NOx
MotOrg ry jäsen
Olen käynyt pari sataa kertaa lentokentällä eikä vieläkään suju lentäminen linnun lailla.No sehän on ihan fakta, ei sillon osaa ajaa jos ei ole radalla käynyt
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Päivässä 10 000 km
- Keskustelun aloittaja Novviisi
- Aloituspäivä
kiintosaa juttua tääl
itellä olis kova kutsumus radalle ajamaa, osaan ainaki omasta mielestä iha hyvin ajaa ku vauhtii pääsen, mut ei mee tuol maantiel viel polvi iha maaha asti
mutmut, sit tuleeki nää, oonko kevaril jalois siel oli luokka mikä vaa, hyödynkö niin pienel mitää radal ajamisest ja entäs jos kaadan, pyörä on kuitenki nii vanha et uusii muoveja ei saa ku tekemällä ite, ja ei oo sekää liia helppoo, mut tunnearvo sitäki suurempi ku jotakuinki atomeista kasannu ni iha eri arvostus pyöräl
Ei jäänyt- mä en käytä. Syntymästä jo sekaisin. Saattais vaikka palauttaa maan pinnalleNiin, jäikö? Kerro ihmeessä...Ja mun on edelleen pakko jatkaa. "have a prozac and smile"
Jäikö tänään ottamatta?
Tota ei ainakaan ahveniston osalta voi allekirjoittaa.. Autojen ajolinjoista asvaltti yllättävän kulunut rosonen ja öljyvanojakin löytyy (imeytetty kylläkin, mutta ei lämmitä, jos siihen jauhon päälle tulee kunnon kallistuksessa..).
Eihän se tosin ihan Suomen normitiestöä kuitenkaan vastaa onneksi... routakuoppia, isompia kuoppia.....
Sen verran pitää olla erimieltä muutamista edellä olevista kommenteista, ei se rata itsestään autuaaksi tee. Myös kuskin pitää uskaltaa rikkoa jossain määrin omia rajojaan. Ilman tätä ei mitään kasvua pääse taphtumaan, ajotaitojen ja pyöränhallinan parantuminen jää vaan haaveeksi.
Eikä tuokaan vielä riitä. Parhaan oppimistuloksen aikaansaamiseksi pitää satulassa istuvan subjektin hankkia palautetta eli takaisinkytkentä, toisin sanoen objektiivinen opettaja, joka korjaa virheet ja kertoo mitä oppija tekee oikein ja mitä väärin.
Lisäys: Mielestäni tämä viestiketju ei suinkaan kuulu paskanjauhantaan youtube-linkkien ja muun hassunhauskan joukkoon. Tässähän novisii puhuu pelkkää, tiukkaa rata-asiaa, samoin kuin muut kirjoittajat. Esitän, että viestiketju palautetaan ratafoorumille.
PoS
Super Retard
Itseasiassa ihan omassa päässä asioita kelaamalla voi kehittyä hyvinkin. Kuvaajia on usein radan varrella ja kuvista näkee puolueettomasti oman ajoasennon ja siitä voi alkaa hiomisen. Nopeampien perässä kannattaa yrittää ajaa, näkee linjoja, jarrutuspaikkoja ja nopeuksia joilla kurveja pystyy vetämään.
En missään nimessä sano ettei palautteesta olisi hyötyä, tottakai on. Ehdottomasti kannattaa jutella ihmisten kanssa ajosta, säädöistä ja ylipäänsä kaikesta asiaan liittyvästä niin paljon kuin mahdollista, sieltä niitä kehityskohtia löytyy.
Näillä eväillä olen katsonut kehittyneeni noin vuoden ratakokemuksen omaavana aika tavalla huimasti. Koulutuksiin en ole osallistunut ja silti menee ihan kivasti. Ei silleen, olen pohtinut myös osallistuvani johonkin koulutukseen (ehkäpä SRRA), ei siitä varmasti haittaakaan olisi.
En missään nimessä sano ettei palautteesta olisi hyötyä, tottakai on. Ehdottomasti kannattaa jutella ihmisten kanssa ajosta, säädöistä ja ylipäänsä kaikesta asiaan liittyvästä niin paljon kuin mahdollista, sieltä niitä kehityskohtia löytyy.
Näillä eväillä olen katsonut kehittyneeni noin vuoden ratakokemuksen omaavana aika tavalla huimasti. Koulutuksiin en ole osallistunut ja silti menee ihan kivasti. Ei silleen, olen pohtinut myös osallistuvani johonkin koulutukseen (ehkäpä SRRA), ei siitä varmasti haittaakaan olisi.
Hupsis, näin se vaan kävi. Saatan tuolla katumapäälle, kun promillet laskee alle kahden.
Ja kun radalle tullaan harjoittelemaan, olisi hyvä olla käsitystä siitä, mitä itse asiassa pitäisi harjoitella. Käsite "ajaminen" kun on perin abstrakti kun sitä toisenkin hetken miettii. Meidän jokakertaisen ajotekniikkakurssin järjestämisen yksi motivaatio oli juurikin tässä.
Omalla päällään ajattelevan ihmisen tekstiä, josta tietysti toinen omalla päällään ajatteleva voi olla eri mieltä.
Minusta myös pitkästä aikaa tosi hyvä näkökulma moottoripyörällä ajamiseen. Radalla oppii kovan vauhdin ja sen hallitsemisen, liikenteessä ei pakko ole (eikä taida lain mukaan olla sallittuakaan) ajella aina tuppi nurin.
Mutta kyllähän tuo hyvä on radallakin käydä, jos pyörän kallistaminenkin on hankalaa.
Jaa'a, oonkohan minäkään tätä mieltä, vai jotain toista mieltä, toisaalta jokainenhan on yksilö, toiselle sopii toinen tyyli ja toiselle V-tyyli...
Minusta myös pitkästä aikaa tosi hyvä näkökulma moottoripyörällä ajamiseen. Radalla oppii kovan vauhdin ja sen hallitsemisen, liikenteessä ei pakko ole (eikä taida lain mukaan olla sallittuakaan) ajella aina tuppi nurin.
Mutta kyllähän tuo hyvä on radallakin käydä, jos pyörän kallistaminenkin on hankalaa.
Jaa'a, oonkohan minäkään tätä mieltä, vai jotain toista mieltä, toisaalta jokainenhan on yksilö, toiselle sopii toinen tyyli ja toiselle V-tyyli...
Itsellä on rata-ajoharjoittelusta ainakin ollut hyötyä.
Viime syksynä sen huomasin konkreettisesti.
Osittain tutulla tiellä tulin mäen harjanteelle, rajoitusalue 80km/h. Nopeus oli lain sallimissa rajoissa. Tie näytti kaartuvan oikealle loivasti yli mäen harjan. Niin se taittuikin, mutta mäen harjan jälkeen jyrkästi oikealle. Ensimmäisenä mieleen tuli "nyt menee pitkäksi!". Selkäytimestä tuli kuitenkin käsky jarruttaa ja kallistaa yhtäikaisesti. Pyörä taittui mutkasta läpi, vastaantulijan pientareeseen ei jäänyt kuin n. 0,5m matkaa. Onneksi vastaan ei tullut autoa. Tämän jälkeenkin olen vielä ihmetellyt ja muistellut tapausta. Olin jo todellakin varma, että pitkäksi se mutka menee. Olin onneksi väärässä.
Olen varma asiasta, että ilman radalla tapahtunutta harjoittelua tilanteessa olisi iskenut "hartialukko" ja metsä olisi soinut. Tuossa tapauksessa jarrutus oli todella tehokas ja kallistuskulma lähellä pyörän maksimia.
Itse ajan radalla nopeutta, joka tuntuu hyvältä. Tarkoitukseni on löytää tietty rentous ajamiseen. Nopeus kasvaa pikkuhiljaa, mutta en yritä todellakaan leikkiä rossia.
Radalla tapahtuvassa ajoharjoittelussa kukaan ei aja liian hitaasti, ohitse pääsee hitaammasta aina (mikäli hitaampi tonnisella ajava ei luukuta suoria täysillä). Ohituksien turvallisuuteen harjoittelutilaisuuksissa kiinnitetään mielestäni hyvin huomiota.
Viime syksynä sen huomasin konkreettisesti.
Osittain tutulla tiellä tulin mäen harjanteelle, rajoitusalue 80km/h. Nopeus oli lain sallimissa rajoissa. Tie näytti kaartuvan oikealle loivasti yli mäen harjan. Niin se taittuikin, mutta mäen harjan jälkeen jyrkästi oikealle. Ensimmäisenä mieleen tuli "nyt menee pitkäksi!". Selkäytimestä tuli kuitenkin käsky jarruttaa ja kallistaa yhtäikaisesti. Pyörä taittui mutkasta läpi, vastaantulijan pientareeseen ei jäänyt kuin n. 0,5m matkaa. Onneksi vastaan ei tullut autoa. Tämän jälkeenkin olen vielä ihmetellyt ja muistellut tapausta. Olin jo todellakin varma, että pitkäksi se mutka menee. Olin onneksi väärässä.
Olen varma asiasta, että ilman radalla tapahtunutta harjoittelua tilanteessa olisi iskenut "hartialukko" ja metsä olisi soinut. Tuossa tapauksessa jarrutus oli todella tehokas ja kallistuskulma lähellä pyörän maksimia.
Itse ajan radalla nopeutta, joka tuntuu hyvältä. Tarkoitukseni on löytää tietty rentous ajamiseen. Nopeus kasvaa pikkuhiljaa, mutta en yritä todellakaan leikkiä rossia.
Radalla tapahtuvassa ajoharjoittelussa kukaan ei aja liian hitaasti, ohitse pääsee hitaammasta aina (mikäli hitaampi tonnisella ajava ei luukuta suoria täysillä). Ohituksien turvallisuuteen harjoittelutilaisuuksissa kiinnitetään mielestäni hyvin huomiota.
Tosi järkevää kirjoittaa negatiiviseen sävyyn jostain nimimerkistä. Juuri tämänlaiset viestit vaativat moderointia, missä aletaan arvostelemaan toisia. Tämä nimimerkki "Waldoff" ei todellakaan tunne minua, ei millään lailla. Ei voi tietää minkälaisilla 2-pyöräisillä ajan. Stereotypioita voidaan johtaa jokaisesta moottoripyöräilijöiden alalajista, pilakuvia piirrellä.
Tämä viestiketjun siirtely paikasta toiseen moderaattorien toimesta muistuttaa jalkapallo-ottelun tuloksen muuttelua jälkeenpäin - ei MITÄÄN selkärankaa touhussa. Jos teette jonkun päätöksen niin sitä ei mikään toinen mode ala muuttelemaan.
Huumori on hyvästä, mutta jos tämä touhu menee suomi24-tasolle niin asiallisuus kärsii ja ei näitä jaksa kukaan lukea. Jos nyt johonkin vielä tämän siirrätte niin vaikka yleisen keskustelun puolelle. Ratafoorumi ja muut tiukasti aihepiiriin liittyvät foorumit kannattaa mielestäni pitää asiapitoisena. Toki tähän on loppuviimein tullut asiallisiakin viestejä. Lainattu viesti taas edustaa turhaa löpinää.
Rataharjottelu ois tälläkii mielessä, ne vaan o ylleesä sillon ku tää on jo kännis, taikka liika kaukana, taikka ei sinne kehtaa mennä kun ei oo ennekään käyny eikä tunne ketää..
...pitäkää tunkkinne...
Rohkea väite mutta tarkoitus lieneekin vain provosoida porukkaa. Uskallan olla asiasta eri mieltä.No sehän on ihan fakta, ei sillon osaa ajaa jos ei ole radalla käynyt
Haa!....pitkään piti odotella,ennen kuin pyöräfoorumeilta sattui silmään tämänkaltainen topic. Auto puolella tätä vääntöä on käyty tuon tuostakin. Ymmärrän uskoakseni aloittajan pointin ja tohdin olla osittain varovaisesti samaa mieltä. Vanhan sanonnan mukaan kuitenkin,ei niin ohutta lättyä ole paistettukkaan,etteikö siinä olisi kahta puolta. Ajatusta valottaakseni pieni tarina,josta löydän itseni nuorempana,tosin auton ratista mutta tarina sopii sellaisenaan myös mopo puolelle ja uskon että moni muukin siitä itsensä löytää.
Tarinamme päähenkilö olkoon Paavo Polvipala,nuori innokas motoristi,suven tai pari vanha ajokortti taskussa. Paavo ajaa tehokkaalla kilokyykyllä,Rossi kypärän suojatessa Paavon onnellisesta hymystä väsyneitä kasvoja. Eräänä päivänä Paavo saa päähänsä päivittää ajotaitojaan radalla,ihan vaan varmuuden vuoksi,koska kyllähän viimeistä huutoa olevat releet ja pyörä on sinänsä merkki vetomiehestä. Kuinka ollakkaan,homma imaisee Paavon mukaansa ja Paavo löytää radalta hengenheimolaisia,hienoja kokemuksia ja oppii hyväksi pyörän käsittelijäksi. Syyskesästä Paavo konttaa pari kertaa,aivan pelkästään huonon tuurin vuoksi,esitellessään kylän raitilla,sinänsä aivan kelpoa pyörän käsittelytaitoaan. Sehän ei toki Paavoa haittaa,koska vakuutusyhtiön suorittama kertakorvaushan ei ole keneltäkään pois,lunarirahat tippuvat taivaasta eivätkä ne ainakaan vaikuta Paavon omaan vakuutusmaksuun,noh se 20% lähtöbonus meni,mutta Paavo tuumi mielessään sen olevan pieni hinta näin hienosta harrastuksesta. Syksyn viimeisessä rata tapahtumassa Paavo sopii muutaman muun kisaperunan kanssa kauden viimeisestä mutkapätkän vedosta iltasella,onhan kaikilla tarkoitukseen sopivat pyörät ja upeat niskapattipuvut,olisi synti jättää ne niin vähälle rata käytölle. Illalla Paavo on itsevarmempi kuin kukaan,radalta hankittua ajotaitoa on vaikka muille jakaa,peilistä katsoo takaisin tuimailmeinen vara Rossi,Paavo tuntee itsensä leijonaksi.Lajille tyypilliseen tapaan Paavokin aikoo esitellä pojille nopeuttaan,voimaa ja taitojaan. Paavo kaartaa,välikaasun saattelemana huoltoaseman pihaan,missä muiden kisaperunoiden leo vincet jo kiihkeästi karjuvat. Paavo ihmettelee mielessään muiden ajajien taipumusta esitellä rekisterikilpiään lentokoneille,sen enempää pohtimatta Paavo arvelee joukon olevan niin nopeaa,että lentokone on ainut kulkine mistä kilven ehtii lukemaan,kunnes Seppo Selkäkeula,vanha tuttava ratapiireistä kehottaa Paavoakin taittamaan kilven paremman aerodynamiikan saavuttamiseksi. Kilven korjattuaan Paavo huomaa joukon jo kapuavan pyörien päälle. Vihdoinkin matkaan,kohta erotellaan vetomiehet sunnuntai ajelijoista,Paavo tuumii mielessään. Joukko pujottelee kaupungin läpi kohti tuttua mutkapätkää,Paavon ollessa varma,että kaduilla katselevat ihmiset ovat kateellisia tehoputkien sulosoinnuista yöllisellä kadulla. Edellä menevät heittävät viimein vilkkua päälle merkiksi kääntymiselle,jarruvaloja vilahtelee ja pyörät katoavat tasaisena nauhana mutkaiselle asfalttitielle. Paavo kääntyy letkan keskivaiheilla mutkapätkälle ja ajattelee mielessään,ettei rata-ajot ole menneet hukkaan,nyt vedetään! Paavo lappaa laatikon läpi ja pyörä karjuu kuin hävittäjä,edellä menevien takavalot lähestyvät nopeasti,pois alta! miettii Paavo ja nakkaa helposti ohi parista pyörästä. Nopea vilkaisu peiliin,sinne jäivät,tuumii Paavo mielessään seuraavan tiukan oikean lähestyessä. Ajolinja kohdalleen ja jalkatappi maassa sisään! mitä V****a!,sorakasetti työntää Paavon ajolinjaa vastaan,niinkuin omistaisi koko tien. Pyörä pystyyn,nopea jarrutus,omalle kaistalle paluu ja takas kantille,huh olipas se lähellä Paavo ajattelee,mutta onneksi rata taidot on niin kovaa luokkaa,että pientä pulssin nousua lukuunottamatta ei käynyt kummempaa. Tästä sisuuntuneena Paavo kuittaa koko edessä vetäneen akkalauman,vaikka välillä tie tuntui olevan hiukan kapea ja radalta puuttuvat puut ja ojanrummut ojissa esittelikin houkuttelevia kutsujaan Paavolle. Piikissä ajaessaan Paavo tunsi suurta tarvetta karjahdelle leijonan tavoin.Mutta touhutippa kalsareissa alkoi kuivua nopeasti Paavon huomatessa peilistä Sepon tekevän kovaa nousua takaa. Paavo käänsi kahvasta pelit laulamaan ja kauhukseen huomasi,ettei saa tehtyä eroa Sepon megamölösavupiipulla varustettuun rykköseen. Kauhunsekaisin tuntein Paavo veti jo hiukan limitillä tiukkaan sokeaan vasuriin,samalla Seppoa peilistä vilkuillen. Viimeinen muistikuva Paavolla on bitumipaikasta jota ei koskaan ole kemorassa ilmestynyt.
Sairaalassa heräilessään Paavo tunsi viiltävää kipua jokaisessa raajassaan,toisin kuin viereisessä pedissä makaava Seppo joka ei tunne enää mitään kipuja ainakaan alaraajoissaan. Lääkäri kertoi Paavon toipuvan ennalleen,tosin se veisi aikaa pitkälle kevääseen. Muutaman viikon toivuttuaan Paavo tutki käpylän kuntoutuskeskuksessa vanhan ystävänsä Mikko Matkasohvan kanssa lehdistä uutta pyörää seuraavalle kesälle,silmiin tarttui halpa tupla äxä honta,Mikon kehoituksesta pyörää mentiin kuntoutuksen jälkeen katsomaan. Vaikka pyörä ei ollut aivan sitä mitä Paavo kunnon ratapyörältä vaati,niin edullisen hinnan houkuttelemana Paavo päätti ostaa pyörän ajatuksella,voihan tuollakkin käydä joskus radalla ja polvikulma on edullisempi vaikkapa mummolan reissuja silmälläpitäen. Kesän tullen Paavo kurvaili pyörällään mutkan jos toisenkin,tosin hieman vähemmän radalla ja enenevissä määrin Mikon kanssa reissaillen. Paavon reissuille mahtui joskus yllättäviäkin liikenne tilanteita,joista Paavo selvisi aivan mukavasti aikanaan radalta hankituilla opeilla. Kerran Paavo oli jo avioiduttuaan vaimonsa kanssa ajelemassa kohti mummolaa,kun kivalla sivutiellä tulikin traktori pellolta yllättäen eteen. Paavo,pienen säikähdyksen saattelemana suoritti tyylikkään vastaohjaus väistön ja palasi eleettömästi omalle kaistalleen. Vaimo ei edes ehtinyt säikähtää,ennen kuin tilanne oli jo ohi. Vapisevalla äänellä vaimo ihmetteli autocomin kautta Paavon viisautta ja tilannetajua. Paavo myhäili tyytyväisenä,tuntien itsensä leijonan sijasta lohikäärmeeksi,joka tälle taruolennolle tyypilliseen tapaan on niin varma omasta voimastaan ja nopeudestaan,ettei sitä tarvitse joka käänteessä esitellä.
Tarinan opetus?......viisas kuljettaja ei koskaan joudu tilanteeseen,josta vain hyvä kuljettaja selviää.
Hyväksi kuljettajaksi pyrkiminen sinänsä on kunnioitettava tavoite,kunhan muistaa pyrkiä lohikäärmeeksi,leijonan sijaan!
OT
ahoittelen tässä kuvitteellisessa tarinassa olevia kirjoitusvirheitä,saunaolut meni tässä runoillessa kypärään
Tarinamme päähenkilö olkoon Paavo Polvipala,nuori innokas motoristi,suven tai pari vanha ajokortti taskussa. Paavo ajaa tehokkaalla kilokyykyllä,Rossi kypärän suojatessa Paavon onnellisesta hymystä väsyneitä kasvoja. Eräänä päivänä Paavo saa päähänsä päivittää ajotaitojaan radalla,ihan vaan varmuuden vuoksi,koska kyllähän viimeistä huutoa olevat releet ja pyörä on sinänsä merkki vetomiehestä. Kuinka ollakkaan,homma imaisee Paavon mukaansa ja Paavo löytää radalta hengenheimolaisia,hienoja kokemuksia ja oppii hyväksi pyörän käsittelijäksi. Syyskesästä Paavo konttaa pari kertaa,aivan pelkästään huonon tuurin vuoksi,esitellessään kylän raitilla,sinänsä aivan kelpoa pyörän käsittelytaitoaan. Sehän ei toki Paavoa haittaa,koska vakuutusyhtiön suorittama kertakorvaushan ei ole keneltäkään pois,lunarirahat tippuvat taivaasta eivätkä ne ainakaan vaikuta Paavon omaan vakuutusmaksuun,noh se 20% lähtöbonus meni,mutta Paavo tuumi mielessään sen olevan pieni hinta näin hienosta harrastuksesta. Syksyn viimeisessä rata tapahtumassa Paavo sopii muutaman muun kisaperunan kanssa kauden viimeisestä mutkapätkän vedosta iltasella,onhan kaikilla tarkoitukseen sopivat pyörät ja upeat niskapattipuvut,olisi synti jättää ne niin vähälle rata käytölle. Illalla Paavo on itsevarmempi kuin kukaan,radalta hankittua ajotaitoa on vaikka muille jakaa,peilistä katsoo takaisin tuimailmeinen vara Rossi,Paavo tuntee itsensä leijonaksi.Lajille tyypilliseen tapaan Paavokin aikoo esitellä pojille nopeuttaan,voimaa ja taitojaan. Paavo kaartaa,välikaasun saattelemana huoltoaseman pihaan,missä muiden kisaperunoiden leo vincet jo kiihkeästi karjuvat. Paavo ihmettelee mielessään muiden ajajien taipumusta esitellä rekisterikilpiään lentokoneille,sen enempää pohtimatta Paavo arvelee joukon olevan niin nopeaa,että lentokone on ainut kulkine mistä kilven ehtii lukemaan,kunnes Seppo Selkäkeula,vanha tuttava ratapiireistä kehottaa Paavoakin taittamaan kilven paremman aerodynamiikan saavuttamiseksi. Kilven korjattuaan Paavo huomaa joukon jo kapuavan pyörien päälle. Vihdoinkin matkaan,kohta erotellaan vetomiehet sunnuntai ajelijoista,Paavo tuumii mielessään. Joukko pujottelee kaupungin läpi kohti tuttua mutkapätkää,Paavon ollessa varma,että kaduilla katselevat ihmiset ovat kateellisia tehoputkien sulosoinnuista yöllisellä kadulla. Edellä menevät heittävät viimein vilkkua päälle merkiksi kääntymiselle,jarruvaloja vilahtelee ja pyörät katoavat tasaisena nauhana mutkaiselle asfalttitielle. Paavo kääntyy letkan keskivaiheilla mutkapätkälle ja ajattelee mielessään,ettei rata-ajot ole menneet hukkaan,nyt vedetään! Paavo lappaa laatikon läpi ja pyörä karjuu kuin hävittäjä,edellä menevien takavalot lähestyvät nopeasti,pois alta! miettii Paavo ja nakkaa helposti ohi parista pyörästä. Nopea vilkaisu peiliin,sinne jäivät,tuumii Paavo mielessään seuraavan tiukan oikean lähestyessä. Ajolinja kohdalleen ja jalkatappi maassa sisään! mitä V****a!,sorakasetti työntää Paavon ajolinjaa vastaan,niinkuin omistaisi koko tien. Pyörä pystyyn,nopea jarrutus,omalle kaistalle paluu ja takas kantille,huh olipas se lähellä Paavo ajattelee,mutta onneksi rata taidot on niin kovaa luokkaa,että pientä pulssin nousua lukuunottamatta ei käynyt kummempaa. Tästä sisuuntuneena Paavo kuittaa koko edessä vetäneen akkalauman,vaikka välillä tie tuntui olevan hiukan kapea ja radalta puuttuvat puut ja ojanrummut ojissa esittelikin houkuttelevia kutsujaan Paavolle. Piikissä ajaessaan Paavo tunsi suurta tarvetta karjahdelle leijonan tavoin.Mutta touhutippa kalsareissa alkoi kuivua nopeasti Paavon huomatessa peilistä Sepon tekevän kovaa nousua takaa. Paavo käänsi kahvasta pelit laulamaan ja kauhukseen huomasi,ettei saa tehtyä eroa Sepon megamölösavupiipulla varustettuun rykköseen. Kauhunsekaisin tuntein Paavo veti jo hiukan limitillä tiukkaan sokeaan vasuriin,samalla Seppoa peilistä vilkuillen. Viimeinen muistikuva Paavolla on bitumipaikasta jota ei koskaan ole kemorassa ilmestynyt.
Sairaalassa heräilessään Paavo tunsi viiltävää kipua jokaisessa raajassaan,toisin kuin viereisessä pedissä makaava Seppo joka ei tunne enää mitään kipuja ainakaan alaraajoissaan. Lääkäri kertoi Paavon toipuvan ennalleen,tosin se veisi aikaa pitkälle kevääseen. Muutaman viikon toivuttuaan Paavo tutki käpylän kuntoutuskeskuksessa vanhan ystävänsä Mikko Matkasohvan kanssa lehdistä uutta pyörää seuraavalle kesälle,silmiin tarttui halpa tupla äxä honta,Mikon kehoituksesta pyörää mentiin kuntoutuksen jälkeen katsomaan. Vaikka pyörä ei ollut aivan sitä mitä Paavo kunnon ratapyörältä vaati,niin edullisen hinnan houkuttelemana Paavo päätti ostaa pyörän ajatuksella,voihan tuollakkin käydä joskus radalla ja polvikulma on edullisempi vaikkapa mummolan reissuja silmälläpitäen. Kesän tullen Paavo kurvaili pyörällään mutkan jos toisenkin,tosin hieman vähemmän radalla ja enenevissä määrin Mikon kanssa reissaillen. Paavon reissuille mahtui joskus yllättäviäkin liikenne tilanteita,joista Paavo selvisi aivan mukavasti aikanaan radalta hankituilla opeilla. Kerran Paavo oli jo avioiduttuaan vaimonsa kanssa ajelemassa kohti mummolaa,kun kivalla sivutiellä tulikin traktori pellolta yllättäen eteen. Paavo,pienen säikähdyksen saattelemana suoritti tyylikkään vastaohjaus väistön ja palasi eleettömästi omalle kaistalleen. Vaimo ei edes ehtinyt säikähtää,ennen kuin tilanne oli jo ohi. Vapisevalla äänellä vaimo ihmetteli autocomin kautta Paavon viisautta ja tilannetajua. Paavo myhäili tyytyväisenä,tuntien itsensä leijonan sijasta lohikäärmeeksi,joka tälle taruolennolle tyypilliseen tapaan on niin varma omasta voimastaan ja nopeudestaan,ettei sitä tarvitse joka käänteessä esitellä.
Tarinan opetus?......viisas kuljettaja ei koskaan joudu tilanteeseen,josta vain hyvä kuljettaja selviää.
Hyväksi kuljettajaksi pyrkiminen sinänsä on kunnioitettava tavoite,kunhan muistaa pyrkiä lohikäärmeeksi,leijonan sijaan!
OT
ahoittelen tässä kuvitteellisessa tarinassa olevia kirjoitusvirheitä,saunaolut meni tässä runoillessa kypärään