Mut mitäs jos mä nynnöilen siellä radallakin ? Ajella tussutan koko ratakierroksen 60 km/h keskinopeudella- kieli poskessa- himmaillen ja pystyssä kuin rautakanki pyörää kallistelematta. Niin kertokaas nyt viisaammat, että mitä mä siellä sitten opin?
Vai mistäs mulle yht'äkkinen rohkeuden puuska siellä radalla kumpuaa?
Vai onks ne radat vaan niin maagisia paikkoja, et jokainen löytää itsestään ennenkokemattomia voimavaroja ja uusia ulottuvuuksia?
Tuohon väittämään/kysymykseen voisi vaimoni vastata..
Vaimo on pienikokoinen ja rauhallinen kuski. Ajelee vasta toista kautta ja eteneminen on sellaista aavistuksen epävarmaa vielä. Sitä se on ollut jo viime syksystä asti. On tullut sellainen taantumakausi ajotaidon kehittymisessä. Eli määrätty perusajamiseen tarvittava taito on, mutta sen eteenpäin kehittäminen vaatisi jo aktiivisesti reippaampia otteita maantiellä -> riskit kasvaa.
Käytiin Ahvenistolla ekaa kertaa kuukausi sitten vapaassa harjoittelussa ja niin vaan oli vaimonkin renkaan reunoilta löytynyt enemmän kallistusvaraa. Ajetun 80-100km matkalla oppi varmasti sellaisia asioita, joita ei tiellä olisi kokeillut seuraavan 10tkm aikana. Vauhti kadulla ei tuonkaan jälkeen kasvanut mihinkään, mutta ehkä siinä seuraavassa tiukassa kurvissa käyttää sitä opittua.