Noniin, hartaan vatuloinnin ja pitkällisen ulkomaan foorumien tuijottelun jälkeen tuli lipastettua Ameriikasta käytetty
Öhlinsin takaiskari. Päällisin puolin pötkylä on hyvässä kunnossa ja myyjän myyntipuheiden mukaan niukasti huollon jälkeen ajettu. Lisäksi myyjä oli lähestulkoon ostajan painoinen, joten toiveissa oli saada sattumaan sagit paikalleen ilman isompaa veivausta. Näin tapahtui: tankki tyhjänä ajokamppeiden kanssa saatiin kokonaispainumaksi hydraulinen esijännityksen säätö löysimmillään 34 mm ja tiukimmillaan 24 mm. Staattiset 11 ja 8 mm. Tiukimmillaan saa säätö siis olla ja ehkä jopa lipsuu vähän plöysän puolelle tankki täynnä, mutta ei maksa vaivaa enää käydä irrottamaan iskaria, jousta ja hydraulisäädön murikkaa, että pääsisi "karkeasäätöä" tekemään manuaalisella säätörenkaalla - joka siis tässä Öhlärissä on nerokkaasti tuon hydrauliikkamurikan alla. Seuraavan huollon yhteydessä lentää kyllä mainittu murikka kaaressa lehtoon, ma veikkaan.
Ans olla, nyt kun iskariin ei saatu millään upotettua riittävästi rahaa, vaikka tulli parhaansa yrittikin, niin jatkettiin foorumeiden tuijottelua ja lunastettiin Teutoniasta
BKG:n portaattomasti säädettävät cliparit. Hyväkuntoisilta näyttävät, mutta negaa tulee siitä, että putket eivät ole suorat vaan tuo säätömekanismi on niissä kiinni. Siis jos nuo onnistuu telomaan niin vaihto-osa maksaa tavanomaista enemmän.
Edellä mainitut käikäleet irtosivat kyllä molemmat mielestäni aika sopuisaan hintaan. Nyt kun RC51:n harrastaminen ei ehkä ole rapakon takana enää niin muodikasta, niin isolla rahalla ostettua blingiä näkyy olevan kiitettävästi kaupan jopa vähän vähemmän isolla rahalla. Merten yli uittamisessa on toki omat hankaluutensa. Samoin Saksasta, ja jos seikkailuhalua ja paikallisen murteen ja kulttuurin tuntemusta riittää, myös
Italian SP-foorumeilta löytyy racinghenkistä rojua jos jonkinmoista Durbahnin Torstin keksinnöistä lähtien. Riskihän se aina on käytettyä kampetta ostaa eikä kunto ikinä uutta vastaa, mutta kukin meistä menköön tyylillään.
Muutakin pientä on viritteillä tässä talven ratoksi. Vähiten rattoisa projekti on ohjauslaakerin vaihto, kun ei siihen hommaan ole varsinaisia erikoistyökaluja. Täytyy tilapäisvälinein yrittää teutaroida paikoilleen. Melunvaimennukseenkin tuli Ducato-harrastajilta taivaallisen nerokkaita ratkaisuehdotuksia, mutta katsotaan nyt, onko moiselle sävellykselle tarvetta. Toistaiseksihan Motoparkin ovet on tuomittu säppeen kilpailuja lukuunottamatta.