jiipekki sanoi:
tuli mieleen kun alkaa tää vuos olla paketissa... tai siis ajokausi... ni mitehä paljo huurus ehti ohjastamaan tällä kaudella?
Kiitos Jsp:n terkuista, pectoraalista varmaan määrättiin ja koopeetä tiätty !
Hmm, "kausi".....en vain oikein hahmota tuota, mutta jos tarkoitat vuoden almanakan lehtiä, niin vaikia on tuota sanoa jotta paljonko? Syystä että "laivueessa" on 4 kulkinetta, joita kelien ja tarpeen mukaan vaihdellaa, toki kaikki ovat vakuutuksessa "round year" tai ainakin "stand by", eli hälytysvalmius on päällä koko ajan.
No sitten kun kavereiden pyöriä tulee ulkoilutettua, ( tänä vuonna ~10tkm ), ja samoin kuin vuokrapyöriäkin, ei nuita km:ä millään ota selvää -ja toisaalta, miksi pitäisikään? Alkuaikoina tuli tiätysti jotain kirjanpitoa ajokilometreistä pidettyäkin, mutta muistan vain sen vuoden -98, kun sen aloittelin jo maaliskuussa jolloin lumisateessa ohjastelin Stavangeriin telttailemaan ja viimeisen reissun joskus lokakuussa, niin tuonna vuonna km:t olivat 36.000, jolloin jopa voitin erään "Fair Play" -kisankin ja sain jopa 300mk:n pa.lahjakortin. Nämä km:t tuli kahdella pärrällä tosin, (DR750, sekä DR800).
Että nyt jos sitten nämä muutkin kk;t ynnäilee mukaan, niin ei kai nuita km:jä siltikään tule kuin jokunen 40-50km?
Mutta tapahtumaraporttia tästäkin päivästä:
Herran armosta, pääsimme sitten sieltä Karigasniemen- lumiväylän "kurssikeskuksesta", Kaamasen Jokitörmän "Tapio" -mökin kautta viimein takaisin tien päälle. Lähdössä tosin ei suotta kiirehditty, kun mitään "hopsua" ei meillä mihinkään ollut, paitti mr Nixin työvelvoitteet kutsuu huomenna, (torstaina). Annettiin aamun valostua ihan rauhassa. Lumilinkokin kävi sopivasti avaamassa meille tien siihen Kaamasen päätielle, jes ! Tämä "Tapio"-mökki muuten sijaitsee aivan siinä Kaamasen sodanaikaisen, niksmannien lentokentän vieressä, paikassa jossa on mm Lapin sodan muistomerkkikin, eli jos tuota kenttää ja sen tst-varustuksia, suoja-asemia, jne. joku haluaa tsiigailla paremmin, niin tuosta olisi hyvä lähteä kävelykierroksille. Kesäkuun Atlantinvalli Jutauksen starttipäivää edeltävänä päivänä, tuolla kaiketi on aikaa myös piipahtaa, jos vain halukkaita riittää...?
Avaimen palautuksen jälkeen, suoritettiin vain hyvin mieto kaasunavaus, heti kohta sen Näätämön tienristeyksen jälkeen, kelien ollessa
kerrassaan ihanteelliset! Aura-auto oli käynyt jo aamuvarhain, mitään uutta ei satanut ja mikä parasta, temperaturet olivat -7´c ___ -11´c välillä koko matkan ajan, aina tänne Kemiin, jossa nyt tätä naputtelen hotelli
Palomestarissa. (juu, saunottu ja syöty on jo hyvissä ajoin, eli klo 19:22 kirjauduin sisälle.)
Yhdellä istumalla, painelimme Inarin ohitte, muutamia poroja himmaten, ja olihan se edellisen päivän lumisade vienyt näköjään useita kotiloita tien penkoille ja jopa kokonaan tieltä uloskin, kun oli tullut noita tuoreita ulosajojälkiä tien molemmin puolin!
Aika mutkainenhan tuo on, tuo Inari - Ivalo väli kesäisinkin, että tankoa saapi kääntää ihan tosissaan, jos esim Karhunpesänkiven kohdilla meinaa vaikkapa sen 90km/h päästelllä! No sitten ennen Ivaloa, niissä mukavissa ja suhteellisen pitkissä ylämäissä, lentelivät ne eilen illalla, runkoon, vanteisiin, perään, sivulaukkuihin, jne. kaikkiin mahdollisiin paikkoihin kertyneet jäät vauhdissa ja tärinässä huis ties ja minne! Voisin jopa väittää, että painonvähennyksen huomasi vauhdissa !
Ei vaappuneet enää vanteetkaan, kun valkoisten "kuorien" alta kuoriintui näin ulos kaksi Gessua!
Eikähän siinä sitten mennyt pitkään, kun Inarinjärveltä tie lähtee nousemaan vaaranlakien kautta kohti Ivaloa, niin mikäs siinä oli päästellä jo aikas melkoisia "kesänoppeuksia"
Mahtavaa fiiilistä!, yksikään kotilo ei enää ohitellut meitä, vaan nyt jo ne takana tulleetkin jäivät sinne kauas taakse vetämiimme jäähileverhoihin! Takunen piti hyvin, vaikka toki yli satasen nopeuksissa, raskaalla kuormalla ja vielä ylämäkeen tuntuikin, että koko ajan se vain lyö suttua.
Hyä oli nyt matkamiähen kaasutella menemään!
Ivalossa Nixi ajoi rinnalle ja halusi ABC:lle tankkaamaan. OK, ja kiersimme liikenneympyrästä mittareille, kun sitten jo taas, "hohhoijjaa",
..eikö siihen taas tullut jokin pariskunta Tabletteineen kuvaamaan joka suunnalta ja tekemään ne vakiokyssärit, mistä- minne- miten- miksi- jne ?... Ja vaikka itse en nyt edes tankannut. No tilanteen rauhottua, tuli siihen kelkkamieskin, ja ennen kuin se ennätti ottamaan edes kypäräänsä pois päästään, astelimpa hemmon viereen ja nyt vuorostaan itse pääsin kysymään: "Eikösevain ole kylmä ajella?"
Itseltä kysyy usein melkoista kykyä pitää pokka, kun jo etukäteen tiedän, miten huvittuneita vastauksia niitä sitten kuulee, ja etenkin, kun naamavärkistä näkee kun ovat ihan "hoo-Moilasena", että mitenkäs tässä näin pääsi käymään?
Aikoinaan, kun olen itse niin monesti tämän saman kysymyksen kuullut kelkkaohjastajilta, niin nykyään olen jo nopeampi. Ja arvatkaa vain, kuinka monelle kelkkakuskille tälläkin reissullta tämän saman kyssärin olin jo esittänyt.
Ja sitten jos vielä väittävät, että mp:llä ajo olisi kylmempää, alan hypistelemään takkini alta roikkuvaa sähkötöpseliä, niin sitten yleensä päädymmekin samaan mielipiteeseen....
Lähdettiin sitten kohti Saariselkää. Ivalon keskusta loisti jouluvalojensa kanssa kilpaa tyhjyyttään, joka pian jäikin sitten vain peileistä katsottavaksi. Nixi otti nyt vetovastuun, ja kohta jo alkoivat kutakuinkin "kesänopeudet". Pidin sopivaa matkaväliä taaempana, josko siihen jokin kotilo haluaisi tulla väliin, vaan eipä pystyneet, koska Nixi laittoi nyt kierroksia boxeriin. Olimme sopineet että minä vuorostaan tankkaisin Saariselällä, joten kun edessämme taivaanrannassa alkoi taivas upeasti aamu-punertamaan ja kun saavuimme sopivasti "magneettimäelle", jäin huipulle hetkiseksi kuvaamaan taivaanrannassa näkyvää Kaunispään huippua, Nixin kaasutellessa jo alempana kaukaisuudessa jäähilepilveä perässään vetäen. Tapaisimme alempana, Nesteen huoltamolla kahffeella, jonne kohta tulisin perässä.
Kamera sivulaukkuun ja sitten perään. Ja alempana sitten siihen Nesteen risteykseen nastat ropisten tullessani, alkoikin etunen taas muistuttumaan olemassaolostaan, nimittäin
"TAASKO" se oli tyhjentynyt`? Huoltamon pikkutiellä, etunen alkoi vempuloimaan siihen mallin, että tankkauksella ei ollutkaan nyt kiirus, vaan ensin katsottiin etusen paineita....Ei kai se taas ole alkanu vuotamaan? Letkumittari antoi alle 1.2:n paineet, joiden piti olla kyllä lähempänä kahta, eikä nyt ollut enää pakkastakaan kuin muutamia asteita? Tiedän toki, ettei näihin huoltamomittareihin aina ole luottamista, mutta jotain suuntaa ne pitäs kyllä antaa. Laitoin sen tasan 2k:n paineisiin, ja sitten menin Nixin kanssa sisälle tilaamaan jotain "harhautusta", koska eihän näistä tavernoista mitään oikiaa ruokaa saa.
Kaksi kasvihampurilaista sai nyt luvan kelvata, kun ruokaa ei ollut saatavilla. Seuraavan nykäys ja kelkkasaappaiden alaspudotus jalkatapeilta tehtäisiin Soankylässä. Mutta tsiigataan vielä kerran se etusen paine - ja nyt omalla, tarkalla mittarillani!
Nou hätä, eli letkumittari oli vain näyttänyt liian pientä arvoa, joten nyt vastaavasti sain laskea jo enimpiä paineita ulos. Tuo etusen vempulointi oli siis pelkästään eilisen, tuoreen lumen aiheuttamaa epätasaisuutta, kun auran jäljiltä jää aina uutta lunta niiden vanhojen, entisten kuoppien sisään ja jotka sitten pyörä tunnistaa outoina ja epänormaalina käyttäytymisenä.
Toki, jos vuoto olisi nyt uusinut, olihan minulla se paikkapullo edelleen puolillaan, sekä olimpa vielä Muonion SEO:lta Nixiä odottaessani ostanut uudenkin. Koska toimihan tuo pakkasellakin, tai ainakin tuo CRC-merkkinen.
Piuhat taas ohjastajiin kiinni ja visiirit silmille. Takaisin päätielle ja sitten hieman reilumpi "kaasunavaus", koska nyt olin itse kärjessä. Tosin, omalla Gessullani en vieläkään saa täyttä kaasua käyttää kuin hetkellisesti, sillä mittarissani kun on vasta 80325km. Tuokin lukema nyt seistä jäpitti paikoillaan, kun edelleenkään se ei toiminut. Mittarivaijerihan napsahti -29´c: pakkasessa katki siellä Kemijärven ja Sodankylän puolessa välin. Mutta Nixi olisi täyttä kaasua jo voinut käyttää, koska hänen Adventurellaan oli ohjastettu jo tuo satatuhatta rikki, jonka jälkeen, lupa yhtämittaiseen täyskaasuun tehdas antaa.
Kierrolukumittarini mukaan, Kiilopää sekä Laanila ylitettiin n 4200 rpm:n kierrosalueilla. Muistini mukaan, maanopeus olisi silloin kutakuinkin reilut 85km/h.... Ja sitten, kun tultiin niille Purmukan ja Tankavaaran viivasuorille, niin kierrosluku saattoi käydä jo 4500 rpm:n tuntumassa. Olipa vain soma ajella tyhjillä teillä! Eipä ollut asuntovaunua, turistibussia, linjabiiliä, hinaajaa, yms. turistihotellia, eikä muutakaan savuttajaa edessä matelemassa, mitä kesä- heinäkuussa täällä joutuisi jatkuvalla syötöllä ohittelemaan! Lumipenkkojen syvyyskin takasi nyt sen, että vauhtia sai pitää huoletta koska ne muutamat poroset joita matkallamme Saariselän jälkeen näimme, eivät pystyisi mitään tekemään, kun boxereiden pauke mäni jo ohitte lumipölly-jäähileen vain ilmassa leijailen ! Liikkuva poliisi on lakkautettu, ja se oikea poliisi, niitä täällä seuduin näkee nykyään vain tv-sarjoissa.
Tässä ja nyt olivat ne ajofiilikset viimeistään, mitä täältä olimme tulleet hakemaan! Valoisaa olisi vielä pari - kolme varttia jäljellä, joten silläkin tässä oli nyt "tuli takapuolen alla", tai ainakin siltä se taas minusta tuntui, kun olin kytkenyt uudestaan penkinlämmittimen päälle! Valoisalla kannattaisi ajella hieman reilumpaa nopeutta, jotta matka joutuisi, siten kaikki pysähtymisetkin jätettiin toisille tielläliikkujille. Olkoonkin, että Nesteeltä oli ottanut mukaani porontaljan ja kankkuni väliin, venäjänkielisiä Saariselän sanomia ison nipun, jotka tosin jossain Vuotson lentokentän kohdilla olivat lennelleet lentolehtisten tapaan tykkykuusien oksille ja penkoille.... näin tapauksen ainoan silminnäkijän, eli Nixin kertoman mukaan...jatkuu
. Eräskin punainen yritti kiihdyttää selvästi, huomattuaan vasta ovipeilistä mitä ohitte oli painelemassa, Nixi oli perässä ja tauolla ihmettelikin miten oli ohitus hieman venähtänyt pitkäksi, mutta mikäs siellä oli tyhjillä väylillä ajella vaikka rinnakkainkin! Alkoi taas jo hämärtymään, eli päivä oli jo sikäli pulkassa, että pimeäksihän se tienoo taas venähti, kun tulimme Sodankylän Nesteelle. Pikainen tankkaus, koska lähdin saman tien hotelli Karhuun, noutamaan sinne pari päivää aikaisemmin unohtamaani puhelimen laturia. Ei sillä, etteikö mulla niitä kotona olisi vaikka muille annettaviksi, mutta kun se hotelli oli tuossa aivan vieressä.
