Itsellä on ollut tässä ajamisesta taukoa parisen vuotta, mutta muistan silti hyvin suuren osan näistä neurooseista. Juurikin tuo vilkunkatkaisijan naputtelu, peileistä sinivuokkojen yms. tiirailu, kypärän ilmaventtiilien tarkistelu(lisää happea=), huoltojen jälkeiset tarkistelut (eteenkin renkaiden pultit) jne. onhan noita. Sitten etenkin valoissa nuo Valentino Rossimaiset hanskojen ja vetoketjujen tarkistelut kuuluvat olennaisena osana rituaaleihin, joita on vaan jotenkin pikku "pakko" suorittaa.
Epäilen että tässä on ns. nykyajalla (pc,kännykkä,telkkari+digiboksi,konsolit yms.) jotain vaikutusta kyseiseen asiaan. Nykyään kun täytyy kaikenlaista pikkuhommaa olla kokoajan näpyttämässä, niin ei sitä osaa ajaessakaan saatikka pysähtyessä istua kuin kirkon penkissä..
Tähän seikkaan voi etenkin vanhat parrat ottaa kantaa, miten oli sen tuuttihondan tai jawan kanssa silloin aikoinaan?