Eilen ajelemassa.
Sen verran teki mieli käydä ajaa pämäyttämässä, että hulmautin Gessulla pihalle takarengas sutia lyöden. Katurenkaat ovat näin lumirikkaalla kelillä tyhjänpäiväisen pitämättömät laitokset. Pyörä pysähtyi heti kaivamaan kuoppaa, eikä eteenpäin mennyt vaikka mieli teki. Työntäminenkin oli raskasta puuhaa, kadulle kun oli lievä ylämäki. Henkityksen tasaannuttua kaarsin jäiselle asfaltille, pikkaisen hellästi joutui käyttämään kaasua. Sora-ajokokemus ei tässä tilanteessa paljoa auttanut. Syvä kunniotus MCHuurretta kohtaan kasvoi entisestään, kun ajoin ensimmäiseen risteykseen. ABS otti jatkuvasti määräysvaltaa itselleen ja vilkuttelin isolle tielle. Autojen ikkunoissa näkyi pitkiä naamoja. Isoissa valoissa kaarros sujui erittäin hitaasti, niin että valot ehtivät vaihtua punaiselle. Vastaantulevat autoista näkyi taas naamoja. Katsoin takaisin toppatakin sisältä. Pari korttelia kaksikaistaista tietä ja ryhmitys kääntyvien kaistalle, jossa oli tietysti lunta. Nolostihan siinä kävi. Rengas äityi heti pyörimään tyhjää ja jouduin työntämään pyörän valojen ohi, että pääsin lumesta pois. Pari valokierrosta odoteltuani ja naamoja autoista seurattuani, ajoin pienemmälle tielle ja sieltä takaisin Sudenpesään. Laskeutumisessa oli omat ongelmansa, sillä eturengas vourusi kiitoradan reunasta reunaan ja olin lähellä, etten suistunut päin karmia.
Kilometrejä tuli varmaan kokonaista kaksi kappaletta. Mutta pääsenpähän rehentelemään, että kausi on korkattu! Niin ja lennonjohdolle kommentoin MCHuurteen kapiaisäänellä: tuolta tulin ja tuonnepäin menin.
Mittaris -30´C mut eihän se työpaikan mittaris ollu ku -26´C ja tämäkin varjossa..
lakenlou...
