• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Tällä kaudella opittua...

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja wene
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Jos muuta en oppinut niin ainakin sen, että 150 mm:n etunakilla pyörää ei ohjailla paljoa muuten kuin vastaohjauksella.
 
Itsellä ainakin suurin oppi tänä vuonna oli se, että jarrun käyttö liikenteessä väheni huomattavasti rata-ajon ansiosta...

Paljo vähemmä tarttee jarrun kans pelleillä ku moottorijarru hoitaa suurimman osan puolesta.
 
Ainakin sen, että radalla ei kannata aina "hevostella" ja järkeä vois käyttää siellä joskus enemmän. Kumipuoli ei aina välttämättä pidä asfaltilla...
confused_orig.gif
Se piti oppia kantapään kautta.
 
Joo vähän samaa hommaa tuli opiskeltua... Vaihdetaan ne renkaat silloin kun alkaa tuntua että vaihtaa tarttee. Ei ne kuitenkaan mene "vielä kerran jos varovasti ottaa". Ja sit jos menee "vielä kerran ottamaan varovasti" niin sit kans olis syytä ottaa oikeasti hiukka varovaisemmin
confused_orig.gif
Näköjään.
 
Liikennemerkkien merkityksen.

Kotilolla kun ajelee, tulkoon hirviä, monttuja, vaarallisia risteyksiä yms. tikkareita vastaan, niin aina on +20km/h mittarissa ja ns. "nollat taulussa".
Pyörällä vauhti saattaa tietty olla jotain muutakin, mutta kyllä hälytyskellot soi tikkareiden kohdalla aivan toisella tavalla ja hyvä niin.
 
Jaa että mitä opittu tälle ajokaudelle. Noh ainakin tullu opittua että kuin liukkas uusi asfaltti voi ollakkin märkänä ja pikkuhiljaa alkaa löytyyn kaarretekniikka tuonne jyrkemmille mutkille ja suuremmille vauhdeille. Kerinny unohtuun aika hyvin kumminkin neljän vuoden tauon aikana. Mutta se vaan on että aina kun oppii uuden asian niin unohtuu kaksi vanhaa..
biggrin.gif


Niin ja kun tuli yhellä varalaskeutumispaikalla kokeiltua sitten pyörän kulkuakin niin tuli opittua että millasia alkaa nuo 200km/h vauhdit oleen. Järjettömiä...
 
Omakohtaiset opit
* kannattaa oikeasti pitää se tauko kerran tunnissa eikä ajaa "vielä vähän"
* turvavälin ja limittäin ajamisen merkitys ryhmäajossa (kaksikin pyörää on jo ryhmä), myös lähtötilanteissa p-alueilta yms. ettei jarrutusmatka lopu kesken
* opin kanttaamaan rohkeammin ja nauttimaan siitä (edistystä edellisen kesän jäykistelyyn verrattuna)
* terve epäluulo muita tiellä liikkujia kohtaan pitää muista säilyttää eli joku voi tulla eteen vaikka ei uskoisi
 
Sen oon oppinu, että mikään ei oo koskaan tarpeeksi. Kolmen kesän jälkeen kiksien hakeminen sportihkolla pyörällä vaatisi enemmän ja enemmän nopeutta. Perusjurruttaminen alkaa tuntua helvetin tylsältä kun saman mutkan voi(si) pyörän ominaisuuksien puolesta vetää tuplavauhtia. Ennemmin tai myöhemmin pyörä vaihtuu joko täysnakuksi tai enduroksi niin saattaa jopa kortti ja henki säilyä.

Niin ja sen opin kans, että soratiellä saa kiksejä laillisissakin nopeuksissa. Katurengas vaan ei kauaa kestä =)

Ja kyllä opin jotain hyödyllistäkin...ei vaan just nyt tuu mieleen
biggrin.gif
 
Enpä tiedä, että opinko varsinaisesti mitään - taikka ainakaan
mitään varsinaisesti uutta ... mutta ...

Kuitenkin vahvistui merkittävästi käsitys siitä, että kannattaa
ihan oikeasti pitää kunnon väli edelläajavaan. Juu - tiedän kyllä,
että siihen on aina tunkemassa joku, mutta so what. Kun pitää
kunnon väliä edelläajavaan, niin oma ajo muuttuu rennoksi ja
mukavaksi. Meinaan, että kun jono nykii, niin siinä omissa
ajatuksissaan nukkuessa saattaa toisinaan tulla aika kiiru - kun on
liian lähellä sitä edelläajavaa - siis. Olen nääs takavuosina
lipannutkin tuon takia, kun piti väistää peräänajoa - ja vältinkin -
mutta itte sitte lippasin - harmittaahan se tuommoinen ihmistä.
lookaround_orig.gif
 
Mitä olen tällä kaudella oppinut...

Tekisi mieli sanoa, että ajamaan moottoripyörää, mutta sellaista valetta ei siedä suustaan päästää. Ensimmäinen kausi menossa (ei vielä takana) ja viikoittain tulee vastaan tilanteita, joissa olisi pitänyt osata toimia toisin. On helppoa olla jälkiviisas. Mitään vakavampaa ei ole päässyt sattumaan, mutta jos ei opi olemaan huolellisempi, kerrankos sellainenkin kohdalle osuu. Tai vähintäänkin nolo tilanne...

Tässä kuitenkin muutamia asioita, joita alan sisäistämään:

- turvaväli on tosi jees. Ajosta tulee huomattavasti tasaisempaa, kun ei tarvitse nykiä edellisen ahterissa kiinni. (Se oli kielikuva, senkin kaksimieliset pässit!)

- Katso mihin ajat, aja mihin katsot. Se toimii sittenkin; kummasti se pyörä vaan tuppaa menemään sinne mihin katsoo. Tyyliin "Oho, onpa tiukka mutka ja metsänreunakin kovin lähellä... Ei tossa kuusessa kyllä sammal ihan oikealla ilmansuunnalla kasva... Kas, pikku oravakin siellä..." Ja seuraavaksi olen itse metsässä (tai lehmälaitumella, jos unohduin katsomaan maisemia). Eli katseen suuntaaminen pitkälle tietä eteenpäin ja hieman ylemmäksikin auttaa kummasti ajolinjan säilyttämisessä, eikä mutkaan kallistaminenkaan ole niin vaikeaa kuin kuvittelisi.

- In Finland we use this thing called vastaohjaus. Jep jep, sen opetus autokoulussa on täysin alimitoitettua. Ensimmäiset kerrat, kun vastaohjausta älysin ruveta mutkapätkillä oikeasti hyödyntämään, tuli ajoon ihan uusi vire. On ne luonnonlait vaan aika näppäriä keksintöjä.

- Liikennemerkkien lukeminen on ihan oma taitolajinsa. Sellaiset pyöreät keltapohjaiset, joissa on joku kymmenluku ovat suuntaa-antavia, eikö...? Tiukasta mutkasta, kelirikosta, hiekasta ajoradalla ja muista mukavuuksista varoittavat merkit taas sellaisia, joihin kannattaan ihan oikeasti kiinnittää. Autolla ajaessa ei se ole niin justiinsa, onko siinä ajoradalla vähän hiekkaa tai pari pikku kuoppaa. Pyörällä ei tee mieli sellaisiin hurauttaa.

- Muiden tielläliikkujien suhteen saa olla vainoharhainen. Syliin tunkevat autot eivät nosta ajonautintoa, vaikka joku muuta väittäisikin.

- Pyörää ei (satulassa istuen) pysty peruuttamaan ylämäkeen, varsinkaan hiekkapohjalla. Erinäisiltä noloilta tilanteilta ja pahanlaatuiselta vitutukselta voi välttyä, kun hieman vaivautuu katsomaan mihin sen pyöränsä pysäyttää. Tai sitten yrittää taluttaa sen pyörän pois hankalasta paikasta. Minun tuurillani tämäkään ei onnistu. En tiedä tulenko oppimaan tätä koskaan, kenties kantapään kautta.

Jotta tällälailla. Ehkä en ole ihan toivoton tapaus, kun sentään tiedän, että minulla on vielä rutkasti opittavaa. Harmi vaan, että ajokautta ei ole jäljellä enää niin paljoa. Täytyy yrittää ottaa kaikki hyöty irti näistä muutamista jäljelläolevista viikoista.
 
Eli katseen suuntaaminen pitkälle tietä eteenpäin ja hieman ylemmäksikin auttaa kummasti ajolinjan säilyttämisessä, eikä mutkaan kallistaminenkaan ole niin vaikeaa kuin kuvittelisi.
Multa tämä tahtoo unohtua, kun yritän seurata tien pintaakin (hiekkaa, halkeamia yms.). Käynti optikolla voisi auttaa, niin näkisi ne jo kauempaakin.
smile_org.gif
 
Ai nii se tuli opittua kun käytiin Jänkhällä Jytisee tapahtumassa jos takanakissa on pintaa jäljellä ennen reissua ~2mm nii kun tulee takas ei ole enää mitää, matkaa tuli ~2700km. Eli renkaan/renkaiden vaihto ennen pitkää reissua.

PS. Päätä väännelty TBus ohjeiden mukaan, kiitos ohjeista
bowdown.gif
 
sen opin tänään, että sadekelillä risteyksestä lähtiessä ja samalla kääntyessä pitää olla aika helvatun tarkkana... meinas lähteä takakummi alta... noh jäipähän taakse tilaa... ei ollu autot sen jälkeen takarenkaassa kiinni...
tounge.gif
 
oppinut - minäkö?

pari asiaa, yllättävä kyllä, jäi mieleen:
1. älä tee lukkojarrutusta ollessasi kääntymässä oikealle ja pyörä on jo kivasti kallellaan menossa mutkaan - nupulakivillä. bad idea.

2. en osaa yhtään mitään. mutta tykkään ajaa kovaa ja kauheesti sitä opettelen - ensi kaudella ei jää ratapäiviä välistä duunin tms. pikkuesteen vuoksi.

3. pitää jatkossakin kysellä kilteiltä linjannäyttäjiltä apuja radalla - teistä oli kovasti paljon apua. kiitos!
 
Sen, että juuri kun tunnet olosi varmimmaksi, niin teet ne typerimmät ja nöyryyttävimmät aloittelijan virheet.
 
Back
Ylös