Mihinkähän tää mun selostus kuuluisi... tapahtui kotimatkalla. Varmaan tähän ketjuun, jossa on tätä vuorovaikutusta mopojen ja autojen välillä pohdittu.
Mahtoikohan olla tuolla facebookin puolella, kun joku harmitteli sitä, että kukaan ei tule edes kysymään tarvitsisiko apua, kun tienposkessa mopon kanssa könöttää jakoavain kädessä sen näköisenä, että ei mittää hätää. No siinä autoletkan perässä ajellessa - tänään mentiin muuten aika hyvin kahdeksaakymppiä kiltisti alkumatka - yksi auto (ei muuten mikään romu) yht'äkkiä heitti hätävilkut päälle ja kurvasi pysäkille. Minä aloin miettiä, että tartteekohan se ihan oikeesti apua, vaikka onkin kotilo. Joten vilkku päälle ja pysäkille ja sen jälkeen se harjoiteltu uukkari (joo, ei mee vielä kovin sujuvasti), takaisinpäin ja uukkari ja siihen pysäkille hätävilkkuauton taa Jerry Cottoneista opiskellulla tyylillä. Hätävilkut sammu siihen, vilkku vasempaan syttyi ja kotilo meinas siitä karkuun lähteä, muttei päässyt, kun takaa tuli autojono... sitten hätärit syttyi taas ja etuikkuna laskeutui alas...
Minä siirsin mopon siihen viereen. Autossa oli ei-kantasuomalaisen näköinen hyvinpukeutunut herrasmies ja hänen vieressään hyvin pukeutunut ja laittautunut daami. Sellainen sopusuhtainen ulkomaalaiselta näyttävä pariskunta. Kysyin sitten, että onko jokin hätänä. Mies ei näyttänyt osaavan suomea, vaikka tämä niin helppo kieli onkin. Vierustoverinsa puhui suomea, mutta ei ihan sujuvasti. Ei mitään hätää, ei mitään hätää. Minä sitten sanoin, että hyvä, halusin vain tarkistaa onko jokin vialla. Ei siis ollut. Tai ei ainakaan mulle kehdanneet sanoa. Vähän pelästyneiltä näyttivät...
. lapset sanoo mua nolikseksi
mutteivat sentään ala itkeä minut nähdessään, joten tuskin kauhean pelottavalta näytän.
Heitin vilkun vasemmalle, katsoin että jonoon tuli aukko ja kiihdytin aika vikkelästi siihen. Jonossa varmaan olivat huomanneet, että jotain tavallisuudesta poikkeavaa siinä oli, kun tuommoinen mopon kokoinen vehje oli kommunikoinut kotilon kanssa. Siispä matka jatkui kuuttakymppiä (80-alueella!?!?), sitten vähän kovempaa, kun oli etummainen huomannut 80-lätkän tien varressa (vai onko se tikkari?).
Sitten tuli satasen alue. Etummaiset kotilot alkoivat kadota horisonttiin, mutta peräkärriauto edessäni olevan auton edessä jostain ihmeen syystä jatkoi kahdeksaa kymppiä. Yleensä nuo menee sataa kokemusteni mukaan - ainakin aamulla meni, kunnes huomasi minut. Pistin vähän vaihdetta alemmas ja menin ohi (jos menin yli sataa, niin ihan vähä, mut pääsin kuiteski tyhjällä ja näkyvällä tien osuudella, ja kyllä tästäkin moposta kivat äänet lähtee,kun kierrokset saa sinne 12,000 tuntumaan - jolloin sopivalla vaihteella vauhti on noin 98km/h). Saavutin niitä edessämenijöitä ja aattelin, että hyvä, tänään mennään sataa satasen alueella. Ja sitten ne alkoivat hidastaa vauhtia, kunnes mentiinkin vaan kahdeksaa kymppiä - satasen alueella!?!??! Ihan oikeesti.
Nämä varmaan luulivat ajavansa ylinopeutta - alkoivat mennä alinopeutta. Ei auttanut muu, kuin tehdä hidas ohitus. Ja sen jälkeen nopeusrajoitusten mukaisesti (kuten - korostan - koko aika) kotio. Jäivät silti kuin pallit kalliolle.
Tämä tarina on tosi suurimmaksi osaksi - en minä 12,000 niitä kierroksi veivannut. Johan tää kone leikkais kiinni. Paitsi eilen illalla ei leikannut.
Täällä syrjemmässä ei ole poliiseja ollut moniin vuosiin. No, joskus tulevat ratsaamaan rattijuoppoja - olikohan kerran syksyllä ja kerran keväällä. Eipä niillä ole aikaa täällä tyhjiä teitä turhan päiten valvoa.
). Kun pistin mopon parkkiin ja ryhdyin valokuvaamaan ja samalla juttelin alkuasukkaiden kanssa (toinen oli motoristi evp), niin sanoi, että luulivat minua siviilipoliisiksi...?!?!? Eikä ollut edes se nahkapuku päällä, vaan farkut ja musta takki. Sama juttu viikko sitten Hesassa. Ja Lahden tiellä. Autot eivät uskaltaneet ohittaa mua!?!? Todellista vauhtia mulla oli noin 123-125. 
