Tuttu juttu....toiinen bravuuri oli kun tuli synteettiset oljyt. Huollon jälkeen katsoin tikkuun joka oli ihan kirkas ja kaadoin pari litraa lisää. Tämän jälkeen funtsin että taitaahan sitä ollakin jo riittävästi ;-) ja päästin loput poisVanhoissa saabeissa oli vaihteiston ja moottorin proput vierekkäin ja aina joskus joku laski vaihteistosta öljyt pois ja lisäsi koneeseen 4l öljyä
Öljypohjaan oli kyllä valettu teksti ENGINE DRAIN ja vastaavasti GEARBOX DRAIN ja avainkin oli erilainen mutta kuka niitä lukee
Näin se valitettavasti on. Koskee myös autohuoltoja.
Kyllä se oikeasti todella on niin, että "parasta" mahdollista huoltoa mopo saa sillä kun omistaja ajatuksella ja ajalla tekee perushuollot itse. Ei ole kiirus, ei ole paineita. Toki vaatii opettelua ja harjoittelua, mutta yleensä kun itselleen tekee, on aikaa harjoitella ja opiskella.
Samoja kokemuksia täälläkin.Samoja kokemuksia. Autoa piti takuun vuoksi käyttää huollossa ja vois sanoa, että 3/4 kerroista jotain oli unohtunut kiinnittää/laittaa takaisin, jotain piti lisätä tai oli kokonaan unohtunut tehdä. Ihme, kun lasku ei ikinä unohtunut tai siitä ei mitään puuttunut...Jätä huolto ammattilaiselle..??
Kaveri vei aikoinaan wolkkarinsa turussa merkkiliikkeeseen huoltoon, huoltomies siinä oli tietysti laskenut vanhat ölpät pihalle ja livauttanut uudet koneeseen.
Lounastunnilta palatessaan oli unohtanut että on jo laittanut uudet ölpät koneeseen, ja laitto sinne sitten saman verran vielä lisää..
Kaveri pääsi huollon pihalta vajaan kilsan päähä kun meno toppas, että siinä niitä "ammattilaisia" sitten on..
TÄH!! Kerro joku esimerkki sellaisesta pyörästä?
Näin kävi kerran myös K-100 Bemarilla. Ellen vallan väärin muista, juuri huolto oli edellisellä kerralla vääntänyt sen, kai jollain työkalulla, liian tiukalle. Huolto-oppaassahan on maininta, että kiristetään työkalutta. Oma moka on tietysti se, ettei tarkista mitä käteen jää. Seitsemän vuotta siihen kumminkin muuten vaihdoin ongelmitta litkut moottoriin, vaihteistoon ja takse. Minusta pyörä tulee entistä rakkaammaksi, kun sen kanssa edes vähän puuhastelee. Samalla kuluu aika, joten ei yhtä myttyyn mennyttä vaihtoa pidä surra. Kyllä myös proppu- ja tulppakireydet ajan myötä ranteeseen tarttuvat, säästää rahaa eikä tarvitse fundeerata mitä sen oikean huollon jälljiltä kiristetään ja mitä höllätään. Hyviäkin ammattihuoltoja on vastaan tullut. Jos amatööri haluaa tehdä kaiken itse, voisi ryhtyä yhtä hyvin esim. omaksi hammaslääkärikseen.
Yamaha R1 ja R6.
Suzukiin tuli liruteltua öljynvaihdot itse, kun homma oli tyyliä "tulppa auki, odota että valuu, tulppa kii, uudet sisään". Mutta XTx:n kuivasumppuvoitelujen ja runkoputkiöljysäiliöiden kanssa en ole jaksanut itse leikkiä...
Ja joissain ei ole kumpaakaan...
Jos tarkoitat GS500E:tä, niin siinä öljynsuodattimen vaihto on vähän työläämpää.
Näin "hyvä" provo ei mene läpi edes suoli 24:ssä...
Ei varmaan liukulaakeroidun koneen kanssa, mutta joku vierintälaakeroitu single tahi muu rauhallisempi vehjes ei ihan heti kilahda vaikkei öljyä kierrossa olisi...
Ainakin FJ1200. Käsittääkseni myös moni muu Yamaha. Tuohon määrä-valoon liittyy "hauska" muisto. Tietämättä tuon valon toimintatapaa, niin meinasi tulla huono housuun kun ensimmäisen kerran täyskaasukiihdytyksessä "painevalo" syttyi juuri kun meno oli makeinta. Öljyt ne siellä pohjassa vain hakeutuivat takaosaan ja öljytaso laski hälytysrajalle. En ikinä tottunut tuohon valoon....
Yamaha FZ6. Tuo selvisi vähän kantapään kautta, kun ko. antura oli jotensakin jumissa tai hitaalla päällä. Vaihdoin öljyt, lisäsin öljyä mittatikun ylärajaan asti ja kummastelin valon palamista startin jälkeen. Moottori kuulosti käyvän normaalisti, ja vilkaisu huoltomanuaaliin kertoi kyseessä olevan tasoanturin -> ajoa vaan ja valo sammui hetken kuluttua.
En ole purkanut, mutta oletan ZX-10R vuosimallissa 2006 olevan liukulaakeroitu moottori.. T54 taistelupanssarivaunullakin (rauhallisempi vehjes) voi ajaa ilman öljyä...Inttijuttu.
XJ; Fj; Fjr; XV jne.
