P-alkuisissa kaupungeissa

[dnapekko]

Päivä 1, Kajaani-Tallinna, n. 590 km

Suunnitelmissani oli tehdä viimekesäisen Minskinreissun innoittamana matka Odessaan varpaita Mustassa meressä uittamaan, mutta työpaikan vaihtuminen poltti lomia, ja kun aiottu menoreitti Gdynian kautta jäi pois Finnlinesin ohjelmasta, piti keksiä jotain muuta. Aikaa oli reilu viikko, ehkäpä P-alkuisia kaupunkeja, joista yksi vähintään tuhat vuotta vanha (Viime kesänä sellainen oli Polotsk) olisi sopiva teema. Siis matkaan, mukana nyt vuodella vanhentuneet vuoden -58 mies ja -85 Honda. Matkavarusteet kuten ennenkin, pyörän omat tyokalut leathermanilla vahvistettuna, pari sähköosaa mukaan kaiken varalle. Takalaukkuun tavarat, tankkilaukkuun sadekamppeet. Pyörään oli vaihdettu talvella öljyt, ketjut rattaineen ja takarengas. Koeajoja olin ehtinyt tehdä ennen lähtöä sellaiset 50 km, mutta eiköhän perse reissun kestä, pyörä nyt ainakin.

Lähtöpäivän aamu valkeni puolipilvisenä, aurinkokin kurkki pilvien raosta luvaten säätiedoituksen ennustamaa kohtalaista ajokeliä.

Olimme sopineet lomilta takaisin pääkaupunkiseudulle palaavan kaverini Tapion kanssa ajavamme porukassa Kajaanista Helsinkiin, ja hain hänet hotellilta puoli yhdeksältä. Tapsalla oli vasta hankittu FJR vakionopeudensäätimineen, ja näin matka taittui kiltisti rajoitusten mukaan ajaen. Tauko Vaajakoskella, ja sieltä kohti Lahtea. Seuraava tauko Heinolan torilla ja kolmen kieppeillä olimme sitten Länsisatamassa. Kävin ostamassa liput, Tapsa suunnisti kotiinsa ja minä ajoin laivaan menevään jonoon, jossa juttelin Kristiinankaupungista olevan nelihenkisen seurueen kanssa, kyselin yhdeltä venäläiseltä harrikkamieheltä Pietarin liikenteestä ja vaihdoin pari sanaa brittipariskunnan kanssa, olivat tulossa Yamaha Custom-kokoontumisesta Yyteristä ja suuntana taas Brittein saaret. Venäläiskaveri taivasteli pyöräni ikää, eikä vakuuttunut vaikka kerroin laitteen toimineen jo monella aikaisemmalla reissullakin. Laivalla normaalit kuviot, a la cartessa pelmeenit ja lasi erinomaista punkkua, muuten vain ajantappoa sen parin tunnin ajan. Perillä pyörä ulos laivasta, ja seuraavalle etapille: satamasta Viruun www.sokoshotels.fi/fi/tallinna/sokos-hotel-viru ), ainakin 800 metriä. Tällä kertaa en tee seitsemänsadan kilometrin aloituspäivää niinkuin aiemmilla reissuilla, ja muutenkin menen enemmän turistina. Kamat huoneeseen, pyörä parkkitaloon ja suihkun jälkeen kylälle haahuilemaan.

Tallinnan vanha kaupunki on aina yhtä mielenkiintoinen, historiahan on siellä käsinkosketeltavaa: kivitaloja rakennettu ja kauppaa käyty jo silloin kun Helsinki oli vielä nuotionpohjapaikka. Kuvan apteekki on ollut toiminnassa jo 1422.

Yhdet vielä tietenkin Valli-Baarissa, tai kahdetkin, mutta ajoissa nukkumaan.

 

[dnapekko]

Päivä 2, Tallinna-Pärnu, n. 135 km

Herätys omaan tahtiin, aamupala kiireettä, sitten aamukävelylle kaupungille, ja vielä pikku torkut ennen lähtöä. Lomalla, ei siis kiirettä joten tarkoitukseni oli ajaa vain Pärnuun, ensimmäiseen P-alkuisista kaupungeista. Pyörä ulos parkkihallista ja rauhallisesti menoksi. Tämä tiehän ei ole kovin inspiroiva, mutta hupinsahan rekkojen ohituksissa on, eikä tutkia sattunut huonolla hetkellä kohdalle. Tavan vuoksi Märjamaan kylään Pub Ruut66:iin kahville. Ei ollut nälkäkään, mutta en voinut vastustaa 1,20 Euron pelmeenikeittoa.

Siitä hiljakseen kohti Pärnua ja Aleksandrista ( http://aleksandripub.ee/ ) huonetta kyselemään. Koska oli arkipäivä, sellainen löytyi, kuten myös Länsisatamassa tapaamani Kristiinalaisseurue. Söimme porukassa lounassopat, lueskelin laivasta ostamaani pokkaria huoneessa ja suunnistin alkuillasta keskustaan. Sesonki ei ollut vielä alkanut joten kaupunki ei ollut ruuhkainen kuten kesemmällä, hyvä niin. Ruokapaikka oli joku terassipaikka yhdellä pikkukaduista, mustajuurikeitto alkuruoaksi, pääruokana kampasimpukoita ja muita mereneläviä, kyytipoikana kuiva valkoviini, hyvää oli. Sitten taas haahuilua ja kämpille, jossa tuttuja naamoja oli jo pubin puolella. Syötiin ja parannettiin maailmaa jonkun tuopin verran, aika hyvä tuli jo. Kiitoksia Kristiinankaupunkiin mukavasta seurasta jos satutte tätä lukemaan.

 

[dnapekko]

Päivä 3, Pärnu-Pskov, n 300 km

Aamulla ajoissa ylös, aamupalalla juttelin kyykkykawalla Kroatiaan menossa olevan kaverin kanssa, oli liikkeellä vielä vähemmillä varusteilla kuin minä. Pyörän tankkaus ja matkaan seuraavaan P-alkuiseen. Ensin muutama kilometri kohti etelää 4-tietä pitkin ja sitten itään kuutostielle. Ilma oli aurinkoinen ja tie hyvä, Honda nieli kilometrejä reippaaseen tahtiin, joskin muistin himmailla kylien kohdalla. Tee- ja tankkaustauko Torvassa, pidempi tauko ja rahanvaihto Vorussa.

Sieltä matka jatkui seiskatielle, jota jatkoin itään, ja pian olinkin Luhamaan raja-asemalla. Ajoin ensin puomille, vaikka ihmettelinkin yhtä eestinkielistä kylttiä rajalle saavuttaessa. Tullinainen sitten selvensi, että ensin pitää käydä tien oikealla puolella kojulla ostamassa joku lappu, sitten odottaa siellä parkkipaikalla kunnes oma rekisterinumero tulee näyttötauluun, ja sitten vasta rajalle. Odotus ei ollut pitkä, ja pian pääsin Eestin tulliin, jossa toiminta oli ihan nopeaa. Seuraavaksi Venäjän tulliin: lappu, passintarkastus, ajoneuvolaput, leimoja, kohtalaisen sujuvaa. Lopuksi tullimies hymyili, ja sanoi englanniksi ”welcome to Russia”. Ei ne ihmeet maailmasta lopu, eikä edes vähene. Lähdin ajelemaan kohti Pskovia (Pihkova), jonne ei rajalta enää kovin pitkää matkaa ollut. Tie oli edelleen hyvä, liikenne sujuvaa ja keli kohdallaan, mikäpäs siinä oli ajellessa. Pskov on kohtalaisen kokoinen kaupunki, noin 200 000 asukasta, ensimmäinen kirjallinen maininta vuodelta 903 ja tavoilleni uskollisena ei karttoja ollut hankittuna. Ajelin jonkin aikaa sinne tänne, kunnes pysähdyin ja kysyin sujuvalla kahdeksan sanan venäjälläni tietä yhdeltä dievushkalta. Pikaisen neuvonpidon ja Lumian kartankatselun jälkeen minulla oli summittainen mielikuva hotellin suunnasta, ja ei kun (navi ei näes löytänyt yhtään hotellia) etsimään. Juuri neuvottua hotellia ei löytynyt, mutta turisti-infokylttejä seuraillessani löysin hotellikyltin, jonka ohjeiden mukaan ajoin hiukan huonokuntoista tietä oikein kivannäköisen hotellin ( http://www.oldestatehotel.com/en/ ) pihaan. Olihan se niin kivannäköinen, että ovimieskin katseli hitaasti kun parkkeerasin pyörän ja hipsin respaan. Tilaa oli, ja hinta yllättäen passasi, joten kamat irti ja huoneeseen.

Sitten aulabaariin kaljalle, johan se oli jano päässyt yltymään. Hotellissa oli kylpyläosastokin, ja sitten sinne. Kahdeksan sanan venäjä joutui kylpyläosaston ummikkorespan kanssa jo tiukille, mutta sisään pääsin. Tosin piti ostaa järkyttävän kalliit ja yhtä rumat shortsit, mutta kun kerran olin päättänyt mennä saunaan ja uimaan, niin sitten menin, maksoi mitä maksoi. Illalla suunnistin syömään yhteen hotellin ravintoloista, hyvää ja kihtuuhintaista oli. Sitten vielä iltahaahuilut, yömyssy ja petiin.

 

[dnapekko]

Päivä 4, Pskov-Pietari, 350 km
Aamupala oli normisettiä, sen jälkeen kävelylle kaupungille. Ensin löytyi tori tyypillisine myyntiartikkeleineen joita ei kyytiin sopinut, sitten Leninin patsas ja lopulta vanha Kreml, jossa oikein vaikuttava katedraali, jonka ensimmäinen versio on rakennettu joskus 900-luvulla. Huh. Takaisin hotellille ja pakkaamaan, sitten liikkeelle suuntana Pietari. Opastus oli kohtalaisen hyvä, kerran piti varmistaa suunta kysymällä viereisestä autosta.
Tie veti, aurinko paistoi ja autoja oli sopivasti, pitkän matkaa ajettiin yhden Volgan kanssa reippaammin, minä ohitin, se seurasi, ohitin muita, se ohitti myös, ja sitä rataa, vauhtiakin oli välillä kotitarpeiksi. Jossain vaiheessa pysähdyin tankille ja kaffelle, Volga jatkoi menoaan. Kahvilla ollessa yksi kaveri tulee kättelemään, kyselemään normaaleja mistä ja minne-kysymyksiä ja kätteli lopuksi, oli myös pyörämiehiä mutta autolla liikkeellä. Kohti Pietaria vei tie, matkalla ajoin pitkät pätkät seuraillen kaksitasoista Antonovia, joka pystyy lentämään todella hitaasti. En ole ennen kaksitasoa ilmassa nähnytkään.
Pietari lähestyi, kaistojen määrä kasvoi, samoin liikenteen määrä. Tarkoitukseni oli viipyä useampi yö, joten olin varannut huoneen jo Pskovista käsin sähköpostilla. Osoite oli, mutta ei tarkkaa sijaintia, joten sumealla logiikalla eteenpäin. Pysähdyin juuri ennen kaupunkia tupakille ja ottaman pakollisen panssarikuvan,

autoja meni keskustaa kohti aika taajaan, ja ajattelin että oliko ihan pakko tuonne olla menossa. Mutta kun huone oli varattu ja parkkipaikalla on huono yöpyä, kone käymään ja menoksi. Liikenne oli vilkasta ja sitä oli riittävästi, mutta huolimatta kaupungin koosta ( noin 5 miljoonaa asukasta) ei autoja sovi määräänsä enempää kerralla näkyviin. Ajelin Moskovskaja Prospektia, suurin katu koko kylässä luulisin, ja kun näin Fontanka-kanavan kurvasin sen varteen katselemaan Lumian karttaa. Oikea katu löytyi, ja lähdin ajelemaan sinne, välillä menin Nevski Prospektia, tuntui hienolta. Parin mutkan jälkeen varaamani hotelli ( http://gogolhotel.com/index.php/en/ ) löytyi, ja varausprosessin pikku epäselvyyksistä huolimatta huonevaraus oli olemassa. Piti kuulemma vaihtaa kahden yön jälkeen toiseen huoneeseen, mutta siitä viis. Nikolai Gogol on muuten asunut juuri tässä talossa, siitä hotellin nimikin, ja siksipä tämä valikoitui majapaikakseni.
Pyörän sai parkkiin suljetulle sisäpihalle, joten taas kamat kantoon ja kerroksiin, näköala kohdallaan.

Samassa talossa oli vielä kauppoja, hostelli ja ravintola, joka oli auki 24 /7. Hmm.
Suihkuun ja tutustumista lähiympäristöön, metroasema (Sadovaya) sadan metrin päässä, kyllä tässä pärjää. Päivällinen saman talon ukrainalaisessa ravintolassa ja pari votkaa jälkiruuaksi, sitten lepäämään.

 

[dnapekko]

Päivä 5 ja 6: Pietari, 0 km

Pari päivää meni sitten kaupunkia katsellessa, katuvilinää ihmetellessä ja ihan vaan lomaillessa. Kanavaristeily kuului myös ohjelmaan, ja iskuskelu Nevski Prospektin katukahviloissa. Aikomukseni oli käydä prätkällä Pietarhovissa, mutta keli oli epävakainen sadekuuroineen, eikä liikennekään juuri houkutellut huvikseen ajelemaan. Siispä kulkupelinä omat jalat ja metro, jonka asemat muuten ovat jo näkemisen arvoisia. Kaupunki on valtava, ja upea, nähtävää olisi riittänyt useammaksikin päiväksi, vaikka olen tuolla käynyt pari kertaa aiemminkin.

Viime talvena tuli töissä keskityttyä telineturvallisuuteen, ja otinkin yhden kuvan opiksi ja ojennukseksi, näinkin voidaan telineet tehdä:

 

[dnapekko]

Päivä 7, Pietari-Kuopio, 510 km

Lähtöpäivä koitti, ja matkaan piti lähteä. Aamupalalle, (ihan OK) ja pakkamaan. Otin respasta portin kaukosäätimen ja kävelin pyörälle. Yllätyksekseni sitä ei näkynytkään maasturin konepellin takaa kuten oletin, mitä helvettiä ? No, siellähän se oli kyljellään, kai joku oli halunnut koeistua sen, ja kaatanut sitten. Jonkunverran harmitti, mutta sen antamilla voimilla tempaisin laitteen pystyyn, ja ajoin etuovelle pakatakseni laukut kyytiin. Sen siitä saa, kun on hostelli ja kapakka 24/7 samassa talossa. Lauantaiaamu oli liikenteellisesti hiljainen, ja katselin turistitoimiston paperikartasta reitin pois kaupungista ja lähdin ajamaan. Alku meni hienosti, mitä nyt miliisi tuli selittämään liikennevaloissa Eremitaasin nurkalla jotain, mutta kun täräytin ”ja nje ponimaju” mahtivenäjälläni hän katsoi rekisterikilpeä ja viittasi menemään. Äkkiähän se mieleenpainettu reitti sieltä hävisi, ja oli tietöiden vuoksi pari kiertotietäkin, joten pian olin lievästi epätietoinen sijainnistani suhteessa Viipurintiehen. No, ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen, puhelimen navi päälle ja laite karttataskuun näyttämään tietä. Sitten aloin päästä oikeaan suuntaan, ja opin jo paikallisille ajotavoille: splittausta, ohittelua oikealta ja vasemmalta, ja johan alkoi matka alkaneesta ruuhkasta huolimatta etenemään. Pian olin Viipuriin johtavalla tiellä, joka oli edelleen ihan hyväkuntoinen, ja jatkoin muun liikenteen mukana kohti Suomen rajaa. Yksi tankkaustauko, Viipurin ohitus pysähtymättä, seuraavalla kerralla sitten. Välillä tie vei Saimaan kanavan vartta, ja maisemat olivat nättejä. Pian olin jo Nuijamaan raja-asemalla, jossa oli jonkinlainen jono. Asetun sen perään, mutta seurasin sitten ryhmää suomalaisia motoristeja suoraan keulille ja ajoneuvopaperikoppiin. Kaverit olivat tulossa Moldovasta saakka, ja kun olivat tulleet Venäjälle Valko-Venäjän kautta ei paperihomat olleetkan ihan läpihuutojuttu. Aikaa meni ja ruuhkaa syntyi. Lopuksi kun tuli minun vuoroni, olivat tullin tädillä taas pasmat sekaisin, kun tällä moottoripyöräilijällä olikin Venäjän tuloleima. No, kaikesta huolimatta läpi mentiin, ja sitten olinkin kotimaan kamaralla. Katselin taivasta huolestuneena, ja pianhan se rankkasade sieltä alkoi. Sadepuku päälle eka kertaa tällä reissulla ja matka jatkui. Keli selveni lopulta ja jatkoin kohti Mikkeliä ostamaan energiajuomaa väsymystä torjumaan ja vähän viintä iltaa varten. Liikkeelle kohti Kuopiota, joka oli päivän päätepiste, tarkemmin sanottuna Japsistarameeting Rauhanlahdessa. ( http://www.japsistarat.fi/rauhalahti2013.html ) Mökki löytyi ja paljon tuttuja edellisiltä kerroilta, joten ilta jatkui kosteana normaaleissa kokoontumisajomerkeissä, matkapalkinnonkin sain.

 

[dnapekko]

Päivä 8, Kuopio-Kajaani, n. 180 km

Aamu oli tavallinen kokoontumisajoaamu, ja aamupalan jälkeen aikaa piti ajokunnon varmistamiseksi tappaa iltapäivälle saakka, mutta sitten virkeänä hyvässä kelissä viimeiselle pätkälle kohti kotia, jonne saavuin neljän pintaan yhtä reissukokemusta rikkaampana. Ja jälleen kotiinpaluu oli yhtä mukava kuin matkallaolo.

Summa summarum:

Reissussa kahdeksan päivää, kilometrejä jotain 2100, nämä päivämatkat ovat aika viitteellisiä, (kirjanpito ei kuulu vahvoihin puoliini) virkamiesten kiinnostus yhtä lukuunottamatta nolla. Pyörä kulki niinkuin pitikin, vettä tuli kohtuudella, vain toiseksi viimeisenä ajopäivänä. Kohdalle sattuneet tiet hyväkuntoisia ja ihmiset ystävällisiä, jopa tulliasemilla.

 

[Wolff]

Hyvä tarina. Paljonko majoittuminen Venäjällä maksoi noin suurin piirtein? Mites Venäjän tiestö suurkaupunkien ulkopuolella, pärjäskö moisella katukiiturilla siellä ok?

 

[lario]

Asennetta ainakin pyörävalinnassa
Aina ei tarvitse olla kuusisylinterinen BMW, jossa on hierova penkki, luistonesto ja ilmajousitus...

 

[Melekuttaja]

Hjyvä juttu. Paljonko oot ite hondalla ajanu. Onko motille tehty mitään remppoja.

 

[Nomad]

Hyvä tarina. Paljonko majoittuminen Venäjällä maksoi noin suurin piirtein? Mites Venäjän tiestö suurkaupunkien ulkopuolella, pärjäskö moisella katukiiturilla siellä ok?

Hotellien linkit jos jaksat klikata auki ja ruplan kurssin selvittää niin kysymykseesi löytyy vastaus.

 

[Pete2]

Kiva tarina, kiitos siitä .

 

[dnapekko]

Kiitoksia kommenteista. Majoitushintoja löytyy tosiaan noilta majoitusliikkeiden sivuilta, suunnalleen satkun pintaanhan ne asettuivat vuorokaudelta. Ne tiet joille tämä matka osui, olivat hyväkuntoisia, en tuntenut mitään tarvetta möhköenskalle tai millekään muulle seikkailupyörälle.
Pyörävalinnasta: sillä ajetaan mitä pihasta löytyy , ja kun noita vanhoja VF:iä on tullut ropattua, niin kyllä minä niillä uskallan reissata. Eivätkä nuo heti ekana lähde rosmon matkaan.
Ensi kesänä ehkä lomalle isommalla nakumallilla, sillä on tähän saakka menty vain lyhyempiä kotimaanmatkoja joten jännitysmomentti lisääntyisi.
Tuon reissukulkineen mittarissa on nyt noin 118000 km. Ostin sen vuonna 2005 72000 ajettuna ja olen käynyt läpi lähes kaiken, viimeisin iso homma oli kun sain halvalla -86 R:n koneen (hammasrataskäyttöiset nokka-akselit), rengastin ja laakeroin sen ja laitoin alkuperäisen 96000 ajetun tilalle. Nyt talvella taidan askerrella mosfet-jännitteensäätimen, vaikka ovat nuo originaalitkin kestäneet.

 

[jleino]

Hieno kertomus ja kunnon asennereissu!

Olitko liikenteessä yksin tuota alkupätkää lukuunottamatta?

Kesän -13 reissu tuli itsellänikin vedettyä vain Honda seuranain, mutta tuolloin oli suuntana Lappia ja Norjaa ajella.
Honda pelitti taaskin kuten pitää, mutta reissua itäpuoleen täältä Kainuusta ei varmaan yksin tule itselläni tehtyä, koska jotenkin tuntuis turvallisemmalta olla kaverin kanssa.. Vai liekkö tämä sellasta propagandaa mitä kesymmät kaverit ovat kylväneet

 

[dnapekko]

Joo, yksin ajelin, jotenkin sopii itselle. Harvoin tullut kinaa aikatauluista ja reiteistä : )

 

[jleino]

Viime kesänä kun tuolla Saanan juurella yövyin, ja erään toisen yksin matkaavan motoristin kanssa siinä iltaa istuksittiin, niin tultiin siihen tulokseen et pelkästään ne hetket, kun näet tai koet jotain todella erikoisen hienoa, olis mukavaa jakaa se siinä hetkessä kaverin kanssa.

"Se" tunne, kun kuvista näytät ja koetat selittää miten hienoa tässäkin oli, on melko monesti koettu. Jää hieman vaisuksi aina kun siihen todelliseen hetkeen vertaat..