Jos nyt alkuperäiseen aiheeseen vastaisin... Satuin todistamaan hirvikolaria kesän ensimmäisenä viikonloppuna Köyliössä vastaantulevien kaistalla ja otin melkein sen hirven kiinni vauhdista pärrän päälle siitä hyvästä. Tein uparit, pyörä parkkiin tienreunaan ja puhelin esiin, 112 kehiin, ja sit katsomaan, miten kolaroineet voivat ojassa, johon heidän autonsa suistui. Hirvi onneksi kuoli heti, joten sen mölinää ei tarvinnut kuunnella. Paikalle tuli muitakin auttamaan ja mun rooli olikin yhtäkkiä neuvoa ihmisiä, mitä niiden EI pitäisi tehdä (liikuttaa vahingoittuneita ihmisiä, repiä niitä itse irti autosta jne.) ja vain pitää huoli siitä, että se ainut autoon puristuksiin jäänyt ei hukkuisi ojassa olevaan veteen. Palokunta tuli paikalle 20 minuutissa, ja minä pääsin jatkamaan matkaa siitä kymmenen minuutin päästä. Palomestari kiitti siitä, etten antanut muiden apureiden liikuttaa vahingoittuneita ennen kuin ambulanssimiehet tuli paikalle.
Hämmentävintä tässä oli tosiaan se, kuinka uuveloita muut siinä tilanteessa olivat ja täysin tietämättömiä siitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Apureikseni tuli bussilastillinen mummoja ja ukkeja, jotka olivat samaa sakkia ojaan ajaneiden kanssa. Yksi ukki oli heti repimässä sitä autoon puristuksiin jäänyttä sieltä, vaikka sen näki heti, ettei sitä sieltä ulos saisi kuin leikkaamalla peltiä. Sille sai ihan tosissaan huutaa, ettei tekisi mitään muuta kuin huolehtisi, ettei se täti hukkuisi. Kukaan ei myöskään tehnyt elettäkään antaakseen takkia päältään yhdelle vahingoittuneista ja itse autosta ulos päässeistä, joka valitti palelevansa ja oikein tärisi kastuttuaan ojaanajossa. Sentään yksi mummeli tajusi antaa nenäliinansa kolaroineelle kuskille, jonka puoli naamaa oli turvoksissa ja veri valui vuolaana. Kaikkia ei näköjään ole varustettu sillä korkeimmalla mahdollisella ÄO:lla...
Hyvä huomio kuitenkin oli se, että nyt voi hyvillä mielin itse liikkua tuolla maanteillä ja muuallakin, kun tietää, että pystyy toimimaan oikeasti silloin kun tarvitsee.