• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Päällyste päättyy

Päällyste päättyy

Mahtaakohan mikään taho järjestää sellaisia koulutuspäiviä, joilla opetettaisiin ja harjoiteltaisiin soratiellä ajoa maantiepyörällä, ja näin poistettaisiin turhaa soratiekammoa. En tarkoita mitään kurapyöräilykurssia, enkä enduromiesten juttuja, vaan ihan tavallisilla eri tyyppisillä ”sileärenkaisilla” katupyörillä ajamista. Kurssia, joka auttaisi niin kyykky- kuin kustomikuskiakin ajamaan rennosti ja turvallisesti eteen tulevilla sorapätkillä ja tietyöalueilla.

Aika usein nimittäin kuulee, tai saa lukea vaikka joltain palstalta juttuja, että ”mä käännyn heti takaisin, jos päällyste loppuu”, tai ”ei sinne voi mennä, kun pitäisi ajaa hiekalla”.

Itse tulee kyllä ajeltua sorateitä tuolla matkayamahalla, usein ihan huvikseenkin. Eikä siis ole mitään pahempaa soratiekammoa. Silti, jos joku järjestäisi sellaisen ORG-hauskan ja -rennon sorakoulutuspäivän, saattaisin hyvinkin osallistua.
 
Eihän tuo soralla ajaminen katupyörällä vaadi kuin hiljaisemman nopeuden ja ennakoinnin mutkiin tultaessa.
Itse tulee ajeltua satoja kilometrejä vuodessa "katupyörällä" sorateillä kun ei jaksa aina pää-teitä kurvailtua:jpstyle:
Toki niille joilla pyörä likaantuu ja ketjut huutaa hoosiannaa soralla en suosittele:;):
 
Sorateitä / hiekkateitäkin on niin pirun paljon erilaisia. Just sellaisia, kuin tuossa ylempänä linkatussa kuvassa, eli korpimaisesti metsän keskellä reilun auton levyinen. Sitten taas sellaisia, joissa päällyste päättyy ja jatkuu ikivanha kovapintainen kylätie, reilun leveä, keskellä harjanne, "kaistojen" pientareet puoli metriä keskikohtaa alempana, ärsyttävää vasemmalle kääntyvissä mutkissa. Itse en varsinaisesti hakeudu sorateille, mutta sellaisen osuessa eteen reitillä ja tsekattuna, miten pitkä pätkä, niin ei haittaa muutamasta kilometristä 10 kilometriin.

Uudenmaan ulkopuolella aika iso osa nelinumeroisista teistä saattaa hyvinkin olla sorapäällysteisiä ja pakko välillä mennä, ettei tarvi kiertää 50 km muualta. Ajettaviksi ne soratiet on tehty. Ja tuskin tuo Kawan VN on parhaimmillaan soralla verrattuna moniin peruspyöriin jne.

Muistan, että autokoulussakin aikanaan ajettiin yksi ajotunti soralla vuonna 1999, autokoulupyöränä silloin Yamahan TDR kevari.
 
Suurin ero katu- ja sorapyöräilyssä on kallistaminen mutkaan. Asfaltilla kun kuski roikkuu sisämutkan puolella, niin soralla kuski pysyy suorassa ja vain pyörää kallistetaan. Hyvä keino opetella tätä on oikaista sisämutkan puoleinen kyynerpää suoraksi, silloin pyörä kallistuu ja kuski pysyy pystyssä. Kuskin pystyssä pysymisellä saadaan parempi painonjakauma/balanssi pyörään ja pyörää pystyy tarvittaessa kanttaamaan lisää kesken mutkaa jos tarvii. Mitä pystympi ajoasento pyörässä on, sitä helpompaa on myös ajaminen koska kuskilla on paremmin tilaa muuttaa pyörän painopistettä oman kehon liikkeillä ja istumapaikan muutoksilla.

Jos pyörän ergonomia antaa periksi niin sisämutkan puoleisen jalan voi viedä lähelle etupyörää, ei kuitenkaan maahan asti. Tällä saadaan painopistettä etupyörälle ja parempi tasapainonhallinta jos tuntuu siltä että etunen lähtee lipsumaan alta. Supermoto videoilta näkee hyvin tämän jalan roikottamisen eturenkaan tuntumassa.

Ennen mutkaa vauhti pois ja pienellä vedolla mutka läpi, jos kesken mutkaa alkaa epäröimään kaasun kanssa niin mutkasta voi tulla säkkijärven polkkaa muistuttava rodeo kun pito karkaa. Tärkeää on antaa pyörän elää omaa elämäänsä kuskin alla ja yrittää istua mahdollisimman rentona, mitä enemmän jännittää ja puristaa pyörää, sitä enemmän tuntuu siltä että mopo lähtee mutkissa alta. Jos ajaa pitempää vetoa hiekalla niin rengaspaineiden pudotus auttaa, kun pitoa ei ole kuviossa niin sitä haetaan renkaan rungosta. 1.5-1.8 baarilla rengas pysyy vielä hyvin vanteella ja pito on parempi koska renkaan runko pääsee elämään tiepinnan mukaan.

Aiemmassa kivalinkissä oleva laakerisora on haastava ajettava ja niitä teitä riittää täällä etelässä. Perinteinen soratie on paljon mukavampi, varsinkin jos se on märkä. Kostea/märkä sorapinta on pidoltaan paljon tasaisempi eikä tarjoa samalla tavalla ylläreitä kuin kuiva irtosora.
 
Ite kans tykkään välillä ajella sora pätkiä. Ärsyttävintä on vaan se että ku on jotaki veden syömiä kuoppia niin ei kehtaa sillain nopeesti väistää. Eli sillon kolahtaa monttuun.
 
Tuolla koheltajan edellä kertomalla tyylillä(kuski suorassa/pyörä kääntyy alla) voi ajaa tietysti asfaltillakin, vaikkei siitä varmaan tyylipisteitä saakaan. Nopeassa västössä missä palataan takaisin alkuperäiselle ajolinjalle(kolme nopeaa suunnanmuutosta) tuo on juurikin se mitä opetetaan ja ainut konsti väistää nopeasti. Tällä tyylillä tulee itse ajeltua hyvin usein juurikin siksi, että linjan muuttaminen on nopeampaa jos jotain estettä tiellä sattuu olemaan. Liekö sitten ihan väärä tekniikka asfaltille,kun perustuu hyvin pitkälti pelkästään vastaohjaukeen eikä juurikaan kropalla kallisteluun/ sisäämutkan puolella roikkumiseen.
 
Hiekkatiellä kannattaa ja täytyy pitää huoli omasta paikasta ajoradalla.
Tarkoitan sitä, että oikominen ja muu seikkailu pitää unohtaa, koska nopean väistön tekeminen tai paluu omalle ajouralle kesken mutkan tai jopa suoralla ei onnistu samalla tavalla kuin pikitiellä.
Keskimäärin kannattaa ajaa sitä oikean reunimmaista rengasuraa, varsinkin jos tielle on muodostunut kolme uraa.

Toinen tärkeä juttu on tiepinnan tarkkailu, etenkin mutkissa, jos mutkaan ei näe,niin nopeus sitten sen mukaan.
Usein mutkassa autot leikkaa ja se "rengasura" ei olekkaan samalla paikalla ja mutkaan kertyy sen autojen leikkaamisen takia hiekkavalleja ihan toisella tavalla.

Sateiden aikaan saattaa tulla syviä valumauria ja ne voi olla ylättäviä, kun semmoinen menee tien poikki 45 asteen kulmassa...

Kyllä hiekkatiellä pärjää, kun muistaa pitää mielen avoinna, kunnioittaa sitä ja ei ala kikkailemaan, ainakaan alussa.

Jos katupyörällä kovinkin innostuu, niin kannattaa tarkkailla, miten eturengas heittää hiekkakuraa.
Katupyörässä saattaa tulla äkkiä kosmeettisia vaurioita.
 
^^Sama juttu, aika usein tulee ajettua pikitiellä samalla tavalla kuin soralla. Sorakanttaus on selkäytimessä ja sitä tulee käytettyä normi ajossa ja toimii hyvin esimerkiksi kaupunkiajossa ja pikkusyheröllä. Tästä on myös hyötyä pikimutkassa jos siinä on soraa, on helpompi reagoida pidon muutoksiin. Ehkä pysty ajoasento suorastaan kehoittaa pelkän pyörän kallistamiseen normi ajossa. Mutta kun vauhti nousee mutkaisella pikitiellä niin ukko kyyristyy ja ja kypärä hakeutuu sisämutkan puolelle, tämä taas ei toimi soralla ollenkaan.
 
leinoan sanoi:
Tuolla koheltajan edellä kertomalla tyylillä(kuski suorassa/pyörä kääntyy alla) voi ajaa tietysti asfaltillakin, vaikkei siitä varmaan tyylipisteitä saakaan. Nopeassa västössä missä palataan takaisin alkuperäiselle ajolinjalle(kolme nopeaa suunnanmuutosta) tuo on juurikin se mitä opetetaan ja ainut konsti väistää nopeasti. Tällä tyylillä tulee itse ajeltua hyvin usein juurikin siksi, että linjan muuttaminen on nopeampaa jos jotain estettä tiellä sattuu olemaan. Liekö sitten ihan väärä tekniikka asfaltille,kun perustuu hyvin pitkälti pelkästään vastaohjaukeen eikä juurikaan kropalla kallisteluun/ sisäämutkan puolella roikkumiseen.

Koheltajan kertomalla tyylillä pääsee ihan lujaakin ;) http://m.youtube.com/watch?v=ojL2Pg9p3wk

Sisäkurvin puolella roikkujasta mennään ulkokurvissa ohi että heilahtaa!
 
Hankalimpia on kurvit, joihin on pakko mennä 40km/h plusmiinus jotain ja joissa on irtosoraa, koska silloin pyörä käyttäytyy vähän jännästi vastaohjauksen ja "suoran" ohjauksen vuorotellessa. 30km/h on jo helppo, koska voi kääntää kuin polkupyörää, 50km/h kurvit samoin, koska voi normaalisti kantata. Mutta tuossa välillä on se jännä nopeus, jossa ei oikein tiedä, mitenkä päin sitä tankoa kääntäis. Pyörähän pitäis saada kallistumaan, jotta se voisi kääntyä, mutta etenkin kun irtosoralla pito ei ole paras, niin joskus kallistuu paremmin kääntämällä suoraan ja hetken päästä taas kääntämällä vastaan. :)

Usein ajelen kurvit siinä sorakohdassa ihan harjoituksen vuoksi (jos vaan näkee, ettei ketään tule vastaan), vaikka urassa menis helpommin. Kyllä tuollaisen matkaenduron rengas kummasti löytää sieltä sorakerroksen altakin jotain pitoa. Hiekka tai savi vielä monta kertaa helpompaa. Tosin joka kerta vähän mietityttää, että koskahan se pyörä lentää alta. Muutamia kymmeniä kilometrejä kerrallaan menty tähän asti, varmaan jokunen satanen tullu soralla ajeltua. Pääsee kivasti oikomaan.

Ihan aloittelija olen kyllä. Toinen kesä soralla nyt. Kerran meni kyykky 70-80km/h keskinopeudella ohi, kun itse pystyin ajelemaan vasta sellaista 50-60km/h pienissä mutkissa...
 
Olis kiva nähdä video jossa mennään katupyörällä slikrenkaat alla kovaa, kuula laakeri hiekkatietä kallistellen pyörää krossipyörä tyyliin. Ja jos joku tämmöisen kurssin järkkää niin mä oon ainakin messissä.
 
Soralla oppii parhaiten ajamaan porukassa, lyöttäytyy osaavan kaverin perään ja seuraa hänen ajoaan. Tauolla sitten armoton kysely päälle ja samalla käy ajamista läpi, missä tuli sydämmentykytyksiä ja miten voi tehdä asiat toisin.

Ei aleta sen kummemmin sekoittamaan vastaohjausta tähän keskusteluun, eikä sitä kannata hirveesti soralla miettiä. Mopon kallistus kuskin alla ja sisämutkan puoleisen kyynerpää suoraksi, siitä se lähtee suurempia jännittämättä:)
 
Muistaakseni oon joskus nähny poliisien takaa-ajo videon jossa joku jätti poliisi auton kyykyllä soralla. Näytti kyllä hurjalta. Pitkästi toista sataa päästeli.
 
Vauhtia riittävästi jotta kivet eivät ehdi eturenkaan alta pois ja kaasulla kääntyy.

Kun etusen vain saa pysymään suhteellisen suunnassa, tulee takarengas siellä perässä helposti. Koko ajan joko kiihdytystä tai himmausta, pysyy tuntuma pitoon. Siis suoralla hanaa ja vauhtia pois ennen mutkaa ja mutkassa aletaan kiristään vaijeria sopivasti. Etujarruakin voi käyttää, mutta hellällä kädellä. Kallistamalla pyörää saa sen sivuluisuun nätisti pienessäkin vauhdissa ja kallistelulla säädetään samalla liukua ja kääntymistä.
Jos pinta on tasaisesti irtonainen, on se kaikkein parasta liukkaan kelin ajoharjoittelua.
 
mopokesa sanoi:
..Kun etusen vain saa pysymään suhteellisen suunnassa..

Tämän kanssa on kyllä haasteita. Kävin tällä viikolla pitkästä aikaa soralla ja ei siitä hartialukosta vaan millään meinaa päästä eroon. Kurvissa missä on vähänkään irtosoraa tuntuu aina, että etunen lipsuisi alta ja se haluaisi jatkaa matkaansa suoraan eteenpäin eikä sitä uskalla kantata tai kääntää enempää. Aikalailla sama tunne kun osut polkupyörällä irtolumen peittämälle jäälle ja ajattetelkin edes pientä stongan kääntämistä, jolloin eturengas saattaa lähteä hyvinkin äkäisesti alta ja ukko on kyljellään ennenku ehtii edes tajuamaan mitä tapahtui. Sillä erotuksella tosin, että mp:n kanssa etusen "lipsahdusliikehdintä" on hyvin pientä eikä sen kanssa ole tullut könyttyä kyljellään. Hartialukko iskee silti ja tämän takia suurin osa kurveista sitten mennäänkin matelemalla.

Pitäisikö sitä vain uskaltaa luottaa siihen että ei se eturengas alta lähde kovin helposti, mutkat veto päällä, pyörä kallellaan ja ukko pystyssä eikä antaa etusen hakemisen haitata?

Pyörässä on nyt etusena pilot road 1 ja takana battlax bt023, jotka meinasin vaihtaa talvella. Kaipa sitä voisi kokeilla jotain 30%sora/70%pikitie renkaita.
 
Sitten kun laittaa jotain sorakelpoista rengasta niin voi alkaa hassuttemaan pienillä sivuluisuilla. Kallistaa vaan pyörää "liikaa", niin että se meinaa kääntyä sisämutkaan ja korjaa sitä eturengasta ulkokaarteeseen päin kääntämällä. Ja itse kun tosiaan on pystyssä ja vain pyörä kallellaan niin asentokin on tukeva ja luonteva. Siinä pyörä on sitten sopivassa asennossa ja kulmassa kaasulla ohjaamista varten. Lisäksi tietty istuu mahdollisimman edessä tankkia vasten ja käsillä painoa ohjaustangolle niin keulan pito paranee, sekä perä sutii helpommin eikä nopeus karkaa liian kovaksi. Sopivasti irtosorasilla maaseututeillä saa välillä pitkiäkin sivuluisuja.
 
Tuo jo edellä mainittu pyörän pikku eläminen, älä säikähdä sitä, ei se heti heittäydy kyljelleen siihen kurviin.
 
Back
Ylös