Raskain moporeissu tähän asti

[sarkka]

Kävin maanantaina 2.4.07 työmatkan heittämässä täältä Keskisuomesta tuolla isolla kirkolla, matkaa siis suorinta reitiä edes takaisin noin 580km.

Tarkoitus oli mennä Suzuki GSX600F:lläni mutkien kautta yötä pitkin, kun oli luvattu koko yöksi lämpöasteitakin oikein. Matka-aikaan varasin suosiolla pari tuntia "lähesmuseoajoneuvoikä"lisää, onhan mopo jo vanha, -88 mallinen ja paljon ajettu.

Vaan muuttui matka raskaan puoleiseksi ja otti tarpeeksi voimille suoriutua suorintakin reittiä edes takaisin.

Nimittäin homma alkoi jo lauantai-iltana.
Kävin heittämässä n.100km lenkin, jonka aikana jo aikaisemmin lievästi tuntunut vaiva, vetely urissa paheni ikävästi.

No ajattelin että vika on omani. Olinhan vaihtanut talven aikana mm. ohjausakselin laakerit ja olin nyt epäileväinen että ylämutteri oli jäänyt löysälle.

Pyörän etupää auki sunnuntaina, mutteria kireämmälle ja kiristyihän se. Olin tyytyväinen ja totesin itsevarmana, että siinä se vika oli.
Virittelin taakse laukut aamua varten ja pakkailin valmiiksi.

Pianhan se yölllä, jossakin Korpilahden kohdalla jo minulle valkeni, että eihän se vika ollutkaan ohjausakselin löysyydessä. Nyt oli itse asiassa kaksi ongelmaa: edelleen jossakin väljää ja pyörä, joka ei kulje metriäkään suoraan sekä lisäksi itseaiheutettu liian kireä ohjausakseli. Ohjaustangon kääntely vaati oikein kovastikin voimaa!

Muutaman kymmentä, tai ehkä viisikin kymmentä kilometriä hitaana miehenä pähkin, kääntyäkö takaisin vai sitkistellä Hki ja takasin. Etenemisestä päätöksen tein Kuhmoisten ABC-kylmäaemalta bensaa tankatessani.

Mutta joo, olipahan todellakin raskas reissu. Ohjaustanko yhtä sementtiä, jossakin väljää, pyörä ei kulje metriäkään suoraan. Lisäksi vielä paluumatkalla tuuli puuskissa sen verta lujaa että sai melkein suoralla polven maahan, tai no, ehkä se vain tuntui siltä.

Tuli sitten maksettua omalla selkähiellä oppirahat siihenkin, että ohjausakselin mutteria ei pidä kiristää liikaa.

Maanantaina illalla etupyörä irti epäillen laakerien olevan sököt. Ei olleet. Taidan vaihtaa silti, eihän nuo paljoa maksakaan... Tuli samalla vaihdettua stefat etuhaarukoihin, vaikkei vika niistä ainakaan johtunutkaan, ellei sitten pumput muuten ole käyneet niin väljiksi.

Niinpä vian etsintä jatkuu. Seuraavaksi siis ilman muuta ohjausakselia löysemmälle. Vaihdan molemmat renkaat uusiin. Eturenkaassa on pintaa, mutta sisällä on muusit. Takarengas on aivan finaalissa oleva joku ö-merkkinen rengas. Samalla kun irrottaa takapyörän, saa katsottua myös takasen laakerit.

Niin, ja viesti on siksi täällä, kun oli vain tällainen matkakertomus, enemmän kuin tekniikkapuolen kysymys. Mutta, jos joku jaksoi lukea ja omaa hyviä ideoita, mistä tuollainen voisi johtua, saa minun puolesta vastaillakin.

 

[MikaL]

Aiheena silti hyvä...oma raskain (kertomisen arvoinen) varmaan vielä edessäpäin, mutta luulen sen tapahtuvan tänä kesänä tolla enskalla jossain suon ja mettän välissä 30 asteen helteellä paarmojen purtavana ja Goretexit päällä  

 

[Obie]

Tänään piti vaan nopeasti heittämässä yks tavara tuttavalle tonne 30km päähän. Aurinko paistoi kun lähdin ajamaan, ja ajattelin tulevani nopeasti takaisin ennen auringon laskua. Tuo 30km oli jo puuskaisessa säässä supermoton kanssa sellaista repimistä että kyllä alkoi ottaa jo kunnon päälle. Niskat tuli jo melkeen ajon aikana kipeäksi kun puuskat veteli kypärääkin minne sattuu. Perille pääsin ja menihän siinä melkein tunti rupatellessa. Kaveri sitten soitti että tuletko käymään, minähän menin. Matkaa sellanen 40 km takaisin, no eikös aurinko jo ehtinyt laskea ja lämpötila kääntyä pakkasen puolelle. Jouduin ajamaan koko matkan visiiri auki, kun olin niinkin typerän tempun tehnyt että lähdin tummalla visiirillä ajamaan. Kirkas ei tietenkään sattunut mukaan. Ekan kerran 20km kohdalla jouduin pysähtymään lämmittelemään. Mutta olin keskellä korpea joten lämmityslaitteena toimi pakoputki. Sen jälkeen joka 5km välein tienlaitaan hyppimään ja lämmittelemään käsiä. Tuskaista oli. Ajaminenkaan ei mitään herkkua ollut kun kyyneleet valuivat silmistä koko matkan ilmavirran takia. Kaiken lisäksi oli jo aivan säkkipimeää, kun ei katuvalojakaan ollut. Perille päästyäni oli varpaat ja sormet aivan tunnottomat.

Taas vierähti pari tuntia ja kello oli jo 10 illalla. Pakkasta -3 ja piti kotiin päästä, matkaa 15km.

Ajoin niin kovaa etten ehtinyt kylmää tuntea. Jatkossa muistan varmasti katsoa lämpömittaria ennen kuin lähden ajamaan.

 

[teude]

Kalajoelta piikkimiitistä takaisin Lappeenrantaan. Lappeenrannasta Kalajoelle ei ollut kovin paha, mentiin ryhmässä ja hidasta tahtia, ei paha. Takaisin päin olikin hieman vaarallisempi reissu.
Matkaan sunnuntaiaamuna, joskus 10 aikaan. Yöllä nukuin alle 4 tuntia

Yksin lähdin vielä matkaan kun muut menivät muihin paikkoihin tai eri aikaan. Matkaa oli takaisin päin vähemmän kuin sinne mentäessä koska nyt menin suorempaa ja nopeampaa reittiä. Silti matkaa Kalajoelta takaisin Lappeenrantaan tuli 550km.
Keskellä matkaa meinasin nukahtaa tankin päälle ja "heräsin" kun etunen kävi tien valkoisella viivalla. Muutenkin yksin oli hieman puuduttavaa ajaa vaikka kovempaa pystyikin nyt ajamaan. Ajattelin vetää matkan ihan yhdellä pysähdyksellä + pari tankkauskertaa

Persehän siinä puutui kun 200km ajoi putkeen heti herättyään. Ehjänä silti selvisin takaisin, mutta ei kyllä kannata pitkiä matkoja ajaa huonoilla yöunilla.

 

[GriZzLy]

1700+ kilsaa alta 20 tuntia, ja viimeiset 200 kilometriä vesisateessa ja suhteellisen pakussa sumussa. Oli vähän väsy jälkeenpäin.

Vaasasta Porvooseen, noin 460 kilsaa, keli lähellä nollaa. Oli poika aika sinertävä kun pääs kotiin, ja onneksi asuin vuokrakämpässä, missä vesi kuuluu vuokraan. Sen reissun jälkeen kului joku tunti kuumassa suihkussa

 

[Turder]

Varmaankin Neste Rally vuonna 2000 tai 2001. Liikenteessä olin piikillä. Pölyä, pieniä teitä, karavaaneja, vittuilevia autoilijoita (splittailtiin koko ajan, kuten muutkin mopoilijat), hieman yli 1000 kilsaa, 3 päivää, jatkuvasti tankilla ja pari kertaa ostamassa 2t-öljyä. Loppumatka kotiin oli melko rankka ja takapuolessa sirisi kuin ois ajohoustu täynnä heinäsirkkkoja.

Kivat muistot kuitenkin jäi.  

 

[Petsku]

Kyllä nousi mieleen yks KokkoTreffen matka……Oisko ollu 2003..
Vettä sato koko 6h ajomatkan ja paras ystävä oli huoltoaseman käsienkuivain, siinä puhalluksessa lämmiteltiin aina tankkausten lomassa…..
Onneks oli mökki varattuna…

 

[Äksjiiärrä]

Eipä ole tullut harratettua mitään IronButt extreme ajoja mutta kesällä 2004 tuli ajeltua kaatosateessa Hämeenlinnasta Tuusniemelle. Yokon anytex puku laski oikein kunnolla vettä läpi ja lopuksi ainoat kuivat paikat olikin pää kypärässä ja jalat kengissä. (kengät on Daytonan Road Starit, pikku mainos tässä). Ongeksi oli aika lämmin sää ei varsinaisesti tullut kylmä mutta oli aika puuduttavaa ajaa. Loppumatkasta olisi saanut varmaan vaikka hirveen törmätä ja perillä olisi ihmetellyt, että mikäs karvakasa se kyydissä on.

 

[T_T]

Rankin on ollut eräs viikon turnee jossa ajoa melkein joka päivä ja heti ekana iltana diskossa kunnon känni päälle - joten seuraavana aamuna lähtö tapahtui iltapäivän puolella. Taas hillitöntä ajoa ja seuraava ilta menikin rauhallisemmin. Seuraavana päivänä ajoa ja kunnon känni päälle. Sitten olikin jo vapaapäivä joka meni - kännätessä. Vaikka ei mitään sikakännejä sen ekan yön jälkeen tullutkaan vedettyä, niin viikon turnee jossa vielä ajettiin melko pitkiä päivämatkoja eksoottisessa maassa ja helvetin hyvällä porukalla, sai elimistön semmoiseen reissutilaan. Kotiin päästyä olis ollut kiva jatkaa reissuamista ja menikin melkein viikko toipua arkielämään. Täytyy sanoa että hieno reissu mutta ei täyttänyt lomamatkan edellytyksiä - eikös lomalla ole tarkoitus rentoutua niin että jaksaa taas arkielämää. Nyt kävi päin vastoin

 

[Rib@55]

Tää tapahtu ennen kännykkäaikaa (about 1984) 125cc ceebbarilla. Kaksi päällä kauheeta rallia ja yhtäkkiä veto loppu. Tiensivuun ja diagnoosia tekemään. Ketjut poikki ja onneksi ei ollu kun 5 kilsaa työnnettävää himaan ja aivan v...n kuuma päivä. Onneksi oli kaksi työntämässä.

 

[Luolis]

Hmm... 16 vuotiaana NS125F:llä Treen seudulta n. Jyväskylän kautta koukaten Kokkolaan. Ensimmäinen reissu ikinä, ja koska en vielä ollut oppinut kartan lukuun käytetyn ajan vähentävän kokonaisaikaa ja -matkaa, siitä tulikin n. 650km reissu ja melko pitkä päivä. Seuraavana päivänä oli ahteri kieltämättä hellänä.

 

[Pahaluutnantti]

Moporeissuistahan oli puhe.
Eli joskus mopoaikoina 80 luvulla olin kaverin luona käymässä PV suzukilla jonne oli matkaa reilu 15km. Jalkani oli pari viikkoa aikaisemmin leikattu ja tukevassa kipsissä. Muistelelen että olisi ollut kevättä sillä floskaa oli helkutisti joka paikassa. Sellaiset 6km ennen himaa siitä S**tanan moposta puhkesi rengas...
Oli mukava lykätä PV:tä toinen jalka penkillä ja kumi puhki floskan keskellä 6 km matka

Toinen mikä tulee mieleen on legenda jonka broidi kertoi tuossa pari vuotta sitten. Tämäkin tapahtui joskus 80 luvulla ja broidi oli Kokkolassa jossain kokkareissa. Tietysti viinaa meni reilusti ja seuraavana aamuna veli huomasi että joku oli pöllinyt sen uudet nahkapöksyt yön aikana. Oli kuulemma aika viileä ajella Turkuun pelkillä kalsareilla

 

[PrivateeR]

Itellä ehkä toistaiseksi raskain reissu oli se, kun uuden pyörän ostoviikonloppuna varasin 1000km huollon maanantaille klo 15. Sunnuntai-iltana mittarissa oli 300km. Eli maanantaina piti ehtiä ajaa 700 kilometriä. Se otti väsyneenä kyllä TODELLA kovin voimille. Tonnin huolto kun oli tehty, niin piti vähä välii kotiintulomatkalla seisahtua tien varteen kun ei meinannut pysyä enää hereillä.

 

[Jando]

Itellä ehkä toistaiseksi raskain reissu oli se, kun uuden pyörän ostoviikonloppuna varasin 1000km huollon maanantaille klo 15. Sunnuntai-iltana mittarissa oli 300km. Eli maanantaina piti ehtiä ajaa 700 kilometriä. Se otti väsyneenä kyllä TODELLA kovin voimille. Tonnin huolto kun oli tehty, niin piti vähä välii kotiintulomatkalla seisahtua tien varteen kun ei meinannut pysyä enää hereillä.

Että ajetaan sitten koko rahan edestä kun kerran täydestä 1000 km huollosta pitää maksaa?

 

[jyk4]

Eipä mitään kovin raskasta ole sattunut.. Viime kesänä heinäkuun lopulla oli melko vilpoisa Mikkeli -> Espoo ajelu, aamuyöstä herätessä mittari näytti +4c. Piti välillä pysähtyä lämmittelemään käsiä pakoputkessa. Onneksi loppumatkasta alko jo aurinko lämmittää.

Toinen melko tuskainen reissu oli kun piti krapulassa ajaa kesähelteessä 35km.. Laattasin lähtiessä ja perillepäästyä äkkiä kypärä päästä ja oksennus pyörän viereen. Hommaa ei helpottanut että joutui pysähtymään matkalla tietyön takia aurinkon paahteeseen.

Honda on sentään toiminut vielä ettei ole tarvinnut sen puoleen kärsiä, paitsi kerran kun alipainebensahanan letku irtosi. Läksin jo kävelemään parin kilsan päähän kohtia mutta käännyin takaisin ja avasin huoltokatteen avaimella ja hokasin että vika ei ollutkaan iso, ja matka jatkui \o/ Kerkesin jo toivoa kävelemään lähtiessä että pöllisipä joku tuon paskan tuosta =D

 

[Moritz]

Ensimmäinen vitutus kun vuonna 1994 ajaessani kesätöistä himaan piikkisellä Kawasaki KDX:llä loppui bensa. Seitsemän kilometrin pyörän talutus kesähelteellä opetti ainakin sen, että älä koskaan jätä tankkaamista viimetippaan...

Toinen "ja toivottavasti viimeinen" oli viime kesänä. Lähdin eräs kaunis lauantaiehtoo ajelemaan Helsinkiin ja mutterille kahville. Sieltä lähdettyäni takaisin moottoritielle ja Hyvinkään suuntaan, muutama kilometri ennen myllykukkoa tuntui että pyörä ei mene suoraan vaan vetelee puolelta toiselle. Ja joutui hyvän 150 km/h matkanopeuden (mittarin mukaan) tiputtamaan alle sataseen että pyörä pysyi räpylässä. Siitä sitten seuraavasta rampista ylös ja toteamaan että takakumi puhki ja melkein sulanut ja siinä oli silmillä havaittava reikä. Aivan sen näkoinen kuin olisi ajanut helvetinmoisen naulan yli. No myllykukkoon ja tottakai täyden palvelun huoltoasemalta oli renkaanpaikkausvaahto loppunut. PRKL

Onneksi ystävällinen motoristiveli lähti hakemaan läheiseltä Teboililta mulle sitä paikkausvaahtoa. Esitin kaverille ylimmät kiitokset ja hän pääsi jatkamaan matkaa. No sitten vaan vaahdottamaan rengasta. Ohjeiden mukaisesti aloin täyttämään mutta tottavitussa se reikä oli niin iso että sieltä pursus aineet samantien ulos. Ei auttanut mikään. Ei että piti reiän maata kohti tai sormea reiän päällä kun vaahdotti. Ei pieni lenkki että vaahto tasoittuu sinne renkaan sisälle. Ei kahvinjuonti odotellessa että vaahto kuivuu. Ja kun pisti lisää ilmaa renkaaseen niin sehän tuli ihan geissiirinä ulos sieltä. No sain jonkin verran menemään ilmaa renkaaseen ja ajattelin että lähden koittamaan hissukseen vanhaa kolmostietä Hyvinkään suuntaan. Muutama kilometri meni hienosti, mutta viimeiset kymmenen kilsaa ajettiin sitten n. 10-20 km/h. Himassa äkkiä kaljaa janoon ja vitutukseen. Mutta mikä parasta/pahinta oli kun seuraavana päivänä katoin pyörää niin tottakai se vaahtopaska oli roiskunut kaikkialle pyörän alle minne ikinä se voikin mahtua.

No onneks vitutus oli niin suuri (varsinkin kun pyörä oli pakasta repäisty ja n. 2200km ajettu), että kun se oli noin neljän päivän päästä ohi niin olikin jo uus sportecci alla ja

 

[Tomywa]

Rankin reissu Muotkatunturilta vaeltamasta takaisin Karigasniemi - Norjan kautta - Enontekiö - Kemiin yöksi. Sade alkoi Karigasniemellä ja päättyi Pellossa. Gore -puku päällä ja varpaisiin asti täysin läpimärkä ukko.

Kypärässä oli hieman vielä kuivia paikkoja, paidan selkämyksen alaosassa pieni kuiva läntti, muuten esim. kengät, hanskat, housut, takki - kaikki läpimärkänä. Tuli siis täysin kaatamalla vettä karkeasti noin 500km ja matkaakin tuli vajaa 700km yhteensä.

Onneksi oli Väyrysen paikassa ystävällistä henkilökuntaa jotka antoivat viedä kamppeet kuivumaan kuivatushuoneeseen. Ei oikein telttayö kiinnostanut - kun kerran saunaankin pääsi lämmittelemään.

Tutkin kyllä paremmin sään seuraavalla kerralla - tulin vain juuri silloin umpimetsästä niin ei ollut oikein varmaa tietoa...

 

[mikkokoo]

Puolan Zakopanesta Liettuan Trakaihin. Vettä, ruuhkia, Puolan/Liettuan teitä, pimeetä, ötököitä visiirin täydeltä ja kilsoja n. 1000...ja loppujen lopuksi hirveä säätö vielä majapaikan kanssa. Ei ollut hyvä pätkä ei...Mutta toisaalta, kuka käski vetää tollaisen siivun

 

[mikko2]

Reitti: Vantaa - Imatra - Vantaa.
Ajankohta: erittäin myöhäinen loppusyksy jokunen vuosi sitten
Keli: Lähtiessä aurinkoinen, +7, puolessavälissä menomatkaa tippuu lähelle nollaa ja alkaa taivaalta tulemaan räntää.

Piti vielä syksyn viimeinen pitempi lenkki heittää acella, ja kun räntäsadetta oli luvattu vain keskisuomeen, niin duunin jälkeen pe-iltana nenä kohti Imatraa. Ajoin Kotka-Vaalimaa-Lappeen Ranta reittiä menomatkalla, ja prkl jo Kotkassa oli lämpötila tippunu melkein nollaa ja taivaalta satoi jalkarättejä. No takaisin en stana käänny, joku paikallinen kuuro varmaan, ja eiku eteenpäin. Räntäsateen saetessa marssivauhti tippui melko dramaattisesti, ja perillä Imatralla olin lähes viiden ja puolen tunnin tauottoman (pl. yksi tankkaus) ajon jälkeen. Perillä suoraan nukkumaan, ja aamulla kuudelta ylös ja takaisin kohti pk-seutua, minne viikonlopuksi luvattu kaunis auringonpaiste oli vaihtunut räntäsateeksi. Samat viisi tuntia kotimatkaa, tälläkertaa ihan pakkasessa. Tuliaiseksi tältä hevonvitun retkeltä sain keuhkokuumeen & korvatulehduksen. Ajattelen vieläkin lämmöllä Ilmatieteenlaitosta.

br, Mikko

 

[Pärinä-Pappa]

Muutama kesä sitten lähettiin siipan, joka siis istuu pelkääjän paikalla, kans täältä lakkeuvelta ajeleen Kuhmoon serkkutytön luo kylään. Matkaa vain vaivaset 250 km.
Ilma oli ihan asiallinen lähtiessä. Ennen Utajärveä alkoikin sitte satamaan vettä ja sitä tuli välillä kaatamalla välillä vähemmän. Satoi kumminkin koko matkan ajan. Ilmakin kylmeni "sopivasti".
Jo ennen Sotkamoa oli kamppeet inhan kosteat sisältäkin, vaikka veden pitävät ovatkin. Kymä alkoi vaivata ja kypärän visiiri huurtui sisäpuolelta. Oli pakko avata se, mutta sitten sade tuli naamalle ja tällaiselle silmälasikaverille se on myrkkyä. Näkyvyys huononi entisestään ja kypära kostui lisää sisäpuolelta.
Reitti oli uusi, joten tarkkana sai olla, ettei aja harhaan.
Ajonopeutta piti sateen ja huonontunen näkyvyyden takia vähentää. Viimeiset n. 30 kilsaa satoi kaatamalla.
Viksuna tyttönä oli serkku lämmittäny meille saunan valmiiksi.Oli taivaallista päästä eroon märistä vetimistä ja lämmitellä kohmeista vartaloa kuumissa löylyissä.
Kyläily venähtikin sitten odotettua pitemmäksi, kun odotimma, että matalapaine menee ohi. Aikaa Kuhmossa kuitenkin kului niin paljon ja ilma kylmeni reilusti, joten päätimme huristella kotiin Kuhmo - Kajaani - Kokkola - Oulu-reittiä yhden päivän aikana.
Nakupyörä ja vesisade! Säätiedoituksia olen seurannut tämän jälkeen enemmän reissua suunnitellessa.
Silti matkasta jäi ihan kivat muistot.