Kultaisella 70-luvun alkupuolella mopon virittäminen oli mopon virittämistä

.
"Herrasmieslaji", jossa sai respektiä vain jos vehje rakennettiin "vakio-osista" ja pysyi viisikymppisenä.
Kaasari/imukurkku + putki sai olla mikä tahansa.
Suolaisimman laitteen sai Puch/Tomos
"hybridistä". Alakertana Tomos 5-vaihteisena, kiertokanki vaihdettiin 12mm tapille. Sylinteriksi Puchin kovakromi sovitettuna lohkoihin + Puchin kansi.
Näistä sitten väsäämään "paikkoja kuntoon". Hommaa riitti hyvinkin viikon illoiksi sorvaamisissa ja jyrsimisissä.
Loppupereissä työläin/ hankalin homma oli saada käyrä-paisari "toimimaan" yhteen viritysten kanssa. Valmiita malleja ei ollut ja kokeiltavaa riitti protovaiheessa. Kloonaaminen oli sitten lasten leikkiä koko homman suhteen.
No kulkiko? KULKI

.
Sen ajan piikin "katuenska" Suikan TS 125 tuuppasi kuponkien mukaan 13hp.
Painoa oli toki tuplat mopoon verraten, mutta tilavuutta vielä reilummin enemmän.
Saman painoisilla kuskeilla Suikkakuski otti "tarraa selkään" niin seisovalla kuin rullaavalla lähdöllä. Alkoi muuten käymään "latu kapeaksi" mopolla, vaikka vehje oli rungon ja jarrujen suhteen niin tikissä kuin voi.
"Peruskorjausväli" ei muuten ollut kovin pitkä ja risiinillä oli pakko ajaa, muuten porsi alta aikayksikön.
Hauskaa oli, tallissa ja tiellä..... ja sitä kesti koko mopovuoden

.
Hieman eri tasolla oli valvonta PK-seudulla silloin nykyiseen verraten, mutta kyllä sitä muutamaan kenkään sai poltettua kunnon pillinkuvat..... kun silloin tällöin piti ajella liikaa metelöimättä suikkien kohdalla

.
Ennen oli ennen.....