G
Guest
Guest
Eihän se helppoa ole kun jälkikasvu haluaa tehdä ja kokeilla samoja asioita mitä itse on tullut tehdyksi, ennemmin tuntuu pelottavalta.
Tyttäreni halusi nimenomaan mopon, koska ajatteli mahdollisesti ajavansa kevarikortin, oppisi vaihteita sekä kunnollisen jarruttamisen.
Kun oli mahdollisuus ostin tytölle Yamahan supermoto mopon jossa on mielestäni sama runko ja jarrut kuin vastaavasa piikin jammussa (saatan olla väärässäkin).
alussa ajamista ja jarruttamista harjoiteltiin pienillä lähikaduilla minä fillarilla ja tyttö mopolla. Sitten jatkettiin että minä "tunturiässällä" ja tyttö mopolla (molemmat varmaan aika hyvännäköisiä yhdistelmiä) näin mentiin noin puolitoista viikkoa.
Alunperin ajattelin, ettei mopoa missään nimessä viritetä, eikä sitä itseasiassa olekkaan vieläkän tehty. Mopo kulki noin 40km/h tullessaan meille. Kerran kokeilin mopoa itse käydessäni hakemassa tupakkaa huoltoasemalta jolle matkaa oli noin kilometri ja jokainen auto joka tuli takaani ajoi ohitseni, joku lähempää joku kauempaa, eipä tuntunut kovin turvalliselta.
Tuli ensimmäisen huollon aika ja huollossa kysytiin, että laitetaanko virityspaketti, sanoin ettei missään nimessä. Pyysin huollon poikia palauttamaan mopon tehtaan lähtöarvoihin. Ajattelin että mopo kulkisi hieman paremmin ja että moottori toimisi ja kävisi niin kuin se on alunperin rakennettukin.
Mopo tuli huollosta ja kävin ajamassa lenkin mopo kulki mittarin mukaan 80km/h !!!, mitä VITT...
Onneksi tuli kokeiltua sitä itse ensimmäiseksi. Rakensin mopoon "kuristuslevyn" kokeilemalla huipuiksi n, 65km/h, jotta sillä pystyy ajamaan normaalin liikenteen mukana.
Miksi tein näin ? uskon että liian hidas mopo pakottaa muun liikenteen ohittamiseen, laitonta ? niin varmaan mutta uskon sen olevan kuitenkin olevan liikenteen sujumisen ja mopolla ajavan kannalta parempi vaihtoehto.
Aina pelottaa sapuuko tytär kotiin sovittuna aikana, ennen ei pysty menemään nukkumaan (on muuten ihminen välillä aika väsynyt). Kuitenkin on muistettava, että se suurin turvallisuus lähtee jokaisen korvienvälistä.
Tyttäreni halusi nimenomaan mopon, koska ajatteli mahdollisesti ajavansa kevarikortin, oppisi vaihteita sekä kunnollisen jarruttamisen.
Kun oli mahdollisuus ostin tytölle Yamahan supermoto mopon jossa on mielestäni sama runko ja jarrut kuin vastaavasa piikin jammussa (saatan olla väärässäkin).
alussa ajamista ja jarruttamista harjoiteltiin pienillä lähikaduilla minä fillarilla ja tyttö mopolla. Sitten jatkettiin että minä "tunturiässällä" ja tyttö mopolla (molemmat varmaan aika hyvännäköisiä yhdistelmiä) näin mentiin noin puolitoista viikkoa.
Alunperin ajattelin, ettei mopoa missään nimessä viritetä, eikä sitä itseasiassa olekkaan vieläkän tehty. Mopo kulki noin 40km/h tullessaan meille. Kerran kokeilin mopoa itse käydessäni hakemassa tupakkaa huoltoasemalta jolle matkaa oli noin kilometri ja jokainen auto joka tuli takaani ajoi ohitseni, joku lähempää joku kauempaa, eipä tuntunut kovin turvalliselta.
Tuli ensimmäisen huollon aika ja huollossa kysytiin, että laitetaanko virityspaketti, sanoin ettei missään nimessä. Pyysin huollon poikia palauttamaan mopon tehtaan lähtöarvoihin. Ajattelin että mopo kulkisi hieman paremmin ja että moottori toimisi ja kävisi niin kuin se on alunperin rakennettukin.
Mopo tuli huollosta ja kävin ajamassa lenkin mopo kulki mittarin mukaan 80km/h !!!, mitä VITT...
Onneksi tuli kokeiltua sitä itse ensimmäiseksi. Rakensin mopoon "kuristuslevyn" kokeilemalla huipuiksi n, 65km/h, jotta sillä pystyy ajamaan normaalin liikenteen mukana.
Miksi tein näin ? uskon että liian hidas mopo pakottaa muun liikenteen ohittamiseen, laitonta ? niin varmaan mutta uskon sen olevan kuitenkin olevan liikenteen sujumisen ja mopolla ajavan kannalta parempi vaihtoehto.
Aina pelottaa sapuuko tytär kotiin sovittuna aikana, ennen ei pysty menemään nukkumaan (on muuten ihminen välillä aika väsynyt). Kuitenkin on muistettava, että se suurin turvallisuus lähtee jokaisen korvienvälistä.
