Raskain moporeissu tähän asti

[böödi]

Endurolla muutama vuosi sitten. 3 päivää noin puolet maastoa mm vetisiä jänkiä, tulva ojien ylityksiä, 1 joen ylitys ajamalla toinen joki mopo veneessä. Ja maastossa ei polkuja menty, oli pikku pätkä jopa lunta. 5 mopoa liikenteessä, hauska mutta uuvuttava reissu

Ja niitä lippoja metsässä... sekä vehkeitten kiskomista jängistä. Sen jälkeen endurolla vain muutama tuhat kilsaa, valitettavasti.

 

[Lateksi]

Vuosituhannen alussa intissä Rovajärvellä -30 pakkasta.
Hetkeä ennen siirtymää tökkäsin ajolaseista sen lasi -osuuden puoliksi irti.
Eipä siihen hätään uusia laseja löytynyt, joten tungin ne lasit sinne kehyksiin miten kerkesin.

Kun oli Kotarilla ajeltu jokunen minuutti, oli jo lasit täynnä lumea ja jäätä, näkyvyys surkea.
Ilman laseja silmiä nopeasti räpyttelemällä pystyi hetken ajamaan ja sitten piti taas laittaa lasit päähän.
Lasit päässä näkyi juuri ja juuri edellä ajaneen Sisun takavalot, kun ajoi tarpeeksi lähellä.
Ja valojen väliin kun tähtäsi niin pysyi tiellä. Siinä silmäkovana odotteli milloin jarruvalo välähtää...
Kun taas oli silmät vähän sulanut niin pystyi siirtämään laseja otsalle ja lisäämään turvaväliä.

Tätä sirkusta joitakin kymmeniä kilometrejä, niillä loppusodan tunnetuilla yöunilla...

Edit: i

 

[Juikka]

Oma raskain reissu ajoittui kevari aikaan, kun oli sen aikaisen tyttöystävän luota tulossa aprilialla n.40km päästä ja yöllä oli satanut 5-10cm lunta!!!
Lenkkarit jalassa kouluun ajellessa meinas nilkat jäätyä aika lahjakkaasti

Parin kilometrin välein piti nilkkoja lämmittää vaimenninta vasten, jalkoja kun ei voinut paljon tapeilla pitää...

 

[Adolf]

Inarista Vammalaan,pyllyn alla Kawa zxr 400,ei ollut herkkua,jouduin reissun jälkeen kiropraktikolle ku sattu selekä,heikkoa tekoa(kuski).Tampere-Turku -3 asteessa,lyhkäset kalsarit ja t-paita,toki ajokamppeet oli päällä,mut ilman vuoria tietysti.Ei oo työpaikka näyttänyt ikinä niin hienolta reissun päätteeksi,on siellä sentään lämmin.Näistä oppineena,ehkä...

 

[Gecko]

Palaaminen Lontooseen Bolognasta (1,500km) kolmen murtuneen kylkiluun, murskautuneen rystysen (vasen pikkusormi) ja murtuneen vasemman varttinaluun kanssa.

 

[Stage]

Ei äkkiä uskoisi että 8 km ja takki tyhjäksi/paita märäksi.
Ajellu noita pikkuhiekkateitä Susnan 1kStromilla, (a 230 kg) ja olivatten päättäneet sitten peruskorjata tutun ja mukavan tien loppupätkän. P..le 10 cm kerros kikkelinpään kokosta sepeliä ja mulla alla alkuperäset siltakivet. Kumit oli niin valkoset että piti ottaa ihan kuva,kun kuivattelin paitaa

 

[Seikkailu_R]

Viime kesänä rovajärvellä tapahtunutta.

~12 tuntia ja yhteensä ajomatkaa 273km.
Mukana siirtymät ja yksi koneremontti katkenneiden ketjujen johdosta.

Isojen ojien ylityksiä, olisko ollut 8kpl, silta joka oli maan pintaa ~50cm ylempänä yms muuta pikku kivaa.

Yllättävän kylmiä ovat kesäyöt, kun ensiksi on koko päivän hikoillut helteessä...
Onneksi majoituksessa kylmää olutta ja lämmin sauna.

Pyörinä näitä keskikokoisia matkaenduroita (625-750cc)

 

[mikko66]

-76 kun serkun kanssa käytiin mopolla kaksipäällä ostamassa Alhon kaupalta jäätelöä. Korkkas vanha tulppa, eikä ollut tinapaperia kierteisiin. Piti taluttaa kesähelteessä mopo 2 kilometrin matkan mökille. Oli muuten paarmoja.....

 

[ekam]

Pari kesää sitten Oulu-Seinäjoki väli (n. 325 km). Ennen Liminkaa alko sataan vettä kaatamalla ja sitä riitti Nurmoon asti lämmön ollessa alimmillaan n +5. Kamppeet vuosi ku seula, vaikka ois pitänyt olla vettä pitävää sorttia. Perillä Seinäjoella päästä varpaisiin likomärkä, paleli vi**sti, *piip* käyrä korkeella ja kämppä tyhjänä. Tuttu vaimoineen appivanhemmilla Nurmossa, jonne joutu vielä heittään ylimääräsen mutkan, kun eivät päässeet sieltä heti liikeelle. Kylläpä nauratti...

 

[7ÄRRÄ]

Rankin reissu oli minun kohdalla keväällä -02 Kosovosta Travemündeen. Parin päivän aikana ajettiin 2000km.. Riitti vähäksi aikaa matka-ajo minulle..

 

[Henry]

200km (n. 3h) kesähelteessä hirvessä kuumeessa (39C). Jeezuz mikä reissu, ei koskaan enään. Taisin päästää porun loppumetrellä

 

[Gwent]

Ei niin kauheen rankka, mutta muistan hyvin...

Joulukuussa -01 Roomasta etelään. Lämpötila jotain +10 C ja idästä vuorilta kovaa tuulta, välillä piti peesata asuntoautoja että pysy pystyssä. No Napolin ohi ja motari alkoi nousemaan ylemmäs, lämpötila laski ja kyltit vihjasi jotain lumihiutaleen näköstä. Ei löytynyt oikotietä alas rantaan joten jatkoin matkaa.
Lunta alkoi satamaan mutta hyvinhän siinä pohjoisen poika pärjää, kesärenkaillakin. Alkoi kuitenkin auton renkaiden auki pitämät urat kapenemaan ja lopulta oli niin liukasta, että moottorijarrutuksessakin alkoi perä heittämään. Etujarruun en ollut uskaltanut koskea enää aikoihin.
Vauhti alkoi olemaan vain 20 km/h mutta jatkoin, kun kohta piti tulla tie alas rantaan. Sitä ennen kuitenkin tuli kallistettu kaarre, joka olisi pitänyt ajaa vauhdilla. No kun ei vauhtia ollut niin perä luisti alta pois, keskikaiteen suuntaan. Ja siitä en sitten enää päässytkään eteenpäin, en metriäkään. Kyllä tuollainen 250 kg ja 180/55 kesärengas on painava yhdistelmä tiukkaan pakkautuneella lumella, lämpötila jo 0 C:ssa.
Ei kun tienposkeen että liikenne motarilla pääsi taas jatkumaan, hinausauton lavalla edelliseen kylään ja kylän ainoaan hotelliin.
Seuraava päivä oli niin kylmä ettei pyörää saanut ajettua pois kylästä ja vasta toisen yön jälkeen sain pyörän parin avustajan avulla työnnettyä motarille. Se olikin jo aurattu, pinnaltaan sula ja siis täysin kelvollinen. Alas meren rantaan pääsin puolessatoista tunnissa ja +15C:ssa sai jo vähentää välikerrastojakin.
Paluumatkan pysyttelin hyvin lähellä merenrantaa olevilla teillä, koko matkan Sisiliasta Travemyndeen.

Mitä tästä voi oppia? Ei kai mitään, lähtisin koska tahansa uudestaan!

 

[Viski]

Viime vuonna tulin Helsingistä Tampereelle toukokuun alkupuolella. Päivällä oli toistakymmentä astetta lämmintä, mutta aamuyöstä ennen klo 05:ttä mittari näytti lähemmäs nollaa. Matkaa nyt ei sinänsä ollut paljon, mutta vaatetta liian vähän ja kellokin aika paljon. Hieno kokemus joka tapauksessa.

 

[kap57]

Fyysisesti rankin kokemus mp:llä on ollut toistaiseksi SS1000:n ajo kesällä 2005. Etenkin aamuyön tunnit lämpötilan laskiessa +2 asteen tienoille pisti kropan ja henkisen kantin koetukselle, mutta niin oli tarkoituskin

. Aika kurja oli myös ekan pyörän nouto Porista kesäkuussa -98: lämpötila +6 astetta, kylmä tuuli mereltä, märkää, puutteelinen varustus ( lämpöhaalarit + kumisaappaat, rikkinäiset nahkahanskat ) ja olematon ajokokemus oudolla pyörällä... Loputtoman tuntuiset 100 km, seurauksena kunnon kesäflunssa ja miettiminen; onko tämä touhu muka hauskaa?

 

[Ressu]

Fyysisesti rankin reissu Jyväskylästä Loviisaan, kun olin siellä ko. kesänä töissä.

Hapanta oli otettu tosiduunarin tavoin pe&la ja sunnuntaina olo oli sen mukainen. Sunnuntaina sitten kohti duunia. Lähtö meni jonnekkin puoli kahdeksan aikoihin, ja alkusyksystä oli jo pimeää siinä yhdeksän aikoihin - perille pääsin vasta ennen yhtätoista.

Hirveä hedari joka vain pahentu mitä lähemmäksi määränpäätä pääsin. Tummennettu visiiri, joka oli kuorrutettu sentin verralla hyttysiä.

Pääsin kuin pääsinkin - pysähtymättä tottakai - perille, ja n. 5min jälkeen huoneessa unta etsiessäni oli pakko mennä laattaamaan...

Henkisesti vaikein reissu sattui samalla välillä kun.. öhh.. yhren jutun kariuduttua, ja olihan siinä mieli maassa. Vettä sato koko matkan, eli pisaroita oli visiirin ja silmienkin pinnassa. Saatto tietty johtua jostain roskastakin.. no eniveis alko se aurinko paistaa siinä loppumatkasta ja mielikin parantua  

..onneksi.

Jaa niin mitä opin.. no sen, etten lähde väsyneenä&krapulaisena&depiksessä enää koskaan ajamaan metriäkään! Ja mua on vaa yks, naisia monta  

 

[tanttu]

Fyysisesti rankin reissu varmaan n. 4,5km kuntosalille, siellä vajaa 2h ja takaisin

Pisin siivu yhtämittaa n.100km

 

[Webbis]

Tähän astisita varmaan raskain on kesältä 2005 kun olin ajamassa Porista Espooseen.

Lähtiessä illalla hyvä keli, ei pilviä eli poutaa. Alkumatkasta jostain syystä (selviää myöhemmin miksi) ötökkää perkl:sti matalla eli visiiri täynnä. No en pysähtyny pahemmin putsailee vaan painelin hyvää vauhtia kotia kohden. Noh, eipä tarvinu montaakaan kymmentä kilometriä ajella kun alko satamaan vettä. Ja sitä tuli sitten kunnolla. Niin paljon kun vaan taivaalta pystyi alas tulemaan, sen takia siis ötökät alhaalla, eli mun visiirissä.

Onneksi alko hämärtää ja sattui kivasti vielä olemaan tummennettu visiiri. No ei siinä sitten mitään, ajelin kaatosateessa, hämärässä, pimeellä visiirillä sellasen reilun 100 kilsaa ja tajusin sitte että taskut vuotaa niin että musiikkisoitin vois kastua sateessa...noh, vasen kästi rinnan päälle peittämään soitinta vaakasuorassa satavaa vettä vastaan.

Siinä sitten ajelin ilosesti muutaman kymmentä kilometriä lisää ja kone alko nykimää..Mietin että mikä perkl iski, niin no bensahan siinä oli vähissä. Aattelin etten perkl pysähy tankkaamaan ja käänsin varatankille ja lisää hanaa ja mahd äkkiä kotiin. Tässä vaiheessa oli pilkko pimeetä, kunnolla vettä tiellä ja lisää tuli taivaalta niin paljon kun vaan mahtu. Eteen ei nähny juuri ollenkaan, ,mutta kiire oli kotia niin ei ollu vara pysähdellä.

Siinä sitte ajelin kunnon fiilingeissä kotia ja kiitän vielä tänäki päivänä onneani ettei perkl sattunu mitään isompaa ötökkää sinne tielle kun sitä ei tosiaan olis nähny.

Ainoo hyvä oli, että varusteista mikään ei vuotanu, kaikki piti vettä, visiirikään ei huuruuntunu, kiitos HJC. Ainoa miinus oli, että musa soitin oli sellasessa paikassa että meinas kastua. Ei onneks sekään kastunu. Eli yhellä kädellä ajellessa, pilkkopimeässä, tummalla visiirillä, hirveellä kaatosateella ja liian kovaa ajaessa ehjänä perillä. Kiitos, ei tule toistumaan!

edit:typot

 

[hampuusimopo]

Moron !

Viime vuosituhannen loppupuolella hain FZR:n ajamalla Saksasta.

Herätys 04.45 ja pyjamalennolla 06.00 Oulusta Frankfurtiin.
Frankfurtista junalla toista sataa km etelään jossa pyörän myyjä
autolla vastassa.

Muodollisuuksien jälkeen pääsin n.17.00 kotimatkalle. Koko ajan
perkeleen kylmää ja vesisadetta. Saksa-Tanska lautan kaveri
ilmoitti kun tulin jonoon iltasella että vaikka mopolla olet
liikkeellä jono on n. 4 tuntia. No, mitä tuosta hermostumaan,
mopon viereen kyljelleen reppu päänaluseksi, selkä kohti
mereltä piiskaavaa puhuria ja sadetta. Oli siinä autoilevalla
perusturistilla ihmettelemistä.

Kait olin asvaltilla nukkuessa sen verran säälittävä näky että just kun olin nukahtanut lautan kaveri tuli potkiin bootsin pohjiin että
seuraavaan lauttaan pääset jos pidät hoppua ja hoppua pidettiin.

Seuraavaksi Ruotsi kosti kaikki svedupelle ja homovitsit mitä
ikinä olen kertonut ja paljon olen niitä kyllä kertonut.....

Kesäkuinen yö, lämpötila yöllä +3 ja vettä vaakassa pahimman laatuisesta sivutuulesta. Vaikka varusteet oli kunnolliset silti jokaisen huoltoaseman valot kutsui pikavisiitille lämmittelemään.

Aamulautasta tiesin myöhästyväni mutta ajattelin silti ajaa yhtä
soittoa Tukholmaan, mitä sitä aikuinen mies välillä levähtämään...

Pieni vastoin käyminen tosin kohtasi jossain Jönköpingin ja Linköpingin välillä vai oliko ne toisinpäin. Mopo oli ollut varatankilla jo hyvän aikaa mutta tiesin lähimmälle Shellille olevan enää 7km ja uskoin että kyllä se riittää. Riitti se vielä 3km.
Eli mopo tieposkeen ja liftaamaan pensatankkia osoitellen.

Ilmeisesti en ollut kovinkaan luotettavan näköinen kaveri, kauan
piti liftata kunnes viereen kaartaa kaveri ja alkaa kamala Saksan
pajatus. Sain kerrottua että mieluummin Ruotsia tai Englantia, kiitos. Johon kaveri ihmettelemään että pyörä Saksan kilvissä mutta ajuri haluaa puhua jotain muuta kieltä. Oli pakko vastata
että outo olet itsekin, ruottin kilvissä olevalla Volvolla ajat ja puhut saksaa kuin saksalainen. No kaveri oli tietysti syntyperäinen Ruotsissa asuva saksalainen. No, pensaa saatiin
haettua ja matka jatkui.

Sitten alkoi uni painaa silmää mutta höpö, höpö kuka nyt pyörän
sarviin vois nukahtaa, aivan mahdoton juttu , eikun kohti Tukholmaa !!!

Mutta taas opin jotain, havahduin kun mopo putosi asfaltilta
soralle, siis pientareen puolelle....
Oli vähän aikaa ohjelmaa ihan tarpeeksi, onneksi kun olin nukahtanut kaasukäsi oli ilmeisesti herpaantunut kun vauhtia
ei ollut kuin n.60km/h.

Sitten mentiin tukka pystyssä ja silmät pyöreinä lähimmälle huoltsikalle, reppu pään alle ja puolen tunnin tirsat ja taas jaksoi.

Viimeinen koettelemus oli Tukholmassa jossa olin joskus iltapäivällä. Sain lauttapaikan iltalauttaan ja terminaalista
rauhallinen paikka johon selälleen tirsoille, niin eikös viereen tule kaveri joka oli ollut kaksiviikkoa polkupyörällä Tanskaa kiertämässä
ja kun erehdyin silmiäni raottamaan alkoi kaveri perusteellisen ja pitkäveteisen kertomuksen reissusta, aina vuotta aikaisemmin alkaneesta polkupyörän ostosta alkaen, yhtään yksityiskohtaa
unohtamatta, uskokaa tai älkää, kaverin suu kävi koko ajan
juttu oli paljon pitempi ja perusteellisempi kuin tämä pitkä
tarina ikimuistoisesta reissusta !

Ai niin, mopon ostopaikasta Tukholmaan kertyi 1678 km samaan vuorokauteen...ajoa yli 21 tuntia liki yhtämittaa pikku tirsojen kera
Ja voisi tuon vielä uusiakin, ilman sitä nukahtamista...

 

[Hellevi]

Hki - Jõgeva, joskus nelisen vuotta sitten..

Matkahan ei ole pitkä mutta siihen kului kaksi päivää, pyörää työnneltiin harva se hetki ja yövyttiin pellolla. Muutenkin oli paljon teknisiä ongelmia. Perille päästyämme oli nälkä ja jano ja väsy ja lihakset kipeinä.. ja ehdittiin yksi yö nukkumaan kunnes sama urakka takas suomeen. Silti siitäkin reissusta ihan hyviä muistoja jäi.

 

[juszi]

Viime kesän reissulla Norjassa. Matkaa oli takana 4 päivää ja vajaa parituhatta kilometriä. Päätettiin vielä illansuussa vetää +200 kilometriä Jäämeren rantaa. Tana - Porsanger oli vain 210 km sellaista komeeta mutkapätkää  - hieno idea. Aurinko paisteli, meri kimalteli ja tie oli sopivaa reippaahkoon etenemiseen - hienoo. Eipä kauaa, kun alkoi tuulla puuskissa +20 m/s ja hetkon päästä myös vettä paistaa taivaan täydeltä. Lämpötila putosi 7 asteeseen. Goret päällä ja vaatetta olisi ollut laukuissa lisää, mutta kun ei ollu paikkaa missä pysähtyä vaihtamaan... Tiellä alkoi olla irtosoraa, mikä pudotti vauhtia, ilta alkoi hämärtymään... ja seuraava kylän tapainen (missä olisi muutakin kuin kolme kalastajaperhettä) oli siellä 200 km päässä. Oletuksena oli ettei majapaikkaa löydy välillä ja eikä sekään houkutellu, että yön pimeydessä ajelee niitä pätkiä, joten jonkinlaista vauhtia  ilman suurempia taukoja piti yrittää pitää yllä. Mutkaa sai vääntää ihan tosissaan ja se puuskainen tuuli teki ajamisen "mielenkiintoiseksi". Ainoalla suoralla, mikä oli meren lähistöllä sai nojata 45 astetta tuulta vasten, että mopo pysyi tiellä. Alkoi mennä aika jännittämiseksi ihan fyysisesti, kun piti yrittää pitää mopo hanskassa.

Pois selvittiin ja aika nopeasti kokemus on kääntyny hienon puolelle. onhan ainakin jotain mistä kirjoittaa .orgin foorumiin  

. Yöksi päästiin jonnekin hinnasta päätellen hienoon hotelliin, missä oli jopa sauna. Sinne sulattelemaan ja juomaan norjalaista kaljaa a 5 euroa tölkki. Tänä kesänä jos lähtis kuitenkin ihan toiseen ilmansuuntaan...