• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Vuonna 2008 EMPY jäsenkirjasta luopuneet

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Hannu59
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Tuo päkiöillä ajaminen on ollut itselleni se suurin ahaa -elämys koulutusryhmän ratapäivinä. Parantaa ihan älyttömästi tuntumaa pyörään, parantaa otetta pyörästä ja lisää vielä kallistuvaraakin huimasti. Ja tuohon ajoasentoon kun tottuu, niin "kantapäät tapeilla" tuntuu suorastaan vaaralliselta.

Olen huomannut omasta ajamisestani sen, että katseen käyttö sujuu paljon paremmin jos ei ole edellä ajavia -> huomio ei kiinnity edellä menevän linjoihin tms.
 
Kiitos Anttoo. Verrattain noviisina (suhteellinen käsite tietysti)mopoilijana luin mielenkiinnolla noita kaartamisen perusasioita. Ekaa kertaa näin jonkun edes yrittävän täällä asiallista neuvontaa noissa asioissa. Kommentoikaa kokeneemmat, oliko Anttoon neuvot OK? Onko jotain muuta vinkkejä?

Tuo katseen kohdistuspisteen valinta kiinnostaa. Miten ja mistä se valitaan? Sitten tekstissä puhutaan em.pisteen siirtämisestä. Miten, mihin? Sattumapaikkaan eteenpäinkö?

Mielenkiintoista
 
Tuossa anttonin tekstissä oli ihan hyvä pointteja mutta yksi oli sellainen mikä itsellä sattui pahasti silmään..

-ÄLÄ koske jarruihin

Tämä on sellainen asia mistä olen hyvin monen kuulleen saaneen opetuksen sitten kun ensi kertaa tulee se oho tilanne mutkassa ja joutuu jarruttamaan. Kun sitä ei ole koskaan tehnyt ja vielä tietoisesti varonut niin väitän että siinä sitten ollaan ja suistutaan mutkasta ulos melkoisen suurella todennäköisyydellä. Itse pidän erittäin tärkeänä juuri jarrun hallintaa mutkassa jotta nämä turhat suistumiset saataisiin pois..
 
Katse on tosiaan kaiken A ja O. Jos sinne pöpelikköön tuijottaa, niin sinne myös suhahtaa.

Jos keskittymiskyky riittää useampaan sivuun tekstiä niin tässä hieman pidempi sepustus kaarreajosta, sen ongelmista ja niistä selviytymisestä katuliikenteessä. *klik* (lontoota)
 
Tuo katseen kohdistuspisteen valinta kiinnostaa. Miten ja mistä se valitaan? Sitten tekstissä puhutaan  em.pisteen siirtämisestä. Miten, mihin? Sattumapaikkaan eteenpäinkö?

Mielenkiintoista
Väkevästi Anttoo todistaa.

Anttoon viestiin sisältyi oletus, että ajolinjasi kurviin tullessa on oikea. Vasemmalle kaartuvaan mutkaan tullaan läheltä tien oikeaa reunaa ja oikealle kääntyvään keskiviivan vierestä. Sieltä näkee pisimmälle eteenpäin.

Katseen voit heittää niin kauas kuin ajolinjaa näet. Pyöräsi seuraa katsettasi. Pidä katse kaukana koko ajan, ei sitä siirtämällä siirrellä. Käännä myös kasvot suoraan sinnepäin minne katsot. Kurviin mennään sisäpuolen nyrkki ja alaleuka edellä. Tollai niinku kärjistettynä.

Pitäähän sitä voida jarruttaa myös kurvissa, jos tulee hirvi tms. Olen samaa mieltä Antoon kanssa, että silloin, kun tuntuu, että nyt tultiin liian lujaa mutkaan, ei jarrusta enää ole kuin kuolemaksi. Tollasessa paikassa pitää ruveta vyysilliseksi ja alkaa ajaa. Pyörä kallistuu lisää ja pysyy tiessä vielä kauan sen jälkeen, kun meikäläiseltä loppuu mynä. Jarruttaminen ja sählääminen vain nostavat pyörän pystyyn ja kohta lepikko raikaa.
 
Tuossapa tullaan siihenn et kun pyörä ei toimi samoin kuin auto, sen hallinan  opettelu on tärkeää - ja se tulisi tehdä suljetulla alueeella.

Normi liikenteessä ei oo montaa kohtaa suomen maanteillä jossa nopeusrajoitusten mukaan oltaisiin lähelläkään pyörän ominaisuuksuuksien rajoja. No ehkä joissain customeissa loppuu kallistus varat yms, mut kyykyt, nakut ja useimmat matka mallit kuiten. Kaupungissa toki kadunkulmat on sellasia, mut niissä tulee myös vastaan pito maalausten ja kaivonkansien kohdalla,sekä järki (toivottavasti)
Onnettomuus raporteissa "tuntemattomasta syystä" mun milestä usein tarkoittaa kuljettajan virhettä - Ongelmat tulee kun kuljettajasta TUNTUU ettei voi taipua - mutka menee leveäksi ja sit kontataan. Pyörä olis saattanut mennä nätisti mutkan läpi jos olisi uskallettu painaa.
Ekalla kerralla radalla tuntui et pyörä on ihan kohtakaatuukyljellään ja vauhtia kauheesti... renkaat ei ollu likikään reunaan käytössä ja valokuvista näki et pyörä oli, näin jälkikäteen katsottuna, ihan pystyssä vielä. - kuinkahan paljon olis jäänyt hätätilanteessa pyörän ominaisuuksia käyttämättä jos olis tarvinnu vääntää..
Ja kun sit ekan kerran säikähdin jalkatapin osumista asfalttiin, pyörä ei ees hätkähtäny kun ite suunnilleen hyppäsin sen päällä ja vetäsin pystyyn - nyt tiedän et pyörä olis kyllä tullu tuon jälkeenkin nätisti takasin linjalle jos olisin osanu/hoksannu vaan pistää uudelleen kallelleen.

Pitää joko opetella hallitsemaan pyörä paremmin tai oma pää ettei mee mutkiin kovampaa kuin osaa.

Jarruilla voi vaikuttaa kovastikin pyörään mutkassa ilman et se nousee siitä pystyyn, mut se ei onnistu harjoittelematta. ainakaan niin ettei siitä sit lipee hätätilanteessa.
Tämänkin oon oppinu radalla.

Pyörän ominaisuuksien oppiminnen ja ---sisäistäminen--- tapahtuu parhaiten radalla ja muuten suljetuilla alueilla tehtävillä harjoituksilla. Pelkästään tieto siitä kuinka se tehdään ei tiukassa paikassa auta sen saa reaktioksi vain toistolla ja kokemuksella. vrt tuo MVPS´n kirjoittama tapaus.


Muuten pyörällä liikenteessä liikumiseen turvallisesti pätee samat säännöt kuin autollakin.
- Katso tarpeeksi kauas, ehdit tehdä jotain jos näet sen ajoissa. Pyörällä erityisesti pitää katsoa niin pitkälle mutkaan kuin näkee- pyörä menee sinne, (kattokaapa motogp ja SBK kuskeja).
- Ennakoi miten liikenne tilanne elää -liikenne silmä.
- Tarkkaile jos joku käyttäytyy epäillyttävästi tai varomatttomasti esim ettii oikeeta risteystä tai aikoo kääntyä ilman vilkkua, on puhelimessa tms. Erittäin usein autoista näkee hyvän 2-4 sekuntia ennen vilkkua et nyt lähestytään kohtaa jossa käännytään tai vaihdetaan kaistaa- auto rupee ajautumaan kohti kaistan reunaa, aiottuun kääntösuuntaan.

PItäkää ittenne EMPYssä, joko ajamalla varovasti tai olemalla taitavia/hyviä kuskeja.
Ja ennen kaikkea Nauttikaa lajista.
 
Enemmän luotan omaan arviooni, siitä kuinka kovaa voin mutkaan ajaa, kuin jonkun virkamiehen tekemään arvioon nopeusrajoituksen muodossa.
Luuletkos että nämä puihin itsensä vetäneet ajoivat sisään kurviin ajatellen "Tästä ei selvitä mutta antaa mennä vaan" ?
Tuskinpa vaan, eivätköhän hekin luottaneet omiin kykyihinsä.

Tuossa lieneekin se suurin syy kuolemaan johtaneisiin onnettomuuksiin; koetaan että omat taidot ovat parempia kuin  mitä ne sitten loppupelissä ovatkaan, otetaan riski ja ajetaan liian pienellä pelivaralla ja sitten kun jotain odottamatonta tapahtuu niin lopetetaan hengittäminen.

Noh, ainahan liikenteessä on syntynyt raatoja ja kai se tosiaan on sitä Darwinismia kun juntit ajavat itsensä kuoliaaksi.
Ehkä käytin väärää sanaa: Tarkoitin enemmänkin omien kykyjen tiedostaminen. Toinen oleellinen asia on riskien tunnistaminen. Eri ihmisillä (osaamistasolla) ja eri pyörillä turvallinen nopeus voi olla hyvinkin erilainen.

Omien taitojen testaaminen on kohtuullisen helppoa ja kaikille mahdollista.
 
Motoristin kysymys: Kuinka vältän törmäämästä päin vastaantulijaa?

Koetanpa tähänkin vastata.
Kyseessähän on yllättävä tilanne, joka voi sattua kaarreajossakin. Erona vain se, että ei ole muita edeltäviä valmistelevia toimenpiteitä kuin ajovireyden ylläpito. Kenties myös jatkuva mielikuvaharjoittelu vastaantuleville autolle "Mitä jos tuo tosta tulee päälle?"
Panikointi on tässä vielä vaarallisempaa. Jos on hieman aikaa, niin jarruttamalla voi saada vauhtia ensiksi hieman alas. Pienikin liike-energian vähennys auttaa seuraavissa toimenpiteissä ja vammojen synnyssä, jos huonosti käy. Jarrutus siis vain suoraan ajaessa. Mutta kun jarrutusaika loppuu, niin sitten alkaa todelliset ongelmat. Nää seuraavat ovat varmasti kiistanalaisia ohjeita, mut yritän perustella:
0) ensisijaisesti yritä väistöä. En suosi pyörän kaatoa, hyppyä yli tms akrobatiaa. Niitä ei voi kuitenkaan harjoitella. Keskity vain väistön harjoitteluun.
1) pidä kaasu ja kytkin ylhäällä, jotta on vetoa. Älä koske jarruihin enää, jarrutus vain haittaa väistöliikettä.
2) katse väistöpisteeseen, jossa on jonkinlainen ajolinja. Mieluusti oikealle, piennartakin voi käyttää hyvin ajamiseen. Myös kaiteen vieressä voi ajaa. Ojanpohjalla ei yleensä voi ajaa siltarumpujen yms takia. Vasemmalle väistäminen on vaarallista, koska sieltä voi tulla muita ajoneuvoja ja vastaantuleva voi yrittää palata omalle kaistalleen. Varo katsomasta liikennemerkkejä, kaiteita tms pylväitä. Älä missään nimessä katso päälleajajaa tai yritä arvata enää mitä siellä tehdään. Keskity vain tohon väistöpisteeseen. Olet valinnut väistämisen ja KAIKKI toimenpiteet tähtää vain sen suorittamiseen.
3) raju työntö pyörää väistön suuntaan; kädet suoraksi sivulle, mikä aiheuttaa oman painopisteen siirtymisen "ulkokaarteeseen". Päinvastoin kuin tossa normaali kaarroksessa, jossa painopiste yritettiin saada sisäkaarteeseen. Tarkoituksena saada mopo nopeasti ja jyrkästi kallelleen  väistöä varten. Tässä auttaa, jos ajajan painopiste saadaan väärälle puolelle.  Voipi vaatia voimaa kovassa vauhdissa hyrrävoimien takia. Persettä ei ehdi siirtää, mutta yläruumiin ehtii työntää pois mopon päältä.
4) Kun mopo reagoi suunnanmuutokseen, siirrä katse takaisin ajoradalle ja katso seuraavaa pakopistettä. Älä edelleenkään katso sinne ojanpohjalle
5) nykäise mopo takaisin vastakkaisella toimenpiteellä. Usein tuo veto ja takaisinveto suoritetaan niin lähekkäin, että siitä tulee yksi pujotteluliike, jossa mopo "kiemurtelee" alla.
6) kun mopo on suorassa, niin vasta tämän jälkeen jarruta, pysähdy ja laske 10:een.
 
Ehkä käytin väärää sanaa: Tarkoitin enemmänkin omien kykyjen tiedostaminen. Toinen oleellinen asia on riskien tunnistaminen. Eri ihmisillä (osaamistasolla) ja eri pyörillä turvallinen nopeus voi olla hyvinkin erilainen.

Omien taitojen testaaminen on kohtuullisen helppoa ja kaikille mahdollista.
Mitäs luulet kuolleiden ajatelleen, "Vedän vaan sen verran kovaa mihin kyvyt riittää ja niin ettei riskiraja ylity liikaa" vai "Kerran se vaan kirpaisee, sinkki tiukalle ja tokasta oikeasta ulos ja kuuseen" ?

Henkilö voi luulla omista kyvyistään kaikenlaista ja ehkä jopa osatakkin jotain mutta tosipaikan tullessa voikin toimia aivan väärin.
Lisäksi kun liikenteessä ei kaikki ole kiinni omista taidoista vaan se Ville 19v saattaa tulla Carinallaan vastaan keskellä ajorataa ja silloin sitä turvallisuusmarginaalia on hyvä olla olemassa.
 
Henkilö voi luulla omista kyvyistään kaikenlaista ja ehkä jopa osatakkin jotain mutta tosipaikan tullessa voikin toimia aivan väärin.
Kirjoitan tähän ketjuun nyt kolmanne kerran: Omat kyvyt on aika helppoa käydä testaamassa. Sen jälkeen ei luule liikoja vaan ymmärtää kehittää vajaavaisia taitojaan.

Tai toinen vaihtoehto on käydä kysymässä ainoa virallinen totuus Stagalta tai Pechalta. He tietävät ja osaavat!
 
Kaikkea en tiedä enkä varmasti osaakkaan, onnistunut kuitenkin pysymään hengissä ja rikkomatta itseäni kaksipyöräisillä vaikka ekat kerrat ajoin prätkällä jo kai '77 tai '78. Metsäänkään en ole ajanut kuin itse sinne tahtoen, kaatojakaan ei ole kuin yksi GT550 ja sekin huoltsikan pihaan mateluvauhdista joskus 20v sitten.

Jaa taidan kyllä jotain tietää ja osata kun hengissä vielä olen
thumbs-up.gif
 
Motoristin kysymys: Kuinka vältän törmäämästä päin vastaantulijaa?

Koetanpa tähänkin vastata.
Kyseessähän on yllättävä tilanne, joka voi sattua kaarreajossakin. Erona vain se, että ei ole muita edeltäviä valmistelevia toimenpiteitä kuin ajovireyden ylläpito. Kenties myös jatkuva mielikuvaharjoittelu vastaantuleville autolle "Mitä jos tuo tosta tulee päälle?"
Panikointi on tässä vielä vaarallisempaa. Jos on hieman aikaa, niin jarruttamalla voi saada vauhtia ensiksi hieman alas. Pienikin liike-energian vähennys auttaa seuraavissa toimenpiteissä ja vammojen synnyssä, jos huonosti käy. Jarrutus siis vain suoraan ajaessa. Mutta kun jarrutusaika loppuu, niin sitten alkaa todelliset ongelmat. Nää seuraavat ovat varmasti kiistanalaisia ohjeita, mut yritän perustella:
0) ensisijaisesti yritä väistöä. En suosi pyörän kaatoa, hyppyä yli tms akrobatiaa. Niitä ei voi kuitenkaan harjoitella. Keskity vain väistön harjoitteluun.
1) pidä kaasu ja kytkin ylhäällä, jotta on vetoa. Älä koske jarruihin enää, jarrutus vain haittaa väistöliikettä.
2) katse väistöpisteeseen, jossa on jonkinlainen ajolinja. Mieluusti oikealle, piennartakin voi käyttää hyvin ajamiseen. Myös kaiteen vieressä voi ajaa. Ojanpohjalla ei yleensä voi ajaa siltarumpujen yms takia. Vasemmalle väistäminen on vaarallista, koska sieltä voi tulla muita ajoneuvoja ja vastaantuleva voi yrittää palata omalle kaistalleen. Varo katsomasta liikennemerkkejä, kaiteita tms pylväitä. Älä missään nimessä katso päälleajajaa tai yritä arvata enää mitä siellä tehdään. Keskity vain tohon väistöpisteeseen. Olet valinnut väistämisen ja KAIKKI toimenpiteet tähtää vain sen suorittamiseen.
3) raju työntö pyörää väistön suuntaan; kädet suoraksi sivulle, mikä aiheuttaa oman painopisteen siirtymisen "ulkokaarteeseen". Päinvastoin kuin tossa normaali kaarroksessa, jossa painopiste yritettiin saada sisäkaarteeseen. Tarkoituksena saada mopo nopeasti ja jyrkästi kallelleen  väistöä varten. Tässä auttaa, jos ajajan painopiste saadaan väärälle puolelle.  Voipi vaatia voimaa kovassa vauhdissa hyrrävoimien takia. Persettä ei ehdi siirtää, mutta yläruumiin ehtii työntää pois mopon päältä.
4) Kun mopo reagoi suunnanmuutokseen, siirrä katse takaisin ajoradalle ja katso seuraavaa pakopistettä. Älä edelleenkään katso sinne ojanpohjalle
5) nykäise mopo takaisin vastakkaisella toimenpiteellä. Usein tuo veto ja takaisinveto suoritetaan niin lähekkäin, että siitä tulee yksi pujotteluliike, jossa mopo "kiemurtelee" alla.
6) kun mopo on suorassa, niin vasta tämän jälkeen jarruta, pysähdy ja laske 10:een.
printtasin tän ja teippasin tankkiin, pitää kokeilla seuraavalla kerralla.
 
Mitä reippaampi vauhti sen vähemmän jää aikaa korjaaviin
toimenpiteisiin, väistöihin, pysähtymisitä tai hiljentämisitä puhumattakaan.

Minun mielestäni ihan kaikkein tärkein juttu on ajaa vain sitä nopeutta,
että ei ylitä omaa uskaltamista ja ennen kaikkea omia taitojaan ja
ehtii paljon paremmin.

Mitä vauhtia kannattaa ajaa "pimeisiin" mutkiin tai kumpareiden
yli, kun siellä voi olla vaikka pyöreää soraa - kuulalaakereita.

Listan kärjessä on nyt ja aina ennenkin ollut suistuminen. En ihan
oikeasti pysty kuvittelemaan, että suistumiset olivat suurin ryhmä
ellei vauhtia olisi ollut hieman "yläkanttiinsa".  Jokainen tietenkin
ihan itse päättää mitä vauhtia aikoo ajaa.
 
Mä olen aina sanonut, että Hannulla on hyviä tilastoja. Lisäisin vielä, että ihan samoin kuin Hannulla on hyviä tilastoja, on stagalla lukemattomia perusteluja hiljaa ajolle ja sadismia tulkita kaikki "idiootin omaksi syyksi". Niin siellä DDR:ssä...

Suomi on psyykepotilaiden luvattu maa. Johtunee paljosta ihmisten alistamisesta ja kyykyttämisestä. Meillä tehdään itsemurhia keskimääräisesti paljon. En nyt satu muistamaan, kuinka monta sataa tuhatta asuakasta kohden. Epäilen vahvasti, että suistumisonnettomuuksissa se näyttelee jonkinlaista osaa.

Suistumista mielestäni voi välttää:
a. Harjoittelulla.
b. Harjoittelulla, harjoittelulla.
c. Kevyellä analyysillä yleistilanteesta:
esim. Tänään on satanut, on aika liukasta.
esim. Prkleen juntit on kylvötöissä ja tiet liukkaana savesta ja skeidasta.
esim. On krapula, en aja edes illallakaan.
d. Kevyellä analyysilla muista.
esim. Onpa omituinen autoilija, hankkiudun siitä nopeasti eroon ohittamalla.
e. Sisäisistä tuntemuksista. Prkl! Tänään ei oikein hyppy kulje, ajan vähän hiljempaa.
f. OLEMALLA HEREILLÄ! Keskittyä ajamiseen, jättää työasiat pimeään partitioon ja unohtaa murheet kokonaan.

Käyn oman em. mainitun tsekkauslistan aina läpi looppaamalla. Kuitenkin joskus on sattunut, on meinannut sattua ja olen täysin varma, että jotain sattuu edelleenkin vaikka kaikkeni yritän.

Se on siis oma valintani, jatkanko harrastusta vai en.

En kuitenkaan katso olevani sopiva arvioimaan toisten virheitä, keskityn omiini, niitä riittää tekevällä.
 
Tilastoissa tulisi rikollinen toiminta siirtää omaksi ryhmäkseen. Tarkoitan ajamista varastetulla ajoneuvolla, kännissä ja tai huumeissa ajoa.

Niihin kaikkiin meillä on aika helpot keinot vaikuttaa.
 
Älä aja limiitillä ikinä liikenteessä, jos et oikeasti tiedä mihin pystyt, et pysty juuri mihinkään. Harjoittele! Moni pitää "leikkimistä" turhanpäiväisenä, mutta sitä se ei ole, se opettaa hallitsemaan pyörääsi!
 
Mutta se leikkiminen pitää tehdä muualla, kuin liikenteessä.
Eihän lapsiakaan päästetä tielle leikkimään, jos se suinkin on estettävissä.
 
f. OLEMALLA HEREILLÄ! Keskittyä ajamiseen, jättää työasiat pimeään partitioon ja unohtaa murheet kokonaan.
Tuosta tulee mieleen kaverini kommentti alppiteillä ajamisesta. Mutkissa joutuu keskittymään täysin ajamiseen, mutta kyllä suorilla ehtii jo pillua ajatella...
biggrin.gif


Muutoin olen kyllä samoilla linjoilla Anatoolin ja suuren osan muistakin kanssa. Itse määrittelemme riskitason ja se valinta tehdään joka kerran kun kahvaa käännetään. Minä vedän rajani siihen etten "kaahaa" kaupungissa, en aja kännissä enkä ilman varusteita. Pikkuteillä ajan isommalla riskillä joka saattaa käydä kortin tai jossain vaiheessa terveyden päälle. Silti se on oma valintani, jonka tietoisesti teen.

Samantyylistä tarkastuslistaa kuin Anatooli käyttää ajan itsekin pääkopassani. Tosin siinä pyörii aika paljon muutakin mukana, kuten ajetun tien profiili, hiekkaisuuus, näköesteet, renkaiden kunto, luottamus pyörään yms, ja näiden avulla yritän pitää riskitasoa sellaisena jota pidän hyväksyttävänä.

Silti aina silloin tällöin tulee niitä ns. "Oh Shit!"-hetkiä joita varten pidetään takarenkaassa niitä pussy stripejä ja jalkatapit irti maasta normaaliajossa.
 
Muutoin olen kyllä samoilla linjoilla Anatoolin ja suuren osan muistakin kanssa. Itse määrittelemme riskitason ja se valinta tehdään joka kerran kun kahvaa käännetään. Minä vedän rajani siihen etten "kaahaa" kaupungissa, en aja kännissä enkä ilman varusteita. Pikkuteillä ajan isommalla riskillä joka saattaa käydä kortin tai jossain vaiheessa terveyden päälle. Silti se on oma valintani, jonka tietoisesti teen.

Samantyylistä tarkastuslistaa kuin Anatooli käyttää ajan itsekin pääkopassani. Tosin siinä pyörii aika paljon muutakin mukana, kuten ajetun tien profiili, hiekkaisuuus, näköesteet, renkaiden kunto, luottamus pyörään yms, ja näiden avulla yritän pitää riskitasoa sellaisena jota pidän hyväksyttävänä.

Silti aina silloin tällöin tulee niitä ns. "Oh Shit!"-hetkiä joita varten pidetään takarenkaassa niitä pussy stripejä ja jalkatapit irti maasta normaaliajossa.
Uskon, että osapuilleen tuolla tyylillä menee valtaosa harrastajista, ja samoin sattumuksin. Mistähän me täällä aina väännellään...

Olisko nimitys tuolla tavalla ajaville Kohtuullisen Kahvankäännön Veljeskunta tjsp. Samaan tapaan kuin Kohtuullisen Hutikan Pyhä Veljeskunta.
biggrin.gif
 
Hyvä topic.

Tilanne josta suistumiset lähtevät liikkeelle on sähäkkä, joten lääkkeenkin täytyy sitä olla:

Tunnista hartialukko ja opettele maneeri jolla vapaudut siitä samantien. Harjoittele.

sport05.gif

Iku
 
Back
Ylös