Vuonna 2008 EMPY jäsenkirjasta luopuneet

[Italowestern]

On vanha selitys, että "tilastoilla voi kikkailla". Pitää paikkansa. Siitä huolimatta nuo kaksi Hannu59:n päähavaintoa on vaikea kiistää. Suistumiset eri tavoin pysyy aika sitkeästi ykkösenä, vaikka miten veivaat tilastoa.

Eli millä keinoin suistumisia(melkein synonyymi ulosajolle) voitaisiin tehokkaimmin vähentää? Mikä suistumisen aiheuttaa? Mikä silloin vie, kun kuski itse on pihalla hallintatapahtumasta?

Parhaiten vältetään turhat kikkailut ja kaahaukset ostamalla iso raskas ja tehoton kustomi.

Sillä ei ole kiva ajaa kurviin liian lujaa,
sen kahva ei ole yliherkkä,
se vaatii jalka- ja käsijarrun käyttöä että pysähtyy edes yhtä hyvin kuin autot,
se ei kiihdy vaan vauhti kasvaa,
sillä on kiva ajaa jopa nopeusrajoitusten mukaan,
Se kuuluu ja näkyy ja ehditään huomata helpommin.

Simppeliä.

t. Halley Duuvidson
Lypsykoneita tien päälle jo vuodesta 18xx

 

[Anttoo]

Mainitsin tossa vastaantulevan väistämisessä mahdollisuuden ajaa pientareella. Se vaatii aivan omia harjoitteita, joilla voidaan vähentää pelkoa ajaa asvaltin ulkopuolella. Olen pari kertaa osallistunut Suomen Motoristiopiston Click kursseille, joissa tuo väistö on opetettu. Ajetaan 80 km/h keskellä kaistalla ja ohjaajan merkistä nopea työntöohjauksella tehty siirto sinne pientareen soralle. Sitä muutama kymmenen metriä eteenpäin ja takaisin tielle. Helppoa eikö totta. Mutta omalta osaltani voin kyllä sanoa, että eka kerralla pelotti aivan pirusti FJR:llä ajaa siinä 10-20 cm sorakaitaleella. Toka kerralla ei pelottanut niin paljoa ja uskoisin että tositilanteessa uskaltaisin sinne ajaa. Ohjeena vain se, että rohkeasti vain väistö, katse eteen kauas etsimässä sitä poistumiskohtaa (ei siis missään nimessä sitä etupyörän kulkua soralla), veto päällä ja rauhallisesti pois. Vauhti ei edes laskenut.
Siitä vain kokeilemaan. Ja lisäjenkaa voi tehdä sillä, että ottaa kaverin takaistuimelle tai vaikkapa kokeilupätkällä on lumiaurausmerkkejä. Ne simuloi turvallisesti liikennemerkkejä ja valopylväitä.

 

[Daredevil]

Henkilö voi luulla omista kyvyistään kaikenlaista ja ehkä jopa osatakkin jotain mutta tosipaikan tullessa voikin toimia aivan väärin.

Tosipaikan tullen pitää toimia, siinä ei ehdi kaivella muistilistaa toimenpiteistä vahingon välttääkseen. Se toiminto pitää tulla heti selkäytimestä. Sitä (niitä) toimintoa (toimintoja) ei opi oppikirjoista lukemalla tekemään. Ne voi kunnolla oppia vain tekemällä - jotkut oppivat nopeammin kuin jotkut - jotkut ei ikinä ollenkaan vaikka kuinka tekisivät.

Välillä vaikuttaa vähän siltä, että .ORGin teoreetikot tekevät moottoripyörällä ajamisesta niin kovin vaikeaa. Kun osaa/uskaltaa kallistaa pyörää tarpeeksi syvälle, eikä jarruta paniikissa pyörää altaa, pärjää jo aika pitkälle. Kovaa ajessa pitää tietysti olla pää terävänä mukana ja varautua kaikkeen mahdolliseen tyhmiä riskejä välttäen. Silloin kun ajetaan, silloin ajetaan. Pillujutut on sitten myöhemmin mielessä. Molemmat ovat maailman parhaita juttuja

 

[Hannu59]

Myönnän ketunhännän olleen kainalossa avausta kirjoittaessani. Loputtomaan vetomies-kukkahattu vääntöön työlästyttyäni pyrin osoittamaan todellisten onnettomuuksien kautta, ettei ole olemassa yhtä ainoaa viisastenkiveä. Ääretön ajotaito tai ääretön sääntöjen noudattaminen eivät kumpikaan yksin riitä, vaan olisi hyvä jos molempia olisi kohtuullisen paljon ja lisäksi vielä järkeä selvässä päässä.

Mutta jatketaan analyysiä silmät auki, vaikka se johtaakin minullekin hieman yllättävään suuntaan. Aemmin nimittäin suistumiset ovat olleet erittäin suurelta osin kypärättä kännäämisen seurausta. En tiedä onko vielä riittävästi tilastomateriaalia väittää, että juokaleiden osuus on tässä joukossa pienentynyt, mutta ainakin yhden vuoden näytteen osalta näin näytti käyneen. Valitettavasti en löytänyt riittävän yksityiskohtaisia tapahtumakuvauksia 2008 onnettomuuksista, joten katsoin 2007 sen sijaan. Myös silloin suistumiset olivat suurin kuolinsyy, 13 / 30 tapausta ja törmäys vastapalloon toiseksi suurin 6 / 30.

Mutta ne suistujat olivatkin erittäin epälukuinen joukko ja jos niistä pitää jokin usein toistuva teema löytää, niin se on vähäinen kokemus, ensimmäinen ajo koko kesänä ja hallintalaitteet vähän hukassa tai aivan vähäinen ajokokemus.

Ainakin minut yllätti se, ettei vuonna 2007 kuolettavasti suistuneista kovin moni ylittänytkään nopeusrajoitusta kovin pahasti eikä kovin moni ollut humalassa. Sen sijaan onnettomuuden syntymekanismi osoittaa heidän ylittäneen omat taitonsa pahasti. Suoraan sanoen ihan omaa ymmärtämättömyyttään ajettuja tapauksia helpohkossa paikassa oli useita.

Vastaantulijan kanssa törmäyksiä oli vain 6, joten tilastomatematiikalla ei saa aikaan kuin numeroita. Mutta ne numerot ovat dramaattiset, 66.7 % vastapalloon kuolleista motoristeista ajoi selkeästi yli rajoituksen.

 

[Hannu59]

Tarkoitin enemmänkin omien kykyjen tiedostaminen. Toinen oleellinen asia on riskien tunnistaminen. Eri ihmisillä (osaamistasolla) ja eri pyörillä turvallinen nopeus voi olla hyvinkin erilainen.

Omien taitojen testaaminen on kohtuullisen helppoa ja kaikille mahdollista.

Tähän saakka kirjoitin vain mitä on jo tapahtunut. Tässä myös oma vastaukseni, joka on oma tulkintani.

Suistumisissa korostuvat motoristin omat arviointivirheet sekä kuviteltujen ja todellisten taitojen ristiriita.

Riski on se, että todellinen taitotaso on pienempi kaarteen ajamiseen tarvittava taitotaso.

Tuon riskin voi tiedostaa, mutta katastrofi siitä seuraa ellei niin tapahdu, vaan kaarteeseen tultaessa kuviteltu taitotaso on samanaikaisesti suurempi kuin kaarteen ajamiseen tarvittava taso.

Kuinkas tuota todennäköisyyttä sitten pienennetään?

No, ajamalla hillittömän varovasti kunnes kokemusta on niin paljon, että kohtuullisella varmuudella tietää osaavansa ne tilanteet joille ajaessaan altistuu. Tai mikäli prosessia haluaa nopeuttaa, voi käydä radalla sekä mittaamassa tasonsa että oppimassa lisää. Jo ensinmainittu lisää turvallisuutta, on hauskaa ja tapahtuu jo ensimmäisellä ratapäivällä. Toiseen vaaditaankin sitten oikeaa harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua (vaikka Anttoon ohjeilla).

Vastaantulijaan törmäämisen riskiään näyttäisi pienentävän tehokkaasti ajamalla suunnilleen sillä tavalla kuin keskiverto autokuski olettaa muiden ajavan. Näin silläkin uhalla, että joutuisi noudattamaan nopeusrajoitusta. Edes suunnilleen. Edes risteyksissä ja pimeissä mutkissa.

Kaikesta tästä seuraa, että oma turvallinen nopeus tässä paikassa tällä pyörällä näillä renkailla tällä kelillä on jotain aivan muuta kuin jonkun muun turvallinen nopeus tai minun turvallinen nopeus eilisellä kelillä. Se ajatustyö on tehtävä joka kerta ja koko ajan.

Taas tuli paljon sanoja. Ellette jaksa lukea koko stooria, niin lukekaa edes tuo TeroT:n lyhennelmä tuossa yllä. Siinä se sama asia on.

 

[Hannu59]

0) ensisijaisesti yritä väistöä. En suosi pyörän kaatoa, hyppyä yli tms akrobatiaa. Niitä ei voi kuitenkaan harjoitella. Keskity vain väistön harjoitteluun.
1) pidä kaasu ja kytkin ylhäällä, jotta on vetoa. Älä koske jarruihin enää, jarrutus vain haittaa väistöliikettä.
2) katse väistöpisteeseen, jossa on jonkinlainen ajolinja...

---CLIPS---

Tuo oli minusta niin yleispätevä ohje, että irrotan sen tahallaan siitä aihepiiristä, johon väistön sijoitit. Jos olisimme kahden tyypillisimmän kolaritilanteen lisäksi jatkaneet tilastojen nuuskimista, olisimme törmänneet (?) seuraavaksi risteyskolareihin eri ajosuunnista ja ohjeesi osuvat siihenkin lajityyppiin oikein hyvin.

Mutta juuri tämän yleispätevyyden vuoksi ehdottaisin vielä kaksi valmistelevaa toimenpidettä joilla voi ENNEN kohtaa 0 aivan olennaisesti parantaa onnistumismahdollisuuksiaan. Käsikirjoitusta seuraamalla nimittäin improvisoinnin tarve vähenee.

Käsikirjoituksen tekemiseen olennaiset kohdat ovat mielestäni:

-2) taustan tarkistus ennen risteystä, kohtaamista, tms. Jos alkaa tapahtua, niin onko minulla tilaa jarruttaa vai onko suorastaan pakko väistää ettei jää takaatulevan alle?
-1) jos joudun väistämään (tuon kohteen), niin missä on tilaa?

 

[Hannu59]

Henkilö voi luulla omista kyvyistään kaikenlaista ja ehkä jopa osatakkin jotain mutta tosipaikan tullessa voikin toimia aivan väärin.

Tosipaikan tullen pitää toimia, siinä ei ehdi kaivella muistilistaa toimenpiteistä vahingon välttääkseen. Se toiminto pitää tulla heti selkäytimestä. Sitä (niitä) toimintoa (toimintoja) ei opi oppikirjoista lukemalla tekemään. Ne voi kunnolla oppia vain tekemällä - jotkut oppivat nopeammin kuin jotkut - jotkut ei ikinä ollenkaan vaikka kuinka tekisivät.

Tietoisessa koetilanteessa onnistuneesta suorituksesta on refleksinomaiseen suoritukseen keskivertokoehenkilöllä matkaa vielä joitakin kymmeniätuhansia toistoja.

Se tarkoittaa sitä, että ei kannata antaa yllättää itseään, ainakaan ellei ole niitä toistoja jo tehnyt.

Oppikirjojen ja .ORGin lukemisessa on se hyvä puoli, että tietää mitä lähtee harjoittelemaan. Nyt on enää jäljellä ne 30.000 hätäjarrutus- / väistöharjoitusta.

Kemorassa tulee jarrutusharjoitus pääsuoran lopussa, ennen tuplaoikeaa, paluusuoran lopussa, kahvilan mutkassa ja varikkosuoran lopussa eli 5 kertaa kierroksella.

Mikäli olen keskitasoinen oppija, tarvitsen siis n. 6000 ratakierrosta toiminnon automatisoimikseksi. Mulla puuttuu vielä yli viisi tuhatta kierrosta...eiku lisää treeniä...

Aika usein muuten käy kuten Staga sanoo. Tiedän periaatteen, mutta koska annoin yllättää itseni, en pystykään yllätettynä toimimaan oikein. Tuotahan se hartialukko tyylipuhtaimmillaan on.

 

[Daredevil]

Tietoisessa koetilanteessa onnistuneesta suorituksesta on refleksinomaiseen suoritukseen keskivertokoehenkilöllä matkaa vielä joitakin kymmeniätuhansia toistoja.

Minkä tutkimuksen mukaan?

Tuon "tutkimuksen" mukaan suurimmalle osalle ei pitäisi / olisi ikinä pitänyt antaa ajolupaa, koska kukaan heistä ei käytännössä pysty sisäistämään oikeita toimenpiteitä tositilanteen varalle. Ai niin, sen takiahan meillä on niin alhaiset nopeusrajoitukset ja muut liikennettä jumittavat säännöt...

 

[Hannu59]

Tietoisessa koetilanteessa onnistuneesta suorituksesta on refleksinomaiseen suoritukseen keskivertokoehenkilöllä matkaa vielä joitakin kymmeniätuhansia toistoja.

Minkä tutkimuksen mukaan?

Tuon "tutkimuksen" mukaan suurimmalle osalle ei pitäisi / olisi ikinä pitänyt antaa ajolupaa, koska kukaan heistä ei käytännössä pysty sisäistämään oikeita toimenpiteitä tositilanteen varalle. Ai niin, sen takiahan meillä on niin alhaiset nopeusrajoitukset ja muut liikennettä jumittavat säännöt...

Valitan, referenssiä ei ole, vain muistikuva siitä kuinka paljon harjoitusta vaaditaan tietoisen aivotoiminnan ohjaaman lihaskontrollin siirtämiseen nopeaksi ja tiedostamattomaksi refleksiksi. Koetilanteella tarkoitin radalla pääsuoran jarrumerkin kohdalla aloitetun jarrutuksen ja sitä seuraavan kääntymisen eroa jossain vaiheessa satunnaisesti ennen vuoden 2014 tammikuuta eteeni hyppäävän hirven väistämisestä verrattuna.

Ero on siinä, että koetilanteessa toimintaa ehtii ohjata aivoilla, jotka osaavat varautua tulevaan, mutta todellinen yllätys joko hoituu tai ei hoidu tiedostamattoman refleksiliikkeen pohjalta ja aivot tajuavat vasta myöhemmin mitä ehti jo tapahtua ja kuinka kehoni siihen reagoi.

Kun erilaisia urheilulajeja harrastavat treenaavat lihaskunnon lisäksi myös lajikohtaista motoriikkaa vuosikausia ei ole kyse siitä että vain lahjattomat treenaavat eikä edes siinä tarvinko minä lihastoiminnon automatisoimiseksi 5.000 vai 50.000 toistoa.

Liikenteessä tuo sama asia tarkoittaa, että jos annan yllättää itseni ennen kuin autopilottini on täysin ohjelmoitu, minulla on erittäin suuri vaara mokata ajotilanne jonka olisin pystynyt vaikkapa moottoriradalla koetilanteessa hoitamaan aivan oikein.

Viikonlopun Jänhkällä ajeltuani olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että osa nopeusrajoituksista on liian alhaisia enkä edes usko että tätä kautta on käytännössä mahdollista päästä ruotsalaiseen nollavisioon.

Moottoripyörä on sen verran vekkuli laite ajettavaksi, että kokematonta motoristia ei aina näytä pelastavan edes alhaisten rajoitusten noudattaminen. Tästä esimerkkinä suistujista moni ajoi suunnilleen rajoitusten mukaan ja hurjastelemattomat vastapalloon törmänneet ajoivat HITAAN nopeusrajoituksen mukaan ja silti vaan kolahti.

 

[TeroT]

Tarkoitin enemmänkin omien kykyjen tiedostaminen. Toinen oleellinen asia on riskien tunnistaminen. Eri ihmisillä (osaamistasolla) ja eri pyörillä turvallinen nopeus voi olla hyvinkin erilainen.

Omien taitojen testaaminen on kohtuullisen helppoa ja kaikille mahdollista.

Tähän saakka kirjoitin vain mitä on jo tapahtunut. Tässä myös oma vastaukseni, joka on oma tulkintani.

Suistumisissa korostuvat motoristin omat arviointivirheet sekä kuviteltujen ja todellisten taitojen ristiriita.

Riski on se, että todellinen taitotaso on pienempi kaarteen ajamiseen tarvittava taitotaso.

Tuon riskin voi tiedostaa, mutta katastrofi siitä seuraa ellei niin tapahdu, vaan kaarteeseen tultaessa kuviteltu taitotaso on samanaikaisesti suurempi kuin kaarteen ajamiseen tarvittava taso.

Kuinkas tuota todennäköisyyttä sitten pienennetään?

No, ajamalla hillittömän varovasti kunnes kokemusta on niin paljon, että kohtuullisella varmuudella tietää osaavansa ne tilanteet joille ajaessaan altistuu. Tai mikäli prosessia haluaa nopeuttaa, voi käydä radalla sekä mittaamassa tasonsa että oppimassa lisää. Jo ensinmainittu lisää turvallisuutta, on hauskaa ja tapahtuu jo ensimmäisellä ratapäivällä. Toiseen vaaditaankin sitten oikeaa harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua (vaikka Anttoon ohjeilla).

Vastaantulijaan törmäämisen riskiään näyttäisi pienentävän tehokkaasti ajamalla suunnilleen sillä tavalla kuin keskiverto autokuski olettaa muiden ajavan. Näin silläkin uhalla, että joutuisi noudattamaan nopeusrajoitusta. Edes suunnilleen. Edes risteyksissä ja pimeissä mutkissa.

Kaikesta tästä seuraa, että oma turvallinen nopeus tässä paikassa tällä pyörällä näillä renkailla tällä kelillä on jotain aivan muuta kuin jonkun muun turvallinen nopeus tai minun turvallinen nopeus eilisellä kelillä. Se ajatustyö on tehtävä joka kerta ja koko ajan.

Taas tuli paljon sanoja. Ellette jaksa lukea koko stooria, niin lukekaa edes tuo TeroT:n lyhennelmä tuossa yllä. Siinä se sama asia on.

Juuri näin. Huomenna Kemorassa taas toteamassa omaa taitotasoa ja toivottavasti kehittämässä. Tervetuloa vaan jos joku ajelee sielläpäin.

 

[Matkalahna]

Viikonlopun Jänhkällä ajeltuani olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että osa nopeusrajoituksista on liian alhaisia enkä edes usko että tätä kautta on käytännössä mahdollista päästä ruotsalaiseen nollavisioon.

Sunnuntaina Jänkhältä pois ajellessa tuntui tosiaankin, ettö jossain kohden olisi voinut olla toisenlaiset laput, ts. rajoitus oli ehkä pykälää liian alhainen.

Merkille pantavaa, että joillakin oli myös itsesuojeluvaisto kovin alhainen. Aamulla kuuden jälkeen 5-asteista sumuseinää puskiessa kohti ROI:ta, näkyvyyden ollessa lähes olematon, porojen seisoskellessa tiellä, meistä ohi laskettiin varmaankin lähes tuplanopeudella, ryhmän etäisyyksien ollessa minimaaliset. Jos ensimmäinen olisi koettanut jarrua poron tai poroksi luullun juurakon tienposkessa nähdessään, olisi katastrofi ollut valmis. Arvatenkin 6-7 pyörää samassa nipussa.

Mutta tuuria piisasi ilmeisesti selkeän taivaan alle asti.