
062802jumpie_prv.gif
 
mutta takarenkaan lukitseminen vie systeemiltä mahdollisuuden värähdellä, joten sitä kannattaa kokeilla, jos mitenkään onnistuu. Se olisi voinnut auttaa myös tuossa videon esimerkissä, mutta pysyiskö siinä sitten hermot kasassa, onkin jo toinen juttu.
Neroutta. Takajarrua hiukka ja homma palautuu näppeihin.
Juuri tuohon tarvitaan sähköisesti säätyvää ohjausiskunvaimenninta.
"Älykäs ohjausiskari" tai "sähköinen ohjausiskari" ei varsinaisesti tuo mitään muuta uutta ideaa siihen toimintaan kuin että niissä vastusta ymmärtääkseni pienennetään kun ajetaan hidasta vauhtia jotta fillarin käsittely hieman notkistuu. Helpompi pyöritellä kioskilla jne. Ilmeisesti Honda on peräti onnistunut tässä siinä määrin, että jotkut hurjat pitävät radallakin sitä jotakuinkin toimivana. Sen sijaan Suzukin vastaava tekele on tainnut mennä usemmiten ratahommissa suoraan vaihtoon.

Woblauksen kannalta tavallinenkin ohjausiskari toimii juuri sillä tavalla, että mitä nopeampi se edestakainen liike on sitä edemmän se vastustaa. Siellä on pieni reikä iskarin sisällä jonka läpi öljy kulkee. Mitä nopeammin sitä öljyä siitä aukosta yrittää pakottaa läpi sitä enemmän se iskari vastustaa.

Tuon voi jokainen kokeilla vaikka itse, ottaa stongasta kiinni ja yrittää vetää laidasta laitaan mahdollisimman nopeasti ja sitten toisaalta mahdollisimman hitaasti. Ero on huomattava siinä vastuksessa. Eli siis ns. normaalin ohjausiskarinkaan vastus ei ole vakio vaan se riippuu siitä voimasta ja nopeudesta jolla sitä liikutetaan.

-Teemu
 
mutta takarenkaan lukitseminen vie systeemiltä mahdollisuuden värähdellä, joten sitä kannattaa kokeilla, jos mitenkään onnistuu. Se olisi voinnut auttaa myös tuossa videon esimerkissä, mutta pysyiskö siinä sitten hermot kasassa, onkin jo toinen juttu.
Neroutta. Takajarrua hiukka ja homma palautuu näppeihin.
Juuri tuohon tarvitaan sähköisesti säätyvää ohjausiskunvaimenninta.
"Älykäs ohjausiskari" tai "sähköinen ohjausiskari" ei varsinaisesti tuo mitään muuta uutta ideaa siihen toimintaan kuin että niissä vastusta ymmärtääkseni pienennetään kun ajetaan hidasta vauhtia jotta fillarin käsittely hieman notkistuu. Helpompi pyöritellä kioskilla jne. Ilmeisesti Honda on peräti onnistunut tässä siinä määrin, että jotkut hurjat pitävät radallakin sitä jotakuinkin toimivana. Sen sijaan Suzukin vastaava tekele on tainnut mennä usemmiten ratahommissa suoraan vaihtoon.

Woblauksen kannalta tavallinenkin ohjausiskari toimii juuri sillä tavalla, että mitä nopeampi se edestakainen liike on sitä edemmän se vastustaa. Siellä on pieni reikä iskarin sisällä jonka läpi öljy kulkee. Mitä nopeammin sitä öljyä siitä aukosta yrittää pakottaa läpi sitä enemmän se iskari vastustaa.

Tuon voi jokainen kokeilla vaikka itse, ottaa stongasta kiinni ja yrittää vetää laidasta laitaan mahdollisimman nopeasti ja sitten toisaalta mahdollisimman hitaasti. Ero on huomattava siinä vastuksessa. Eli siis ns. normaalin ohjausiskarinkaan vastus ei ole vakio vaan se riippuu siitä voimasta ja nopeudesta jolla sitä liikutetaan.

-Teemu
Jep. Nimenomaan kadulle se on kiva, juurikin kioski pyörittelyyn. Ei vastusta ollenkaan pikku pyörityksessä. Kovemmassa ajossa toimii ihan normaalisti.
 
Itselläni ei ole mitään apukeinoja woblauksen estämiseksi,
kokemusta woblauksesta kylläkin on...

Aikanaan omistin kevarina 92vm. cagivan miton täystehoisena, ja tulihan sillä kaahailtua sen minkä sillä pääsi kun oli nuori ja hullu...
Kyseinen mopo oli erittäin woblaus altis jos tiessä oli pientäkin epä tasaisuutta, meinasi monen monta kertaa tulla metsä vastaan mutta ihme ja kumma vahingoilta tuli säästyttyä...

Siitä siirryin suoraan xx:ään, mutta kyseisellä pyörällä ei ole ilmennyt moista ongelmaa laisinkaan, en tiedä mistä voisi johtua... voisikohan akseli välillä tai ohjaus kulmalla merkitystä vai lieneekö kyse taitojen paranemisesta tai pelkästä onnesta...

Tuli vaan mieleen onko kellään ollut woblaus ongelmia näillä ns. isoilla pyörillä kuten xx, busa jne.?
 
Mulla meinas 90-luvulla lähtee 1100GPZ käsistä kun ajelin tollasta kolminumeroista päällystettyä tietä loivahkoon mutkaan pikkasen reilu sata vauhtia ja mutkassa pahat ajourapainumat, siitä lähti mutkassa Kawa woplaamaan. Ei siinä ehtinyt paljon analysoida miten siitä parhaiten selviäis, rankalla jarrutuksella se siitä rauhottu.
 
Hankala se on jarruttaa jos jalat ei pysy tapeilla. Johan se tässäkin ketjussa on todistettu että kyyti voi olla niin rajua kaikki konstit menee kyydissä pysymiseen. Kyseisellä nopeudella ja vielä kaarteessa takarenkaan lukitseminen varmaan olisi johtanut vielä suurempaan katastrofiin.
Tarkoitus ei ollut sanoa, että 'näin se hoidetaan' vaan pohtia tapoja pelastautua wobblauksesta. Sen verran omakohtaista kokemusta on kuitenkin tosta, että pidän takajarrun lukitsemistä mahdollisuuksien rajoissa olevana toimenpiteenä, jota kannattaa yrittää, jos alkaa siltä tuntua.
 
Tilanne
Keskustelu on suljettu.
Back
Ylös