Meillä oli kahdella veljeksellä kultaisella -80-luvulla monkey 75cc, PV 92cc. Kevari kortin myötä 125cc; CBR ja Kasavika sekä enduro Yamaha.
Se perkeleen PV tahto alamäjessä joskus leikata kiinni. Vaikka kiinnileikkaamistakin oppi ennakoimaa, kaksi kertaa se silti kilahti (takanen lukkoon) 100km/h vauhdista - kytkin salamana pohjaa eikä käynyt kuinkaan. Piti se sitten pari kertaa poruuttaa isommaksi, siitä se siten alkuperäinen 80cc muuttui vähitellen 92cc:ksi. Kulki ihan vakio kaasarilla lähes yhtä hyvin kuin isommalla Dellortolla, jota ei toimittanyt käyttää koska siinäkin joutui pitämään vakio ilmanputsaria joka tapauksessa. Pitkillä välityksillä CBR mittarin mukaan 120km/h (PV:n mittari oli ollut tapissa siinä vaiheessa jo pitkän aikaa). Yleensä välitykset vakiot jolloin ~90km/h ja ihan perkeleellinen kiihtyvyys - parempi 0-60km/h kuin silloinen CBR.
Virkavalta, lähinnä lentävät, osasi jo silloin laskea välityssuhteen pituuden, huomasi viri-kaasarit, isommat ilmanputsarit ja kokeili jokus ajamalla paljonko mopo kulkee.
Kaasukahvan piti siksi oli modattu siten, että liikerataa rajoitettuu eikä se kiertynyt pohjaan kuin tietyssä asennossa. Pytyn pystyi vaihtamana, koska ei siitä niiden rivoitusten eroa osannyt yleensä kukaan katsoa, kun ne kumit oli lyöty siihen kiinni ja jos joku joskus kysyi jotain niin riitti että sanoi - "emmää tiiä onko se, tää on pikkuveljen mopo" (sama tietysti toisinpäin). Pytynkin oppi vaihtamaan muuten todella nopeasti takas vakioksi, kun käsky välillä kuului mennä nimismiehelle mopoa näyttämään.
Pääsin mopolla ihan käräjillekin; koetin melkein jo ajokortti-iässä päästä jälleen kerran lentäviä karkuun tällä kertaa kevät sohjoissa - lukuisien itselle aiheutettujen vaaratilanteiden, oikopolkujen, pyöräteiden rälläämisen, metsässä mopon työntämisen, taajamassa kaahaamisen, kissa ja hiiri leikin jälkeen - luovutin sovinnolla.
Ainaisen taakse kurkkimsen lisäksi katsoin itseäni mopon peilistä. Mopotin samantien näkyvästi parkkiin tien sivuun, kypärän pois päästä ja odottamaan, että vaaleanruskea siviili Saab sillä kertaa saavuttaa paikan diskovalot loimuten ja musiikki soiden.
--> penaltyä + vuosi ajokieltoa (kevari kortti siinä paloi, oli sen verran edelleen kevät talvi, että kevarin sijasta vielä mopolla liikkeellä, mutta eipä tuomittu sentään ajokortitta-ajosta kuten muutoin tapana oli), auton ajokortin sai toki ajaa, mutta käteen se tuli 2kk myöhässä.
Mopoilu jatkui kunnes sain ajokortin, mutta vakio pytyllä. Viimeinen muistikuva viripytystä ja muista rojuista on vuosia myöhemmin ruosteessa autotallin kaapissa. PV oli myyty paljon aiemmin vakiona naapurin 13v pikku-pojille. karvoineen, koska totta kai siinä valkoinen keinokarvainen irtopäällinen penkissä piti tietysti loppuun saakka olla!
/z
ps. tarina on tosi, elävästi muistan sen, eikä edes pahasti väritetty. |D